Social Media Icons

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Yhtä juhlaa

Ei kommentteja Share It:
Meillä meni viikonloppu juhliessa ja alkuviikko siitä palautuessa. Onniteltavia riitti hääparista kaksivuotiaskekkereitään juhlivaan, ajettuja kilometrejä tuli satoja, santsilautasten määrää emme laskeneet. b24b23 b20 b12 b11 b17 b16 b8

Lauantaina olimme häissä Salossa. Vanhoja perhetuttuja, hyvää ruokaa ja kaunis kesäsää - aika täydellinen resepti loppukesän juhlille. Helmi löysi juhlakansan joukosta uuden ystävän, hiukan häntä vanhemman tytön, ja niin meno (ja melu) yltyi aika huikeaksi. Valssaavan hääparin rinnalla sheikkasi pari kaksivuotiasta ja juhlapuheiden aikaan salin ovet täytyi sulkea että taaperokärrystä ja antiikkikalusteista innostuneiden taaperoiden riemunkiljahduksilta saattaisi kuulla sanasen hääparin ensikohtaamisesta (se tarina jäi allekirjoittaneelta kuulematta).

b9 b19 b14

Häissä, rakkauden juhlassa on vain sitä jotain, ja lapset tuovat oman lisänsä. Kyynel silmässä lauloin virttä kaksivuotiaani tiukoista hiljenemiskäskyistä huolimatta ja yritin pidätellä nauruani kun hän istahti kirkon puiselle penkille, kaivoi pienen sipsijemmansa laukustaan ja alkoi rouskuttamaan tyytyväisenä eväitään alttarille uteliaana vilkuillen. Hieman vähemmän minua nauratti, kun onnittelujonossa meidän vuoromme koittaessa hän kuiskasi hiljaa korvaani: "oi voi, kakka".

b3h2 b18

Ja jos juhliminen on hauskaa, niin lähteminen ei totta vie ole. Lasten kanssa lähtiessä erinäisiltä mutkilta ei ole vältytty tässä taloudessa koskaan aiemmin, eikä säästytty nytkään; pellavapäiselle sulottarelleni olin kaavaillut tyllihelmaista, nostalgista kukkamekkoa, mutta hetkeä ennen lähtöä sitä sovitettaessa huomasinkin mekon olevan auttamatta liian pieni. Arvatkaahan, kuinka monta juhlamekkoa meiltä löytyy näin remonttievakon aikaan kapsäkkeihin mukaan pakattuina? Niinpä - nolla.... Vaatteistaan tarkan ja valikoivan kaksivuotiaan kanssa kinaaminen puoli tuntia aikataulusta myöhässä lyhentää odotettua elinikää kahdellakymmenellä vuodella ja harmaannuttaa hetkessä; hän kun olisi mieluusti laittanut päälleen vain pandatunikan, juhlakengät ja pilkulliset sukkahousut, violettia, karvaista leopardilaukkua ja kahta helmipantaa unohtamatta. Päädyimme lopulta kompromissiin (ja vaippaan, se on yleensäkin saatanasta), siis vaihtamaan nyppyyntyneet pilkkusukkahousut ja likapyykkikorista poimitun pandatunikan hänen toisilla lempivaatteillaan. Autoon onneksi jäi melkoisen koreasta asukokonaisuudesta kaikki itse päälle puetut rannekorut ja helminauhat.

Itse en edes yleensä meikkaa arkisin ja ainoina koruina on vihkisormus ja mieheltäni lahjaksi saatu Kalevala-kääty. Mistä, voi, mistä tällainen oikein kumpuaa?b21b26 b27

Sunnuntaina juhlimme vähän rennommissa merkeissä nuoruudenystävän esikoistyttären kaksivuotiskekkereillä, eikä vipinää ja vilskettä totisesti puuttunut sieltäkään! Ilokseni tapasin toisenkin vanhan ystävän kekkereillä, ja kuulumisten päivittämisen jälkeen lähdin hyvillä mielin, uutta tapaamista mahdollisimman pian vaatien tietenkin. Ympäri mennään ja yhteen tullaan; vuosien hiljaiselon jälkeen tuntui kuin ei olisi aikaa ollut välissä ollenkaan.

Niin ihanaa ja voimauttavaa ihmisten tapaaminen ja karkeloiminen täytekakun voimin onkin, niin ihanampaa on niiden jälkeen viettää pari laiskaa päivää, olla vain. Aah.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti