Social Media Icons

lauantai 14. syyskuuta 2013

Maksimittoja, pipareita ja kilareita

17 kommenttia , , , , , , , Share It:
4b-tile

Kun päivä alkaa huonosti, se harvoin jatkuu enää paremmin. Periaatteessa tämä lauantai oli potentiaalinen: yöllistä hammashuutoa kuuntelin vain kaksi ja puoli tuntia enkä edes herännyt siihen, että kaksivuotiaani tuijottaa minua tiukasti pesäpallomaila hyppysissään (nukumme siis ulkoiluvälinevaraston välittömässä läheisyydessä ja yhtenä aamuna heräsin siihen kun pingispalloa soviteltiin silmäluomeeni..). Vaan tiedättekö, kun pipoa kiristää, niin sitten todella kiristää, eivätkä uhmaikäinen lapsi valitettavasti helpota asiaa.

9eevilta1 12

Yleensä niin solidaarisesta ja suvaitsevaisesta Helmistä on kuoriutunut ihan viime päivinä julmarotuinen mukiloija, ja tuntuu, että kanssaihmiset saavat jäähyttämisestä ja kieltämisestä huolimatta pataan aina kun silmä välttää. Leikeistä tulee vain hetkessä rajumpia ja jo terävät naskalit iskeytyvät jonkun kovaonnisen käsivarteen tai sitten ollaan riuhtomassa paidan kauluksista. Erityisen huono-onninen on tietenkin ollut aina saatavilla oleva pikkuveli, jota pitää käydä tönimässä kumoon, repiä korvista ja purra varpaita - ihan kamalaa, eikä mikään tunnu auttavan! 13 7

Tänään kävimme moikkaamassa ihanaa Eeviä lapsineen ja aika fiaskohan koko reissu oli; Helmi puri Eevin tyttöä kahdesti, riuhtoi heidän kuopustaan vaatteista, repi lelut käsistä, kävi tönimässä veljeään ja aina silmän välttäessä (hiljaisuuden laskeutuessa) teki kolttosiaan. Ennenkuulumatonta käytöstä ujolta (vaikkakin temperamenttiselta) Helmiltä, kerta kaikkiaan. En tiedä, juontaako tämä juurensa seitsemän viikon karavaanielämään vai onko kyseessä jokin kamala, tähän ikään kuuluva kausi. Niin tai näin, tuntuu, että saan olla koko ajan kieltämässä, kyttäämässä ja kiukustumassa. Ehkä olen tehnyt jotain väärin, mokannut pahemman kerran. Että hei vaan, meillä asustaa koulukiusaaja. (Tässä kohtaa toivon ja rukoilen, etten ole ainoa tällaisen dilemman kanssa painiskelija, enhän?)

14 eevirahi115 16 17

Vaikka nähtiin kyläillessä hyviä ja liikuttaviakin hetkiä; vauvan pitkät päiväunet, maailman mahtavimmat M&M's-piparit, hyvin syöty lounas, naurun remakkaa ja lähtöhetkellä lasten oma-aloitteisesti vaihtamat useat halaukset. Eevi oli aiemmin minulle lähinnä kommenttiboksistani tuttu, johon törmäsin sattumalta yhteisen ystävän lapsen syntymäpäiväjuhlilla kesällä ja jonka kanssa olemme treffanneet sittemminkin. Hän oli ja on nimittäin juuri sellainen, jollaiseksi hänet olin kuvitellutkin; huumorintajuinen, terävä, lämminsydäminen ja ennen kaikkea aito - pidän hänessä siitä, että hän uskaltaa olla oma itsensä. Hän on suorastaan kadehdittavan taitava käsistään ja heidän kotinsa on täynnä Eevin itse tekemiä ja tuunaamia juttuja käsitöistä piensisustukseen. Siis ihmenainen, aivan liian hyvä minulle. Kiitos ja anteeksi!

PS. Ennen kuin kukaan ehtii huomauttamaan otsikon maksimitoista ja mekkoni ei-maksimittaisesta helmasta, kerrottakoon, että meillä kävi se klassinen moka: mies ja kuudenkymmenen asteen pesuohjelma. Ei lisättävää.

Yksi kuvista Eevin.

17 kommenttia:

  1. Aika mahtava nainen olet itsekin! Tunnen olevani etuoikeutettu, kun sinuun ja herttaiseen Armakseen ja sisukkaaseen Helmiin ollaan saatu tutustutta! Eikä meidän likka enää muistellut puremisia. Enemmän häntä vaan naurattaa kaikki tepposet, joita he yhdessä tekivät. <3
    Ensi kerralla teidän luona!

    VastaaPoista
  2. Ihana ko muillakaan elo ole aina niin täydellistä <3. Meillä reilu 3v poika on aina kaikille vihanen ( omien sanojensa mukaan) ja kysyttäessä, että miksi, pikkuherra vastaa "siksi"! Ah äitiyttä! Pelottaa jo valmiiksi neidin ( nyt 10,5kk) tulevaisuuen tempaukset ;)

    VastaaPoista
  3. Meidän 2v poika on tällä viikolla aloittanut tuon toisten mukiloimisen! Puree,lyö,tönii ja tekee kaikenlaisia kolttosia. Villi hän on ollut aina,mutta tämä on jo ihan omaa luokkaansa ja aika hermoja raastavaa,kun mikään ei oikein auta.

    VastaaPoista
  4. Tulee ihan mieleen, kun me oltiin yhdellä kaverilla kaksi yötä kylässä ja jo ensimmäisenä iltana mietiin, että nuo varmaan häätää meidät heti aamulla pois täältä, kun Poju ei muuta tehnyt kuin kiusannut, töninyt ja uhmaillut heidän saman ikäiselle tytölleen. Ei saatua häätöä. ;) Äitiystävät on siitä ihania, että ne tietää, mitä se uhma on. He eivät katso nenänvartta pitkin, että etkö osaa pitää lastas kurissa, vaan ymmärtävät tilanteen tuskan ja jakaa kokemukset.

    Helmi on muuten kasvanut yhtäkkiä ihan isoksi tytöksi! En meinannut tunnistaa Eevin postauksesta, jos Armas ei olisi kuikuillut siellä myös. :D

    VastaaPoista
  5. Et ole ainoa joka painii tuon ongelman kanssa, valitettavasti. Meillä tyttö 3v kiusaa pikkuveikkaa 8kk ihan jatkuvasti. Tönii, repii, huitoo, heittelee leluilla jnejne. Kun vauva on hereillä, ei noita kahta voi jättää vahtimatta hetkeksikään. Ja vauvahan ei tällä hetkellä nuku kuin 30min päikkäreitä, kiitos ah niin ihanien hampaiden. Alkaa olla oma pinna ihan totaalisen puhki, eikä ole edes yhtään äitikaveria kelle purkaa kun ollaan kuukausi sitten muutettu uudelle paikkakunnalle. Tänään viimeksi itkin kun on niin epäonnistunut olo... Kaikki vinkit ja vertaistuki on tervetullutta! Kiitos ja anteeksi avutuminen. P.S. Sun blogi on aivan mahtava, olen lukenut melkein alusta asti :)

    VastaaPoista
  6. Tottakai täällä saa avautua - sitä vartenhan tällaiset tekstit kommenttibokseineen on! Musta on jotenkin hassua, että omien kokemuksien tai tuntemuksien jakamista pyydellään toisinaan anteeksi, koska se on myös MINUSTA äärimmäisen voimaannuttavaa ja sitä tuiki tarpeellista vertaistukea - tuntuu niin paljon paremmalta kun joku sanoo "hei, mä tiedän tuon tunteen".

    Uusi kaupunki, I feel you. Tai olenhan asunut nykyisessä kotikaupungissani ennenkin, mutta ihan eri kaupunginosassa. Sen lisäksi, ettei tunne ketään, on ihan pihalla koko ajan; kaupasta ei löydä suurustetta, lenkkipolulla eksyy ja "oikotie" voikin viedä puolitoista tuntia. Bussilinjat ei ole tuttuja, eivät myöskään kadunnimet. Jos olet kuitenkaan yhtään kahvittelevaa ja kurahousukeskusteluille lämpeävää tyyppiä, suosittelen tsekkaamaan oman kunnan avoimien varhaiskasvatuspalveluiden tarjonnan, esim. kirkon/kaupungin avoimet perhekerhot, avoimet päiväkodit, puistotoiminnan ja MLL:n paikalliset perhekahvilat. Siellä on ihmisiä usein samassa tilanteessa, vertaista seuraa vailla. :)

    VastaaPoista
  7. Meilläkin asuu muita pataan vetävä 2v, taitaa kuulua ikään? Huoh!

    VastaaPoista
  8. Oi jospa oisin saanut olla mukana! Ensi kerralla sitten :-) Vertaistuki on kyllä ihan parhautta ja olen etuoikeutetussa asemassa saadessanu kutsua sinua ja Eeviä ystävikseni. Helmin ilme vikassa kuvassa on aivan mieletön!!

    VastaaPoista
  9. Kiitos <3 MLL:n kahvilaan ollaan menossa, kunhan saisin joku kaunis aamu koko porukan ajoissa liikkeelle että ehditään seikkailla juurikin niillä tuntemattomilla bussilinjoilla yhden vaihdon kautta toiseen kaupunginosaan. Ja tuo anteeksipyytely johtuu 9v. kestäneen koulukiusaamisen jättämistä arvista...samasta syystä tuon kahvilaan lähdön ajattelukin saa kädet tärisemään. Mutta mitäpä sitä ei lastensa eteen tekisi :)

    VastaaPoista
  10. No voi kiitos! Ihanaa ettei teidän tyttö muistellut pahalla meidän torahammasta. Anteeksi vielä!

    VastaaPoista
  11. Huh, meillä se on täydellistä hädin tuskin koskaan. ;)

    Sielläkin asustaa sisupussi - jotenkin helpottavaa.

    VastaaPoista
  12. Okei, eli tämä on selkeästi joku ikään kuuluva ah-niin-ihana KAUSI. Ihan kuin niitä ei olisi tarpeeksi nähtykään!

    VastaaPoista
  13. Täh, teidän rauhallinen ja lempeä Poju?! Ei kyllä uskoisi! Olipas jotenkin helpottavaa lukea, että tällaista on muillakin samanikäisillä. Mietin jo, missä (kaikessa) on mennytkään meillä vikaan; olisiko se pitkä imetys, perhepeti, sormiruokailu, väärän väriset vaatteet...

    Ja kyllä, nuo on tosiaan kasvaneet ihan hirmuisesti! Helmistä julkaisen kohtalaisen vähän enää kuvia, koska persoonalliset kasvonpiirteet alkavat tulla esiin ja haluan suojella hänen yksityisyyttään tässä kohtaa. :)

    VastaaPoista
  14. Onneksi ette tunnu olevan ainoita... :)

    VastaaPoista
  15. Ensi kerralla tosiaan, kera käärön - mä VAADIN saada nähdä beben! <3

    VastaaPoista
  16. Jahkahan mamma pysyy tolpillaan, tulette molemmat ihanaiset kera suloisten riiviöidenne, eiku siis lapsinenne kylään ;-)

    VastaaPoista