Social Media Icons

lauantai 21. syyskuuta 2013

Helmin erävoitto

10 kommenttia Share It:
IMG_0001 IMG_0015IMG_0019

Lisättäköön taas yksi rikottu lupaus niitten mittavaan listaan. Tiedättehän; ei sokeria ennen kouluikää, ei vaaleanpunaista, ei luonnotonta kauneusihannetta tukevia bratzeja. Tämä on Hong Kongin bulkki-versio, poistokorin 3,89 euroa kustantanut hirvitys, joka vei kaksivuotiaan primadonnan sydämen mennessään. Lisättäköön toinenkin rikottu lupaus listoille tältä päivältä: koiranpentukatseen ja vienon hymyn voimin lelu kannettiin kassalle. Minunhan piti olla jämpti ja taipumaton rajat on rakkautta-vanhempi, ja raja vedettäisiin myrkyttömillä väreillä maalattuihin puuleluihin ja kierrätettyihin duploihin.

Lasten kasvaessa muovisten ja hirvittävän näköisten lelujen määrä on ollut ekspontaalisessa kasvussa, joskin isoimman osan on tuoneet sukulaiset. Itse ostamieni uusien lelujen määrä on kaiketi laskettavissa yhden käden sormilla, joten aika harvinaisesta lipsumisesta on kyse - oli tavara sitten luonnonkumia tai ehtaa muovia. Helmin kasvattaessa yhä enemmän omaa tahtoa myös minun on kasvettava yli kauneuskäsityksistäni (lelujen ja vaatteiden suhteen), jotka eittämättä ovat hyvin erilaiset kuin hänen käsityksensä. Esimerkiksi sininen takki on ehdoton ei, pinkkitähtinen vau. Ostamani superrouheat mustavalkoiset pääkallotennarit eivät ole ikinä olleet jalassa, mutta kirpputorilta löytyneet Hello Kitty-crocsit olivat kesän suosikkikengät. Vaate on ihana, jos siinä on helma, vaaleanpunaista ja jotain kimaltavaa - siis samassa paketissa! Kuvan Mini Rodinin mekko on minusta tylsä hutiostos, Helmistä se on mitä parhain vaate, jonka helma hulmuaa tanssiessa ja jossa on ihania lintuja. Viime aikojen käytetyimmäksi prinsessamekoksi se onkin ihan siedettävä, toisin kuin esimerkiksi lahjaksi saatu pinkkiraidallinen, frillahelmainen mekko Rockabilly Babe-strassipainatuksella... Vaikka on meillä joitakin yhteisiäkin suosikkeja, onneksi.

Kompromisseja meillä tehdäänkin tuon tuosta; ankkamekko kelpaa päälle koska siinä on pitkät hihat (ja no, olenhan itse hankkinut sen), tarjouskorin nukkehirvitystä ostaessa sovittiin, että jos metkuilu ja veljen töniminen jatkuu, nukke lähtee jäähylle (arvatkaa, kuinka monta kertaa se onkaan ollut takan päällä rauhoittumassa vaikka kaupasta lähdettiin neljä tuntia sitten..). Äitini lahjoja hankkiessaan vei kompromissien teon ihan uudelle tasolle; heppahullu-Helmi sai kaksi hevospehmoa, yhden "sisustukseen sopiva"-saatesanoilla varustetun mustavalkoisen Peppi Pitkätossun hevosen, toisen kirkkaanpinkin, tuttia syövän ja hirnuvan My Little Ponyn (patterit vain katosivat yhtenä yönä eikä se ole hirnunut sen koommin). Kummatkin hän hankki käytettynä - koska sellaisina olen lelut toivonutkin.

10 kommenttia:

  1. Hih :) tuon takia en uskalla juuri 86 kokoa isompia vaatteita ostaa käytettynä nyt 80 kokoa käyttävälle 11kk vanhalle neidille ;). Pojale sen sijaan uskaltaa ostaa jopa110/116 kokoisia valmiiksi. Pöljä äiti on tosin muutaman salama-auto vaatteen hommannu, tosinkäytettyinä, ihan vaan ko tiän että muksu rakastaa niitä

    VastaaPoista
  2. Voi ei, niin tuttua! Pompin kutsuilta tilaamani currynväriset housut eivät kelvanneet meidän poika kaksiveelle, koska ovat "rumanväriset", ja Zarasta löytämäni ihana turkiskauluksinen ja armyhenkinen syystakki sai osakseen kommentin "Äiti leikkaa karvan pois!" Kauhulla odotan aikaa, kun kaupasta on saatava Salama McQueen -vaatteita tai, mikä pahempaa, Angry Birds -printtiä :O...

    VastaaPoista
  3. Hihi, tutulta kuulostaa kyllä. :D Meillä onneksi miehellä pitää periaatteet paremmin, ja se aina ihan pokkana ilmoittaa lapsille, että toi on tosi ruma lelu /vaate / mikä vaan asia, laita heti pois. Mä yritän aina olla jotenkin diplomaattisempi, kun muistan omasta lapsuudesta miten paljon hinkusin kaikkea kimaltavaa ja barbeja enkä ikinä saanut niitä ihanimpia juttuja mitä kavereilla oli koska ne oli vanhempien mielestä mauttomia.

    VastaaPoista
  4. Mun mielestä toi on epäreilua jos lapsi ei saa haluamansa lelua koska se ei ole vanhemman mielestä nätin värinen tai sovi sisustukseen/sohvan väriin tai mitä vaan :D ja tilalle valitaan joku äidin mielestä hirveen nätti ja muodikas "lelu"..

    VastaaPoista
  5. Hauskaa yhteensattumaa...meillä myös vanhempi poika (+2v) kiusaa jonkin verran pikkuveljeään (5kk). Ja jos ei kiusaaminen lopu, niin suosikkilelu menee jäähylle, minnekäs muualle kuin takan päälle ;).
    "Ihana" kuulla, että joku toinenkin esikoinen puree, repii ja lyö kuopusta. Tietenkään en toivo, että kukaan noin tekee, mutta meillä kun on koko kesä ollut tuota samankaltaista uhmaa, niin tuo lohtua, että ehkä tuo on suht normaalia uhmaa eikä vain vinksahtaneen kasvatuksen tulosta tai jotenkin muuten ilkeän lapsen käytöstä. Tsemppiä meille uhmisten vanhemmille!

    VastaaPoista
  6. Meillä lelumäärä on valtava. Jouluisin ja synttäreille pakettivuorella ei ole tolkkua. Vähempikin kyllä varmasti riittäisi
    Meidän 3,5-vuotiaan pojan paidoissa kaikissa pitäisi olla kuva: mielellään Salama Mc Queen tai Puuha-Pete. Jonkin verran suostuu äidin kanssa yhteistyöhön vaatteiden osalta, mutta vaihtelevasti.
    Onkohan odotettavissa, että neiti on jo aikaisemmin itsenäinen eli valkkaa itse mitä päälle laittaa? Nyt tytöllä ikää vasta 3kk ja on vielä erittäin yhteistyökykyinen. Täytynee nauttia nyt, kun äitin sana vielä painaa. :)
    Blogissani on muuten käynnissä arvonta, jossa voi voittaa Lindexin lahjakortin. Käypä kurkkaamassa. ;)

    VastaaPoista
  7. Luulen, ettei Emiliallakaan oikeasti kielletä jotain supersuosikkia sen ulkonäön vuoksi. :) Itse tarkoitin, että tähän saakka olen voinut vaikuttaa lelujen ulkonäköön ja olen käyttänyt oikeuttani häikäilemättömästi, mutta nyt puutun enää niiden määrään - ja hintaan.

    Bratz-vihani on enemmänkin periaattellista, mutta ostaisin sellaisen Helmille, jos se hänestä olisi elämän ja kuoleman kysymys. Enemmän ihmettelen sitä, kuinka esimerkiksi tyttöjen vaatteissa on koosta 50cm lähtien aina hempeitä kukkia ja sydämiä tai sinisiä autoja. Yhdellä tuttavallani oli helistimetkin vaaleanpunaisia, mikä on minusta aika käsittämätöntä, vaikkei kenenkään sukupuoli-identiteetti varmasti rakennukaan pelkän paidan tai lelun värin perusteella. Itse olen halunnut valita selkeitä ja yksinkertaisia leluja, suosia luonnonmateriaaleja synteettisen muovin sijaan ja kirkkaita värejä. Mutta ei minun maailmani kaadu, vaikka meillä onkin vaaleanpunainen heppatalli (suosikki), vaaleanpunaisia muoviponeja arviolta kymmenen (suurkulutuksessa) ja tyllihame (suosikki sekin). :)

    VastaaPoista
  8. Uhmaikä... Meillä tämä veljen mätkiminen on mennyt hyvin kausittain - toisinaan se on loppunut kokonaan ja veli on ihana, ja sitten se alkaa taas. Nyt viimeisen viikon ei ole muuta kuultukaan kuin karmeita kolahduksia kun toinen saa kyytiä - jopa silloinkin kun minä olen vieressä. Helmi puree veljeään ihan arvaamatta ja varoittamatta silloinkin kun vauva on sylissäni JA vaikka Helmikin olisi samaan aikaan sylissä. Mustasukkaisuus ja uhmaikä. Jes. ;)

    VastaaPoista
  9. PItääkin käydä kurkkimassa :)

    Kauhulla odotan Disney-hahmo-kautta. Muumitkin alkoivat tuntua pahoilta kun niitä piti olla JOKA PAIKASSA. :D

    VastaaPoista
  10. Meillä myös Likka valitsee oman suosikkinsa mekkolaatikosta aamulla ja suosikit ovat hyvin selvillä. Pinkkiä sen olla pitää ja mielellään sellainen helma, jonka kanssa voi hyvin tanssia (lue: pyöriä).

    VastaaPoista