Social Media Icons

perjantai 6. syyskuuta 2013

Bongaa tavis

9 kommenttia Share It:
b1

Aina uuden sesongin korvalla tunnen saman kuumotuksen, ahdistuksen. Lehdet ja blogit täyttyvät kauden hiteistä ja must have-hankinnoista ja tokihan listaan sellaisia itsekin. Tilipäivän tullen suuntaan kauppaan vanhojen vaatteiden tuntuessa jo niin nähdyiltä. Vannotan etsiväni jotain erilaista, rohkeaa. Sovitan miljoonaa erilaista tunikaa, erikoisesti laskostettua mekkoa, graafista teepparia ja jatkan täydellisesti istuvien farkkujen metsästystä. Raskauksien ja niiden tuomien muodonmuutosten vuoksi vaatekaupoissa ravaaminen ja kauden täydellisimmän mekon metsästäminen on jäänyt vähemmälle, mutta lopputulos on koostani riippumatta sama: turvaudun tuttuihin ja turvallisiin suosikkeihin. Niihin, joita minulla on vaatekaappi pullollaan.

Kun katson teini-ikäisiä iltatähtisiskojani ja heidän oman tyylinsä kompuroivaa etsimistä, rohkeaa värien käyttöä ja erikoisia asuvalintoja, en voi olla miettimättä omia nuoruusvuosiani. Selasin hiljan vanhoja valokuvia vain todetakseni, että muutamia vikaostoksia poikkeuksia lukuunottamatta vaatemakuni on säilynyt aika muuttumattomana vuodesta toiseen. Olen ostanut ensimmäisen trenssini neljätoistavuotiaana ja lukiossa minua luultiin opettajaksi moneen otteeseen. Muistan kun hipahtava äitini yritti lobata minulle rastahiuksia ja vakuuttui kehityskelpoisuudestani vasta kun vanha opettajani vakuutti pienen anarkistin asuvan minussakin, asiaankuuluvasti. Niin silloin kuin nytkin kaapissani asusti kasa yksivärisiä kuteita, satunnaisia raitapaitoja, neuleita ja tummansinisiä farkkuja. Luotan hyväksi havaittuihin juttuihin, enkä hevillä edes ajattele vaihtoa; Marimekon markiisikankaisia klassikkolaukkuja minulla on neljä eri väristä ja hankintalistalla on vielä yksi laukku, kurpitsankeltainen sellainen. Sobean yoga-housuja on kolmet, mustia nahkasaappaita neljät, mustia neuletakkeja seitsemän, samoin tummansinisiä farkkuja. Valkoisten t-paitojen määrää en edes viitsi laskea. Ja vaikka kuinka yritän, en osaa kasvaa mekko-tai hameihmiseksi - en ainakaan enää tähän vuodenaikaan.

Lapset ovat eittämättä muuttaneet jonkin verran arkivaatetustani ja käytännölliset vaatteet valtaavat alaa entistä enemmän. Minulla ei ole yksiäkään sopivia korkokenkiä eivätkä ne ole hankintalistallakaan, mutta sen sijaan hyvät ulkoilu-ja trekkingkengät ovat. Ulkovaatteiden pitää olla vedenpitäviä, lämpimiä, laadukkaita ja tarkoituksenmukaisia mikä tietysti karsii villakangastakit ja trenssit listalta oitis. Kun tulet minun ikääni, tiedät, ettei maailmassa ole montaa niin hienoa asiaa, kuin kuivat sukat, sanoo aina ulkona myös viihtyvä isäni, enkä voi olla eri mieltä, en vain voi. Minä olen siis yksi niistä paheksutuista äideistä, joka vetää surutta toppahousut jalkaan talvella ja kumisaappaat (Nokialaiset, ei Hunterit) kurakeleillä, mutta me ulkoilemmekin aika paljon, satoi tai paistoi, ja varsinaisia kaupunkirientoja on niin vähän, että valitsen mieluummin lämpimän (siis käytännöllisen) vaihtoehdon niihinkin.

Jaksan silti ihastella muiden äitibloggaajien yltiömäisen ihania ja värikkäitä asuja, kuoseilla revittelyä ja rohkeaa asustamista - minulla se vain jää lastenvaatteisiin. Oi mutsi mutsi-blogia aloin alun perin seuraamaan odotusaikana raskausajan asukuvien vuoksi ja Mintun rentoa bravuurinutturaa ja mekkolookeja seuraan innolla myös, vaikka omat vaatteeni ovat jotain aivan muuta. Viimeksi viikolla minua nauratti oma, käytännöllinen ja äitimäinen lookini, kun painelin bloggaajatilaisuudessa menemään tennareissa, mustissa farkuissa, peplum-topissa ja mustassa neuletakissa tukka hätäponnarilla kun vieressäni istuneella P

Vaikka on yksinkertaisissa vaatteissa ja vaatemaussa tietysti puolensa; satsaan laatuun mahdollisuuksien mukaan, ja esimerkiksi Tiger of Swedenin villaneuleeni on ollut aktiivikäytössä neljättä vuotta, Haltin vanha toppatakkini taasen näkee seitsemännen talvensa, joskaan ei värityksensä puolesta ihan paraatikäytössä. Ostan uusia vaatteita aika harvoin, itselleni tai lapsille, mutta kun ostan, kehtaan panostaa lemppareihin, ja näin ollen muistelen asioineeni ketjuvaateliikkeessä viimeksi aika monta vuotta sitten (jos H&M:n maailman parhaita äitiyslegginssejä ei lasketa, ostin odotusaikana yhdet).

Edessä on eittämättä uuden, kivemman talvitakin hankinta (ilmat kylmenevät jo ja olen aikamoinen vilukissa!) koska vanhat ovat aika isoja ja haaveissa siintää pidemmän mallinen untuvatakki, ehkä parkamallinen ja oliivinvihreä. Sorelin huopakengät kuiville paukkupakkasille ostin tietenkin alesta jo huhtikuussa (!)....

PS. Sain Annilta tuon kuvassa näkyvän, sateenkaarenvärisen LOQI-raitakassin hiljan ja hämmennyin niin, etten saanut hetkeen sanaa suustani. Not my cup of tea, tuumin vain, mutta sitä muutaman päivän kassissa mukanani kannettua ymmärsin, miksi vajaan yhdeksän euron kestokassi, jollaisen annoin pari vuotta sitten anopilleni hyvän mielen lahjana, on ollut paras ja hypetetyin kaikista, myös blogimaailmassa - ja me olemme sentään kolunneet kultakaupat ja lahjoneet silkkihuiveinkin. Anoppi aina vain kehuu tuulitakin taskuun mahtuvaa kestokassia, joka vetää sisäänsä uskomattoman määrän maitopurkkeja. Minä näen sen kestovaippojen pohjattomana varastointipaikkana, eli käyttötarkoituksensa kullakin. Vaikka kyllä siinä kamera, lompakko, avaimet, kauppaostokset, kirppislöydöt ja vaihtovaipatkin viihtyvät - oikeastaan en keksi, missä sitä ei voisi käyttää tai mitä arkista sinne ei voisi ahtaa. Minulla se on kulkenut mukana ever since - vaikka se onkin tosi värikäs, toisin kuin minä.

9 kommenttia:

  1. Mulla aivan sama juttu, ja jos häpeästä voisi kuolla, mä kuolisin töissä joka päivä. Ja tää ei ole vaan ole enää kivaa! Mulla on VIELÄKIN ne vaatteet käytössä, jotka oli sopivia e n n e n raskautta. Sanomattakin selvää, että nyt ne on löystynyt vähän sieltä ja täältä, tiukentuneet sieltä mistä ei pitäisi.
    Armottoman ikävää ja hävettävää pukeutua töihin aamuisin, kun lisää vielä sen, että aamuisin ei yksinkertaisesti ole aikaa laittaa edes rasvaa huuliin! Siks rakastankin viikonloppuja niin paljon.

    Mutta nyt. Mä tilasin ITSELLENI vaatteita. En miehelle, en Eelille. ITSELLENI. Ja totta kai sieltä nyt yksi huppari tulee ;)

    VastaaPoista
  2. En tajunnut yhtään, että otit kuvaa tuolloin. Sen huomaa ehkä ilmeestä! ;)

    Eikös ole toisaalta hyvä, että tyyli säilyy samanlaisena käpi vuosien? Jos vain koko ja vaatteen kunto sallii, tiettyjen vaatteiden käyttöikä voi olla todella pitkä, toisin kuin tyyliään jatkuvasti muuttavilla.

    VastaaPoista
  3. Voi kiitos! Viimeksi kyllä eilen manasin kilometrin mittaista juurikasvua ja kellastunutta väriä, joten kaipa sitä itse katsoo niin kriittisesti kaikkea... :)

    VastaaPoista
  4. Ooh, no niin! Vaatekaapin päivitys raskauden ja äitiysloman jälkeen lienee kohdillaan - I know, trust me, I know. Pitäisi saada itsekin aikaiseksi...

    VastaaPoista
  5. Poistin kuvan kun se selkeästi häiritsi sua kun kommentoit asiasta jo aiemmin :)

    Ihan totta tuokin, ja sillä raaskinkin toisinaan pistää vaatteisiin kiinni rahaa.

    VastaaPoista
  6. Nyt ihan asian vierestä, mutta pakko kysyä mitkä nuo teidän rattaat on?:)

    VastaaPoista
  7. Ne on Stokken Crusi-yhdistelmät sisaristuimella, väri on black melange. Postauksia niistä löytyy vaikka kuinka, tässäpä linkki! :) http://kideblogi.fi/lapsellista/tag/stokke/

    VastaaPoista
  8. MISTÄ saa kurpitsankeltaisia klassikkolaukkuja???

    VastaaPoista