Social Media Icons

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Lähestulkoon täydellinen viikonloppu

23 kommenttia Share It:
Blogissa on nähty ja kuultu enemmän tai vähemmän täydellisiä viikonloppuja ja arkipäiviä. Mönkään menneitä suunnitelmia, vuotavia neniä, Crocseja asukuvissa. Tämä viikonloppu oli lähestulkoon täydellinen - ja kameraton. Joitakin hetkiä ei tarvitse taltioida kuviksi, ne jäävät mieleen ilmankin.

Viikonlopun aloitimme melko hulppeasti perjantai-illan ravintolareissulla tehtaankadulla sijaitsevassa Mange Sudissa. Lasilliset shampanjaa, puhelimet äänettömällä, ei syöttötuoleja - siis ei lapsia! Saimme häälahjaksi ihanalta Elliltä lahjakortin kyseiseen ravintolaan ja nyt koitti viimeinkin hetki, kun pystyimme oikeasti lähtemään ulos vailla huolta pää punaisena kiljuvasta vauvasta joka ei huoli tuttipulloa. Kaikki ei tietenkään sujunut niinkuin Strömsössä - hetkeä ennen bussin lähtöä huomasin lahjakortin jääneen kotiin, josta olemme putkiremonttia paossa, ja niin me kiireen vilkkaa säntäsimme autolla sitä noutamaan, asiaankuuluvan kinan saattelemana tietenkin...

Ruoka oli ihanaa, seura vielä parempaa. Emme ole käyneet kaksin ulkona lasten jälkeen laisinkaan, joten yhteinen aika, jopa se viisi tuntia jonka olimme kaiken kaikkiaan poissa, tuli todella tarpeeseen. Kun taustalla ei mölyä uhmaikäinen tai hammastehtailija, ja ruokansa saa syödä lämpimänä ja keskeytyksettä, on helpompaa keskittyä olennaiseen. Katsoa sitä toista ihmistä pöydän toisella puolen, kuunnella ja tulla kuulluksi. Niin pitkään olemme olleet toisillemme vain vanhempia, äiti ja isä, että tuntui ihan oudolta nähdä toinen sellaisena kuin hänet näin aikaa ennen lapsia; omana rakkaana, maneereineen ja hymykuoppineen. Toisinaan olen kaivannut sitä aikaa, kun olimme vain kaksin; sohvan nurkkaan vierekkäin käpertymistä, sateisia syysiltoja mökillä, vauhdin huumaa moottoripyörän kyydissä. Lapset ovat eittämättä tehneet meistä eri tavalla läheisiä ja olemme oppineet tuntemaan itsemme ja toisemme: tiedämme keitä olemme ja mihin olemme matkalla, mutta näin ruuhkavuosien keskellä tulee helposti kadottaneeksi tietynlaisen joukkuehengen. On vain minä ja hän, ja ikuiset taistelut siitä, ketä kohdellaan tehtäväinjaossa epätasapuolisesti. Kuka oli viimeksi yksin suihkussa ja kuka vaihtoi vaipan. Tekstiviestitse lähetetyt rakkaudentunnustuksetkin ovat vaihtuneet kauppalistoihin ja tiukkoihin "jos sä et ole jo matkalla takaisin niin nukut parvekkeella"-viesteihin. Lähipiirissä meidät tunnetaan "taistelevina Virtasina" sillä ympärillämme vallitsee aina italialainen tunneilmasto: käymme sanaharkkaa milloin mistäkin, meillä on jotain aina hukassa ja olemme aina myöhässä. Me puhumme paljon, tulistumme usein ja rakastamme vielä enemmän. Muutaman lapsista erossa vietetyn tunnin aikana ehdin taas muistamaan hänet muunakin kuin sukkiaan ympäri asuntoa ripottelevana, tyylitajuttomana äijänä. Hän on hyvä isä, mutta niin paljon kaikkea muutakin.

Besserwisseröintiin taipuvaisena jaan mielelläni erilaisia vinkkejä ja käyttökokemuksia, joten en malta olla mainostamatta yhteisen ajan tärkeyttä myös lasten ollessa pieniä. Oikeasti, laittakaa lapset hoitoon ja varastakaa hetki itsellenne (ja toisillenne). Kotiympäristöstä irtaantuminen tekee hyvää, muttei ole välttämätöntä. Koska olette muuten viimeksi tehneet jotakin kahdestaan? Kuinka usein te käytte ulkona vai käyttekö ollenkaan?

1 2 7b

Lauantaina kävimme appivanhempieni ja miehen sisarusvahvistuksen kanssa ihanassa espanjalaisessa ravintolassa, Nuevossa, syömässä. Minä söin pihvini mediumina ja kylmänä, kun ylähampaita tehtaileva Armas piti kiireisenä, muttei ole olemassakaan harmistusta, jota eivät käsintehdyt tryffelit tai paahtovanukas korjaisi. Kuuma kesäpäivä yhdistettynä ihanaan ruokaan ei ole huono päivä ollenkaan!

Kuukausia kotona ja sen välittömässä läheisyydessä hiihdelleenä ei tietenkään vältytty lähtökriiseiltä - vaipat jäivät kotiin, päiväunet nukuttiin vasta rattaissa ja maksimittaiset kesämekot ovat pitäneet sääret hohtavan valkoisina. Asukriisiltäkään ei tietysti vältytty, koska suurin osa vaatteista on kotona ja suurin osa mukana olevista vaatteista on enemmän tai lähemmän kotoiluun tarkoitettuja, mutta päädyin lopun viimein alennusmyyntilöytööni, oliivinvihreään Michael Korsin mekkoon. Starttasimme oikeasti minuuttiaikataululla kun mieheni ilmoitti että aikaa lähtöön on kaksi minuuttia minun maleksiessa vielä kahvikupin kanssa. Nappasin mukaani deodorantin ja ponnarin, pakkasin lapset rattaisiin ja niin juostiin. Taas. Niin paljon kuin pidänkin sosiaalisista tapahtumista, juhlista ja hyvästä ruoasta, on todettava, että olen maailman huonoin lähtijä. Vaellan keskeneräisenä, facebookkailen, hoidan kynsinauhoja - you name it - kunnes joudun juoksemaan, meikkaamaan autossa ja soittelemaan pahoittelevia puheluita siitä että olemme viisi minuuttia myöhässä. Tällä kertaa ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa, olimme jopa etuajassa (tosin hiukset länässä ja hiestä märkinä).

Vielä tänään saa nautiskella kinuski-karpalojäätelöllä ja paistatella päivää terassilla, huomenna alkaa taas arki tahmeine aamupuuroineen ja Pikku Kakkosineen. Ensimmäinen viikko putkiremonttia takana, ainakin seitsemän vielä edessä. So far so good.

23 kommenttia:

  1. me käytiin lauantaina ekaa kertaa yli vuoteen ulkona.j jäi ekaa krt hoitoon mun vanhemmille..P oli aikoinaan reippaasti yli 1,5vee ku mentii ekaa krt minnekkään.nyt pitää tsempata.meillä kans nahistellaan kyllä ajoittain kaikesta mut aina sovitaan ja kunpikaan ei jaksa aina ottaa niin vakavasti "riitoja"ku ne kuuluu vaan asiaan tässä talossa:D

    VastaaPoista
  2. Mukavan kuuloinen viikonloppu! Meillä lähimmät sukulaiset asuu kolmen tunnin ajomatkan päässä, joten kahdenkeskisiä menoja on ollut aikas vähän tässä parin vuoden aikana... Yksi kesäteatterireissu viime kesänä! :D

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa onnistuneelta lomalta! :D

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa ihanalta! :)

    Juuri käytiin lauantaina miehen kanssa ihan kahdestaan moottoripyöräilemässä ja kiihdytyskisoja katselemassa :) tyttö kohta 11kk ja kyllä me vähintään kerran kuussa koitetaan viedä tyttö hoitoon ja tehdä jotain kivaa yhdessä :) Meillä on myös joka ilta kahdenkeskistä aikaa, kun tyttö menee nukkumaan joka ilta 19:00 :P Väittäisin että hyvin menee, ellei jopa paremmin mitä ennen lasta! :)

    VastaaPoista
  5. Vitsi että on ihana mekko! :)

    VastaaPoista
  6. Moi! Blogissa HAASTE! Lähde mukaan!! http://mamigogo.bellablogit.fi/2013/07/29/a-beautiful-body-haaste/

    VastaaPoista
  7. On ilo ilahduttaa! <3

    P.S. Näytät upealta!!

    VastaaPoista
  8. I feel you! Entinen minäminä lähti aina tiptop jopa kauppareissulle, saatikka sitten ravintolaan. Nykyinen äitiminä huolehtii ensin kaikista muista, pakkaa vaipat ja puklurätit, aurinkosuojat ja vesipullot, mutta miehen hoputtaessa vieressä ei ehdi itse edes ripsiväriä sutaista, vaan heittää tukan tötterölle ja mahdollisimman isot pleksit naamalle (siis tässä tapauksessa aurinkolasit, ei humalatilaa ;D) ja sitten vain menoksi!

    Tuli ihan kyyneleet silmiin, kun kirjoitit niin kivasti siitä omasta rakkaastasi - samalla päätin, että meidän hääpäivää vietetään 11.8. todellakin kahden kesken juuri tuollaisissa tunnelmissa - ehkä muistellen niitä menneiden aikojen kahdenkeskisiä matkoja maailmalle, tunnelmallisia leffailtoja, hiljaisia mökkiaamuja (jolloin vielä EHTI aamu-uinnille) ja sitä pakahduttavan ihanaa tunnetta, kun katsoi sitä ikiomaa sielunkumppaniaan! <3 Nyt voi toki olla onnellinen noista ihanista pojistaan, mutta pitäisi kyllä muistaa toisiaankin arjen keskellä!!!

    VastaaPoista
  9. Aina niin kaunis Anna <3

    Ihanaa, että olette saaneet kahdenkeskistä aikaa! Meidän isännän loma alkaa perjantaina..sitä odotellessa! :)

    VastaaPoista
  10. Olisi kiva kuulla noista Stokken rattaista vähän kokemuksia. Voisitko tehdä niistä oman postauksen? :)

    VastaaPoista
  11. Meillä isovanhemmat, sukulaiset ja tutut, joille lapsen voisi "tunkea" hoitoon, asuvat 4-7 tunnin ajomatkan päässä, joten kahden kesken ei oo kauheesti oltu 1,5 vuoteen. Anoppilassa käydessämme ollaan pari kertaa käyty kaksi shoppailemassa, mutta ne on ollut enempi ja vähempi epätoivoista vaatteiden ettimistä ittelle ja takas anoppilaan on palattu kera kassillinen uusia vaatteita pojalle :D

    VastaaPoista
  12. Oi kamala, tehän olette malttaneet pitkään! Ettekö menneet kihloihin kun P oli jo syntynyt? Ettekö juhlineet silloinkaan? Hullut :D

    VastaaPoista
  13. Voi ei! Meillä onneksi asuu melkeinpä kaikki sukulaiset ihan likellä, isovanhemmistakin kolmet asuu Helsingissä, ei siis lapsenvahtiongelmaa. :) Teidän pitää ottaa yhteistä aikaa sukulaisten kotikaupungissa ;)

    VastaaPoista
  14. Ooh, kuulostaa täydelliseltä teidänkin viikonloppu - ja meno & meininki noin yleensäkin! Ihanaa, että osaatte ottaa omaa aikaa, en usko, että sitä pienen lapsen kanssa on koskaan liikaa. :)

    VastaaPoista
  15. Piti jo eilen kommentoida, että on ihana haaste, johon lähden mieluusti (ja vähän pelokkaana) mukaan. PS. Näytät u-p-e-a-l-t-a!

    VastaaPoista
  16. "mahdollisimman isot pleksit naamalle (siis tässä tapauksessa aurinkolasit, ei humalatilaa ;D) ja sitten vain menoksi!". Khihhihih! Mä olen naureskellut tälle nyt jo päivän, ihana olet! :D

    Toivotan jo etukäteen ihanaa hääpäivää - yhteisen ajan olette tekin kyllä kaiken kiireen, tohinan ja vauvantuoksuisen arjen keskellä ansainneet. Tekee yllättävän hyvää olla välillä jotakin muuta(kin) kuin äiti tai taloudenhoitaja. :)

    VastaaPoista
  17. Vai että aina... :D Kiitos paljon, ihan punastun!

    Tj 2, ei paha! Ihanaa yhteistä lomaa :)

    VastaaPoista
  18. Shoppailureissut kuulostaa tutulta, hahah!

    Löytyisiköhän läheltä joku mukava työkaveri, perhetuttu tai muu luotettava tuttava jolle lapsen voisi jättää hoitoon? Yhteistä aikaa osaa arvostaa kun sitä saa, mutta tiedän kyllä, miten vaikeaa myös lapsen hoitoon jättäminen on, varmasti etenkin jos ei ole lähisukua lähistöllä. :(

    VastaaPoista
  19. Löytyypäs googlaillessa huonosti mitään linkkejä. :(

    Mä olen kirjoittanut meidän Stokken rattaista aika paljonkin, mutta tämän linkin alta pääset lukemaan lisää. http://kideblogi.fi/lapsellista/tag/stokke/

    Me vaihdettiin hiljan ratasosaan, joka muutti rattaita aika paljon, mutta siitä en ole vielä saanut aikaiseksi kirjoittaa paremmin. Otan tämän siis toivepostauksena ;)

    VastaaPoista
  20. ei ku me mentiin 2kk ennen:) p:llä oli ihan järkkyä se vierastaminen.se siis huus kaikkia sukulaisiakin joka krt kun näki.eipä sitä kehannu minnekkään jättää..

    VastaaPoista
  21. Kiitos vastauksestasi! Käytiin katsomassa Stokkeja ja oikein hyviltä kyllä vaikuttavat! :)

    VastaaPoista