Social Media Icons

torstai 23. toukokuuta 2013

Toivepostaus: Stokke Crusit sisaristuimella

6 kommenttia , , Share It:
Stokke Crusi Stokke Crusi Sibling Solutions

Muuton myötä vanhat, vierekkäin istuttavat sisarusrattaat joutuivat vaihtoon, kun selvisi, ettei lastenvaunuille ole säilytyspaikkaa taloyhtiössä, ja että ne on täten kannettava portaat ylös ja alas päivittäin sekä tietenkin säilytettävä sisällä. Koska emme asuntoa etsiessämme ajatelleet asua eteisessä, ei mieleeni tullutkaan, että siellä pitäisi säilyttää rattaita. Kompakti koko, keveys, muuntautuvuus yhdeltä kahdelle lapselle ja käyttömukavuus miellyttävää ulkoasua unohtamatta olivat kriteereistä tärkeimmät. Saimme Stokkelta taannoin Crusi-yhdistelmävaunut sisaristuimella, joista on kyselty paitsi blogin puolella myös sähköpostissa paljon. Jopa tuntemattomat ihmiset kaduilla ja kaupoissa ovat tulleet kysymään, mitkä rattaat meillä on ja miten isomman sisaruksen istuin poikkeuksellisesti alhaalla toimii. Stokke Crusin sisaristuin, lapsi 1v 11kk kyydissä

Monia teistä epäilytti ensimmäisen kerran Cruseista kirjoittaessani maanrajassa oleva sisaristuin ja pienehkö liikkumatila tavanomaiseen ratasistuimeen verrattuna, mutta onnekseni voin sanoa, että voimakastemperamenttisena ja kiivasluontoisenakin tunnettu Helmi viihtyy sisaristuimessa hyvin ja kiipeää sinne itse mielellään. Kolmen viikon päästä kaksi vuotta täyttävä taapero kävelee jo melko reippaasti paikasta toiseen mutta käy rattaisiin lepäämään kun ei jaksa enää kävellä (400 metrin jälkeen). Hän bongailee innokkaana koiria maanrajasta ja puhua pulputtaa kauppareissuilla ja puistomatkoilla. Yhtä pari viikkoa kestänyttä angstikautta lukuunottamatta hän käy rattaisiin yhtä mielellään kuin esimerkiksi kantoreppuun tai autoonkin. Ystäväni sanoi silmiään pyöritellen, että haluaisi nähdä kun sujautan sisaristuimeen uhmadraamoissaan rypevän liki kaksivuotiaan joka potkii ja puree, ja se kieltämättä jännitti minuakin. Ja siihen on monesti päästykin, kun puoli päivää ulkona viettyämme ei lapsi huulet sinisinä olisi tahtonut lähteä puistosta tai olisi halunnut ulkoiluttaa mummolan koiraa vielä viidennen kerran. Niinä kertoina olen käytännössä napsauttanut vaunukopan irti, nostanut sen pois kantokahvoista ja istuttanut Helmin istuimeen, aivan kuten auton turvaistuimeen tai kantoreppuunkin. Tämä ei vie juurikaan enempää aikaa kuin se, että lapsi kömpisi itse rattaisiin ja kun pääsemme liikkeelle, loppuu raivokin. Aivan kuten ennenkin. Niin mullistavalta ja erikoiselta kuin vanhemman lapsen sisaristuin alhaalla saattaa tuntuakin, on se ollut minusta paljon toimivampi ja helpompi ratkaisu, sillä yläkerrassa matkustavan vauvan tuttia, peittoa tai muuta sellaista pääsee korjaamaan matkaa keskeyttämättä.

Sisaristuimen kaltevuutta tai suuntaa ei voi vaihtaa, ja puolimakuuasento on toiminut niin päiväunilla kuin liikkeessä hereilläkin. Ainoa sisaristuimen mainittava huono puoli on, että vaunukopan kanssa sisaristuimen kuomua ei saa vedettyä kokonaan auringon suojaksi. Meillä on tosin ollut käytössä Kurtisin aurinkosuoja kun Helmi on nukahtanut ja kuomu on tarvittu vetää päiväuniaan nukkuvan taaperon suojaksi.

6 7 8

Kantokoppa on tilava, tukeva, kevyt ja menee naurettavan pieneen tilaan, minkä vuoksi se on matkannut esimerkiksi mökkireissuilla matkasängyn sijasta. Ison vauvan (viisikuinen vauva on lähemmäs 9 kiloa painava ja käyttää vaatekokoa 80cm) lisäksi myönnän säilyttäväni sen jalkotilassa naparetkivarustusta aina kantoliinasta vaihtovaippoihin, eväsbanaaneihin ja vaihtovaatteisiin. Ulkoa sisään tullessa vauva yleensä nukkuu ja silloin napsautan vain kantokopan irti ja kannan hänet kopassa parvekkeelle jatkamaan unia. Kantokahvat saisivat minun mielestäni olla himpun verran pidemmät kantomukavuuden lisäämiseksi, mutta mieheni taasen ylistää lyhyitä kahvoja, joiden vuoksi koppa ei raahaa nilkoissa portaissa kannettaessa.

Isoimpana kompastuskivenä muiden valmistajien rattaissa oli työntökorkeus ja sisaristuin, jota pitkänä työntäjänä potkin. Cruseissa on portaittain toimiva työntöaisan säätö, ja kun sisaristuimessa istuva lapsi on kasvot menosuuntaan, on minulla hyvä ja optimaalinen työntöasento. 160 senttinen ystäväni kehaisi samaa, mutta esimerkiksi kaksimetrinen pikkuveljeni joutuu rattaita työntäessään pitämään hieman kevyemmin työntöaisasta kiinni. Minua pidempi mieheni tykkää säätää aisan lyhyemmäksi kuin minä, joten työntäjän pituuden katsomisen sijaan kannattanee yksinkertaisesti vain testata rattaita esimerkiksi lastentarvikeliikkeessä ja etsiä sopivaa työntökorkeutta. Työntöaisan helppo ja nopea säätö nappia painamalla on ollut oikea pelastus sisällä rattaita säilyttäessä ja erityisesti julkisissa liikennevälineissä kun liikkumatilaa on muutenkin vähän.

Meillä ei ole ennen ollut rattaita pienemmillä tai kääntyvillä eturenkailla ja Suomen sääolosuhteet tuntien ne tietysti mietityttivät. Eturenkaat lukitsemalla kuljimme kuitenkin ongelmitta sohjossa kevättalvella ja lumisillakin kaduilla. Talven aikana jäimme yhden ainoan kerran rattainemme jumiin erääseen pihatien mutkaan, jossa sohjo oli jäätynyt jättimäisiksi paakuiksi tielle. Kuriositeettina tosin mainittakoon, että samaan mutkaan sutimaan jäi iäti luotettava perhe-Volvokin. Pienet eturenkaat ovat olleet hidaste lähinnä mukulakivikaduilla, mutta esimerkiksi sorapolulla lenkkeillessä ne toimivat lukittuina hyvin.

4

Mitä tulee rattaiden kokoon, merkittävimpään tekijään meidän käyttöämme ajatellen, olen ollut hyvin positiivisesti yllättynyt. Mahdumme ongelmitta juniin ja raitiovaunuihinkin (aiemmin olemme joutuneet odottamaan uudempia matalalattiamalleja, koska emme ole yhden lapsen yhdistelminkään mahtuneet sisään), sisarusrattaat sujahtavat kevyesti metron penkkien väliin emmekä tuki kulkuväylää oven edessä seisoessa, vaikka toki yhden penkkivälin valtaammekin (tosin liikumme pääasiassa päiväsaikaan, eli emme kauheimmassa ruuhkassa). Rattaat ovat juuri oikean kokoiset ja painoiset kannettavaksi portaat ylös ja alas päivittäin useita kertoja päivässä. Me emme ole uskaltaneet uhmata paloturvallisuussäädöksiä ja säilyttää rattaita rapussa, vaan kannan ne aina ulos mentäessä (ennen päiväunia ja niiden jälkeen) yhden kerroksen ylös ja alas. Ennen muuttoa näin rattaiden roudaamisen tuskien taipaleena sillä inhosin jo vanhojen yhdistelmärattaiden nostamista auton perään, mutta käytössä olen tullut todenneeksi, että vauvankin ollessa kyydissä saan Crusit kevyesti ja nopeasti portaista. Liikumme paljon autolla, ja nyt meillä on rattaat, jotka voi oikeasti ottaa mukaan. Kesällä koittaa putkiremontti ja ainakin kahdeksan viikon evakko, ja olen miettinyt adaptereiden hankkimista, joilla saisimme kaukalon rattaisiin kiinni. Stokken oman kaukalon saa tietenkin ilman adaptereitakin kiinni suoraan runkoon, mutta meidän kaukaloomme pitäisi kaiken järjen mukaan käydä Maxi-Coseille soveltuvat adapterit.

Eniten Cruseissa pidän niiden muuntauduvuudesta. Siitä että ne ihan oikeasti käyvät yhdelle ja kahdelle, sopivat niin kaupunkikäyttöön kuin pururadallekin ja talvisäähän, mahtuvat auton perään ja niiden runkoon saa kaukalon kiinni, ja sisaristuimesta luovuttaessa voi siirtyä seisomalautaan. Ne ovat pienet ja kevyet, ja silti niin hyvät kahdellakin lapsella.

Punastuneena myönnän, että meillä on käyttökokemuksia seitsemistä eri rattaista. Yhdet ovat tosin matkarattaat ja kahdet on ostettu ihan vain mökki-ja parvekekäyttöön, mutta soveltuisivat silti myös ihan tavanomaiseen kärryttelyyn. Matkarattaita emme ole käyttäneet enää Crusien jälkeen laisinkaan ja kevyistä puistorattaistakin luovuttiin niiden myötä, sillä pieneen nippuun menevät, tukevat mutta kevyet rattaat riittävän yksinään korvaamaan kaikki muut. En koe, että meillä olisi käyttöä muunlaisille rattaille. Toki Armas on nyt yli viisikuinen ja puskee kovasti istumaan, joten ratasosan hankinta on eittämättä edessä. Ratasosan myötä myös sisaristuimen ja pääistuimen väliin jäävä tila suurenee, jolloin esimerkiksi kuomua voi käyttää aurinkolipan kanssa ja vetää kokonaan suojaksi päiväuniaikana.

Asiat, joita olen hämmästellyt tai joista en ole pitänyt, on mieheni selittänyt kielivän hyvästä suunnittelutyöstä. Esimerkiksi ovaalin muotoiset runkoputket ovat pyöreää (perinteistä) runkoputkea mekaanisesti kestävämmät ja rungon pyöristetyt muodot terävien kulmien sijaan tekee rungosta kulutusta kestävämmän. Vaunukopan peiton kiinnitys on kuluvien neppareiden sijaan korvattu nupilla ja siihen sopivalla lenkillä, muoviosat tekevät rattaista kevyemmät ja ne ovat helpompia muovata ja muokata käyttötarkoitukseensa sopiviksi. Oranssin jarrun tunnistaa ummikkokin heti jarruksi, mutta oranssiallergiani lukee värin aina miinukseksi. Toistaiseksi en siis ole havainnut oikeita vikoja kantokahvojen pituutta lukuunottamatta.

Koska kuvat kertovat usein enemmän kuin tuhat sanaa, liitin oheen Stokken oman demovideon, jossa näkyy rattaiden kasaaminen, sisaristuimen asentaminen ja yksityiskohdat heijastimista ilmastoituun koppaan paremmin esiteltynä.



/Stokke.com

Sisältöyhteistyö, Kideblogit

6 kommenttia:

  1. On kyllä tosi kätevän oloiset, kevyet ja ketterät.. :) Ja tuo teidän kuosi on ihana!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, tätä olenkin odottanut kieli vyön alla :) Oli paljon apua!
    Ei muutakun vaunukauppaan :)

    VastaaPoista
  3. Me ollaan tykätty kyllä tosi paljon ja nämä sopivat erinomaisen hyvin juuri meidän tarpeisiin, voin suositella! Toistaiseksi en ole havainnut merkittäviä vikoja tai puutteitta. Päällekkäin istuttavat rattaat kääntyvin pienin etupyörin eivät olleet sitä mitä alunperin toista lasta jaatellessani haaveilin, mutta käytössä ne ovat odotukset ylittävät. :)

    VastaaPoista
  4. No ne on! Ja tuo kuosi, aah! Me katsottiin värivalikoimaa ja pohdittiin pitkään tuon ja sellaisen omenanvihreän välillä, mutta päädyttiin tähän black melangeen, se on ihan meidän näköinen. :)

    VastaaPoista
  5. Kivannäköiset ja ihana kuosi. Mäkin tykkään ihan kamalasti. Mua kiinnostaa ihan suunnattomasti, että kuinka Sä saat esim kauppakassit, vauvan, taaperon, että rattaat kannettua yhtä aikaa rappusia ylös :o voimanainen, kaikella tapaa!

    VastaaPoista
  6. Hahah! Minä vien aina ensin vauvan rattaiden kyydissä ja sitten palaan kantamusten ja itse rappuset (käsi mun kädessäni) kävelevän taaperon kanssa. Lapset rattaissa en ihan jaksaisi voimistella kun olisi melkein 25 kiloa pelkästään lasten painoa.. :) Kyllä siinä ravata saa, mutta rattaat kulkee kevyesti ja yllättävän nopeasti ylös ja alas. Ja meillähän on nykyään vain yhdet pienet rappuset välitasanteelle ja yhdet isommat ylös, eli ei asuta enää kolmannessa kerroksessa.

    VastaaPoista