Social Media Icons

torstai 8. elokuuta 2013

Metsään meni

4 kommenttia , , , , , Share It:
b7mv

Yksi parhaimmista uusista "kotitöistä" on ollut remonttievakossa ollessa koiran ulkoiluttaminen. Meillä on ollut lapsuudenkodissa koiria yhdestä kolmeen jo kauan ennen minua tai sisaruksia, ja vaikka ikävöinkin karvaista kaveria joka lämmittää varpaita ja pakottaa lenkille räntäsateeseenkin, olemme päättäneet odottaa lasten kasvavan hieman isommiksi ennen kuin hankimme omaa koiran. Tai kaksi.

Lapset, Helmi etenkin, rakastavat koiran ulkoiluttamista, silittämistä ja ruokintaa. Aamuisin matkasängystä nousee uninen pellavapää, joka ensitöikseen alkaa huutamaan koinaa ja vaatimaan kenkiä jalkaan. Ennen lenkkiä ei ole eikä tule aamupalaa, ei Pikku kakkosta, ei aamukahvia. Mahtavimmat naurut saamme aina kun potalle opetteleva Helmi koirarukkaa säälien päivittelee "voooi eei! oooi voi, ohhoh, ei koina haittaa" kun koira (luonnollisestikin) tekee tarpeensa ulos.

b1 b2 b4 b5

Vaikka pururadalla tai kävelypolulla vaunujen kera lenkkeily onkin mukavaa, olemme vähintään kerran päivässä ottaneet suunnaksi lähimetsän ja kulkuvälineeksi beibille kantorepun (Tulan, tietenkin). Nuorella metsästyskoiralla vain riittää tarmoa ja vauhtia, toisin kuin kaksivuotiaalla. Vaikka ennen pidinkin meidän Stokken yhdistelmävaunuja sisaristuimella ketterinä cityrattaina, taipuvat ne hyvin myös vauhtihirmuisen koiran kanssa lenkkeilyyn hiekalla - nimenomaan kääntyviä etupyöriä lukitsematta. Metsässä taasen meillä on usein mukana joko kaksi kantoreppua (en ole tohtinut kokeilla rattaiden kykyä jyrätä kantojen tai ojien yli) tai vain toinen lapsista (Helmi, vauva nukkuu usein päivälenkin aikaan päiväunia vaunuissa).b3 b7 b8 b10

Jotain taianomaista metsäretkissä on. Taaperon kannoilla, havunneulasilla ja tuoreilla mustikoilla fiilistelyä katsoessa tajuaa, kuinka pienet asiat ovat niitä isoja asioita. Vau-efektiä ei tarvitse hakea Aurinkomatkojen turistirysistä eikä huvipuistoista. Kihertävästä naurusta päätellen isoimpiin elämyksiin kuului pikkuveljen irvistys puolukkaa maistaessa, lankun päällä kuivuneen ojan yli käveleminen ja kaatunut puu, jonka saattoi kuvitella hepaksi (ne ovatkin sitten toisia fanitettavia - oh my..).

Luin taannoin artikkelin, jossa kerrottiin japanilaisten lääkärien määräämistä metsäkylvyistä eli shinrin-youkuista. Luonnossa ja metsässä leposyke laskee ja stressihormonin, kortisolin, tuotanto vähenee. Vaikutukset ovat siis huomattavissa miltei heti, oikeasti; lounas sujuu kohtalaisen leppoisasti, mieli on keveä, kumpikin käy päiväunille taisteluitta, ainakin yleensä. Kokeilkaa vaikka.

Lasten kanssa mihin tahansa lähtiessä olen tullut huomanneeksi, että suureelliset odotukset ja toiveet kannattaa hylätä alkuunsa. Jätä kello kotiin, varaa aikaa hämmästelylle ja kummastelulle, tauoille ja taapertamiselle. Me emme pääse tunnissa montaa sataa metriä metsänreunasta kauemmas, mutta tärkein ei tässäkään tapauksessa ole päämäärä, vaan se kuljettu matka, havunneulasineen ja kantoineen. Vinkkinä tosin sanottakoon, että me palaamme kotiin aina ryvettyneinä ja nälkäisinä, joten tehokkaan mikron kautta kulkeva lounas ei ole pahitteeksi koskaan.b9

Ennen kuin kukaan ehtii huokaista mitään mallikelpoisita ja eteerisistä koko perheen hetkistä ja retkistä, pitää kertoa että metsälenkin tunnelman latistajana toimi viime keikalla luonnon vastahyökkäys, muurahaispesänä tunnettu sellainen. Tiedättehän, viiden sekunnin vilkaisu muualle ja lapsi vyötäröään saakka muurahaisissa. Itkien ja kiljuen. Vaan onneksi on aika vähän asioita, joita ei puhallus (+ suihku kotona) ja raejuusto korjaisi.

4 kommenttia:

  1. Todella fiksu päätös odottaa lasten kasvamista ennen koiran hankintaa. Meillä koira jo oli, kun esikoinen syntyi, mutta jos olisin sitä aikoinaan hankkiessa tiennyt, että meistä tulee kolmilapsinen kaksosperhe, niin ei olisi koiraa vieläkään. Nyt kun pienet on jo kolmevuotiaita (ja koira iän myötä vähän rauhoittunut), niin koiran ulkoilutus lasten kanssa rupeaa onnistumaan, ja sen voi ottaa metsäretkillekin mukaan - ja se on kyllä mainiota. :)

    VastaaPoista
  2. Ihania ilmeitä ja ihania lenkkejä!

    Meillä lapset ei tykkää koirista. Siis omista. Muista kyllä, naapurin Hippu-koiran perään ovat mutta varmaan mun ärsyyntynyt asenne omia kohtaan on periytynyt, tosin on niillä jonkinlainen YYA-sopimus mitä ruokaan tulee...

    VastaaPoista
  3. eikö teillä joskus ollut se mäyris jos oikein muistan ? :)

    VastaaPoista
  4. Raejuusto <3 Jos meillä laittaa ruokapöytään raejuuston (eli meillä tuttavallisemmin "raikka"), niin 2-vee ei juurikaan muuta ruokaa enää syö ja voisi vetää vihreä-valkoisen margariinirasian mallisen purkin kertaistunnolla! :D

    VastaaPoista