Social Media Icons

perjantai 13. syyskuuta 2013

Arkiasun ideologia

9 kommenttia Share It:
a4 a6 a2

Imetyspaita / Sobea, housut / H&M, huivi / Indiska (Joulu ja juhla-pressitilaisuuden goodiebagista saatu)


Minä luen ja etsin jatkuvasti äitiysblogeja, joissa päivän asut ovat iso osa sisältöä. Ihailen sotkuisia arkinutturoita, pikameikkejä, rennon huoliteltuja asukokonaisuuksia ja niistä kumpuavaa fiilistä. Kadehdin niitä ihmisiä, joilla pikainen hätäponnari ei koskaan näytä hätäponnarilta, joiden kuivashampoo ei ole koskaan loppu ja jotka eivät kulje äitiyshousuissa kolmea vuotta. Varmaan juuri siksi, että itse olen yleensä jotain aivan muuta.

Kaksi raskautta, isoja painonnousuja, kaksi lasta, arki kotona - imetys tuo oman haasteensa asuvalintoihin, muuttunut keho ja painon putoaminen omansa. Vaatekaupassa olen aina kriisin partaalla; raahaan sovituskoppiin neljät liian isot housut ja kaksi liian pientä mekkoa - vaikken käytä juurikaan mekkoja. Kuppikokoni oli ennen jotain tähtitieteellistä, nyt en enää tiedä. Housukoostakaan en ole ihan varma. Olen imetyspaitojen suurkuluttaja, mutta äitiyshousuista olen sentään luopunut (yoga-housuja lukuunottamatta, ne on parhaat). Paheenani ovat myös turvavaatteet: silloin kun en pukeudu ulkoiluvaatteisiin eli silloin kun emme ole omalla pihalla tai puistossa rämpimässä, kietoudun johonkin superisoon ja lämpimään, kolme kokoa liian isoon tunikaan tai maksipaitaan, muhkeaan huiviin ja kaiken nähneisiin, ikivanhoihin farkkuihini joista en edes pidä.

Kun teini-ikäinen iltatähtisiskoni, jonka idoli olen aina niin ikään ollut, silmiään pyöritellen totesi, että näytän "ihan mammalta" ja "niinku tosi äitimäiseltä", olin hetken aikaa hämilläni. Mamma? Äitimäinen? Minäkö muka? Sitten muistin edellisen päivän kotiasuni; virttyneet porokuvioiset legginssit, sateenkaarenväreissä loistavat lempivillasukkani ja Turkin tuliaisina saadun XXL-kokoisen "Fuck the Google, ask me"-paitani. Tiedän, annetaan tyylitaju tarpeettomana...

Ehkä vaatevalintojani, sikäli kun niitä edes mietin, sanelee paljolti äitiyteni ja muiden ihmisten asenteet ja ennakko-odotukset. Äidin on oltava käytännöllinen ja huomiota herättämätön. Hiusten laittamiseenkin kuluvan vartin ajatellaan olevan pois lapsilta. Se mikä oli ennen äitiyttä hyväksyttävää, ripsenpidennykset, kasvohoito tai vapaa-ilta, on enää turhamaista ja tarpeetonta, jopa itsekästä käytöstä, äidille sopimatonta.

Toisaalta lapset eivät saisi muuttaa elämää ja omaa aikaa pitäisi suoda kaikkien hyvinvoinnin takaamiseksi. Neuvolan oppaissakin toitotetaan, kuinka itsestään huolehtimaton tai huolittelematon äiti kielii siitä, että jokin on vialla - toisaalta nekin ovat aika subjektiivisia arvioita. Joku ehdotti joskus, että tekisin töitä, siivoaisin ja ottaisin omaa aikaa yöllä, kun muut nukkuvat, sillä päiväsaikaan minun tulisi pyhittää itseni vain lapsille. Aika terve ajatus. Toisten kun ilmeisesti tarvitsee nukkua vähemmän - meillä kotona talo hiljenee kymmenen aikoihin ja toinen herää jo ennen kukonlaulua, tietysti heräiltyään pitkin yötä muutenkin.

Muutoksen paikka tässä silti lienee. Ja jotta elämänmuutokseni, siis asiallisiin ja sopivan kokoisiin vaatteisiin pukeutumiseni, saisi uutta pontta alleen, päätin alkaa dokumentoimaan arkiasujani, ainakin silloin tällöin, ja juuri sellaisina kuin ne ovat; sateen pörröttämine hiuksineen ja poskille levinneine ripsiväreineen. Blogissa on aika vähän kuvia minusta, vaikkei suurimpana syynä olekaan virttyneet porolegginssini tai klementiinin kokoinen hätänuttura, vaan se, että kuvien ottajia ei ole jonoksi asti. Muistan erään kerran, kun lukijani tunnisti kaupungilla rattaamme ja luottoimetyspaitani, mutta oli kuulemma ajatellut minun olevan lyhyt ja tummahiuksinen!

9 kommenttia:

  1. Arkipukeutumisen kuuluu olla sen näköistä, ettei oo just tullu kampaajalta. Mun mielestä semmoinen hieman huolimaton mutta siisti asukokonaisuus on hyvännäköistä ja käytännöllistä, koskaan ei voi tietää siivoaako tänään vai kaatuuko tomaattikeitto lempipaidalle. :D

    VastaaPoista
  2. Plaah sä miltään vain mammalta näytät! Päinvastoin. Freesiltä, kauniilta. Pukeudut sulle sopiviin vaatteisiin ja osaat asustaa (toisin kuin minä).

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa! Odotan mielenkiinnolla kotiäidin päivänasuja :) varsinkin sellaisia imetyskelpoisia asuja. Kiva olisi saada vinkkejä, miten yhdistät tavalliset vaatteet ja imetyksen vai onko sinulla joka päivä imetyspaita päällä? Ja oikein hyvältä näytät, et yhtään mammanaiselta.

    VastaaPoista
  4. Siisti ja rento arkiasuhan tuo on. Ja ihan siisti nutturakin (ei näy puuroa, eikä muutakaan orgaanista tukkaan kuulumatonta ;))!
    Mä arastelen vähän itseni kuvaamista, mutta voisin tarttua tähän arkilook -juttuun ihan itseni kehittämisen ajatuksella. Mun asut kotioloissa saattaa välillä olla aika villejä (ruskeat sienikuvioiset fleeceverkkarit ja erinäiset batiikkimekkoviritelmät), mutta ovesta en näissä ihan erikoisimmissa lohtuvaateviritelmissä kyllä edes kuvittelisi lähteväni.

    VastaaPoista
  5. Ihan totta kyllä! Mun paidalle lensi hetkeä myöhemmin kahvit... :)

    VastaaPoista
  6. No voi kiitos! Onneksi tekin nyt saitte sen parhaimman ja ihailua osakseen saavan asusteen rinnalle kulkemaan.. ;)

    VastaaPoista
  7. Kiva kuulla! Ei mulla varmaan joka päivä ole imetyspaitaa, mutta aika usein kyllä. Käytännössä en ole löytänyt montaakaan mekkoa, joiden kanssa saattaisi imettää, joten housulinjalla on mentävä. Mulla on usein tuubitoppi, masutuubi tai Tusenblå tavallisen paidan tai tunikan alla kun ollaan liikkeellä, eikä olekaan tavanomaista imetyspaitaa. Aika lämmintä hommaahan se on näin kesäaikaan, kerrospukeutumista suorastaan...

    VastaaPoista
  8. Tartu ihmeessä! Se mikä näyttää käyttökelpoiselta kameralla, on todennäköisesti käyttistä muutenkin. ;) Sun batiikkimekko-sieniverkkarit kuulostaa kyllä tosi eksoottiselta, haastan kuvaamaan nekin nähtäväksi, hah!

    VastaaPoista
  9. Heh.. mulla äitiys pelastaa kun äiti saa näyttää vähän..äidiltä, äiti on vähän väsynyt.. Mun kaikki kampaukset näyttää ei-niin-onnistuneilta hätäponnareilta riippumatta niihin käytetystä ajasta (ne "skandinaaviset" hiukset..) ja käytän hätäponnaria aina.. koska joka päivä on bad hair day, mutta nyt siihen on ikään kuin syy :D Melkein kaikki mun vaatteet on hämäriä kotivaatteita tai muuttuu sellaisiksi ja ns siistien vaatteiden ensisijainen tehtävä on kadottaa mut taustaan.. koska oon surke pukeutuja ja lisäksi aika esittelykelvoton ruholtani.. mutta nyt sekin on ikään kuin ymmärrettävää! jes :D harmi kun kideblogien puolella tallennetut kuvat ei näy..

    VastaaPoista