Social Media Icons

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Long time no see

2 kommenttia Share It:
b1 b2 b4 b6 b7 b8b9b13 b14

Kuten aiemmin mainitsinkin, meillä on ollut viime viikot melkoista hulabaloota, ryntäilyä ja säntäilyä, mikä on perimmäisin syy radiohiljaisuuteen ja yön pimeinä tunteina rustattuihin sekaviin sepustuksiin. Kylpyhuoneremonttievakkoa on takana nyt tasan seitsemän (pitkää) viikkoa, johon on mahtunut yhtä ja toista: kymmenittäin uusia sanoja, ensimmäisiä askelia taaperokärryn kanssa, yksi mökkireissu kommelluksineen, poutapilviä ja sisällä vietettyjä sadepäiviä. Yhdestä on kasvanut oikea primadonna helminauhoineen ja täyteen sullottuine käsilaukkuineen, toiselta bongataan ruoka-aineallergiaa.

Puolitoista viikkoa pöndellä mökillä teki ihmeen hyvää. Kiireen tuntu katosi hetkeksi, lapsille suotiin aiempaa enemmän aikaa ja läsnäolon hetkiä. Hämmästelimme, kuinka monta päiväysvanhaa rinkeliä yksi pullea sorsa jaksaa syödä, kuinka monta kiveä mahtuu froteemekon taskuun ja ihastelimme yhdessä usvan nousemista järven ylle. Bebe nukkui puhallettavassa uima-altaassa, konttasi haalarin polvet pinttyneen vihreiksi kostealla ruohikolla ja nukkui automatkat helvetillistä paluureissua lukuunottamatta.

bbb1 bbb2 kahvilla1 kahvilla2 bbb3 bbb4 yhteiskuva1

Kaupungissa koitti taas arki puistotreffeineen, satunnaisine marenkikakkuineen ja maratonpuheluineen. Sähköposti laulaa ja banjot soi, perussettiä. Remontti on hyvällä mallilla: tiililadonta marmoriharmaalla saumalla koreilee jo seinällä, kylpyamme odottaa olohuoneessa, mosaiikkilattiakin näkee päivänvalon luultavasti ensi viikolla. Pölyn määrä on suorastaan infernaalinen, seinät ovat naarmuilla ja eteisen tapetin vaaleanharmaissa kukissa on kirkkaanmintunvihreät roiskeet vesieristeestä jotka varmaan loistavat pimeässä.

b15

Yksi hienoimmista asioista, joita olen päässyt seuraamaan aitiopaikalta, on ollut lasten sisarussuhteen kehittyminen. Toinen on niin ihanan kamala, mutta ilmankaan ei osaa olla, kuten Äni niin hienosti sanoi. Ilme kirkastuu, kun sisarus tulee huoneeseen, ja kaikki pitää tehdä enemmän tai vähemmän yhdessä: nyt on kliinisesti todistettu, että kaksi alle kolmevuotiasta mahtuu leikiten esimerkiksi samaan poreammeeseen, eikä siellä enää edes käydä yksittäin. Helmi on tarkka myös siitä, että veljen pitää istua hänen vieressään ruokapöydässä, hänen kanssaan rattaissa ja syliinkin kiivetään kaksin. Toisaalta pikkuveli on se urpo, joka repii innoissaan hiustuppoja päästä, syö duplo-ukkoja ja kuolaa lempikirjan päälle, mutta myös se, joka pitää herättää aamulla ensimmäisenä, se, joka pitää ottaa mukaan keinumaan ja se, jonka pitää kulkea mukana paikasta toiseen - jos konttaustahti on liian hidas, avulias isosisko nappaa nilkoista kiinni ja vetää perässään. Pikkuveljen osa on olla ihana dorka, isosisko on vain idoli, fanitettava ja kaiken taitava vauhtimimmi.

2 kommenttia:

  1. Sisarussuhteiden seuraaminen on kyllä sykähdyttävää - vaikka välillä aika hermoja raastavaa. Mä olen viime aikoina hihitellyt itsekseni, kun lasten sanavaraston kasvettua on päässyt kuuntelemaan kaksosten keskusteluja, ne on 3-vuotiaat niin kovin isoja ja järkeviä ainakin kun pitää ojentaa toista jostain asiasta. ;)

    VastaaPoista
  2. Voin vain kuvitella! Meillä tuo on enemmän sanatonta viestintää, komentelua, naurua ja huutoa vielä. :)

    VastaaPoista