Social Media Icons

lauantai 4. toukokuuta 2013

'Tuttu' has left the building

17 kommenttia , Share It:
helmituttivieroitusblog

Minä en koskaan ajatellut, että antaisin lapsilleni tuttia. En koskaan ajatellut sitä äänenvaimentimena, en äidistä vieroittajana. Ja silti kummallakin lapsella on ollut tutti. Ulkopuolisten lobbauspuheet ja perusteet eivät vakuuttaneet ("koska muuten lapsella on jotain muuta suussa", "koska kaikilla vauvoilla on tutti"), mutta kun kumpikin lapsi parkui vauvana yökausia, eikä mikään muu auttanut, taivuin tutin edessä. Enkä tiedä, miten olisimme pärjänneet ilman. Valitettavasti samalta tuntui myös vajaasta kaksivuotiaasta, joka heroiiniriippuvaisen tavoin tärisi ja vapisi tuskasta kun tutti, tai kuten hän sanoisi, tuttu, oli kateissa. Tai "kateissa".

Kun neuvolassa alettiin kyselemään jalkojen (tai tutin) alle jääneiden sanojen ja puheen perään, ja kun ulkopuolisetkin hämmästelivät sitä kuinka Helmillä oli aina tutti suussa, aloimme hiljalleen keskustelemaan lapsen kanssa tutin tarpeellisuudesta. Käytännössä kaikkiin poisheittämisyrityksiin tiukka vastaus oli aina ei tai teatraaliset itkupotkuraivokohtaukset. Kaikenlaiset tutin vaatimisyritykset johtivat siihen, että Helmi piilotteli tutteja esimerkiksi housujen taskuihin, sohvan nurkkiin tai tyynyjen alle, ja kantoi aina hervotonta kasaa tutteja mukanaan - monasti ulos lähteissä niitä oli mukana kolme tai neljä. Yhtenä tarmontäyteisenä lauantaipäivänä otin asiakseni etsiä kaikki nurkissa pyörivät tutit (ja niitähän oli! sohvan alta löytyi ainakin viisi!) talteen jättäen Helmille vain yhden. Tuttinauhasta luovuttiin samaan aikaan, ja aina taaperon kaiken näkevän silmän välttäessä tutti napattiin piiloon ja ikävän iskiessä tilanteesta (itkupotkudraamasta) koitettiin selvitä toisenlaisin keinoin.

Käänteentekevä kohta tuttivieroituksessa oli, kun poskihampaiden puhkeamisen aikaan Helmi järsi luonnonkumituttinsa palasiksi ja totesi sitten hämillään: "ohhoh, oppu!". Pariin päivään hän ei kysellyt tutin perään, vaan kantoi mukanaan helminauhassa tutinraatoaan. Sitten tuli flunssa, kiire ja tiheän imun kausi vauvalle, ja minä pöhkö annoin periksi kesken erään kohtalokkaan pukemistaistelun. Lapsi tuntui olevan tuttiinsa kiintyneempi kuin koskaan, eikä laskenut otettaan siitä edes ruokapöydässä, vaan söi tutti suussa. Voi kyllä.

Kun suurimmasta häslingistä kotona selvittiin, otin itseäni niskasta kiinni ja pienen suostuttelun (lahjonnan) jälkeen kävimme yhdessä tiputtamassa tutin roskikseen. Sen jälkeen olen vastannut kaikkiin tuttikyselyihin, että tutit kuuluvat pienille vauvoille kuten pikkuveljelle. Ja koittanut hämätä jollain, esimerkiksi pyytänyt hakemaan kirjan, auttamaan pesukoneen tyhjennyksessä tai bongaamaan koiran televisiosta. Pari ensimmäistä päivää taapero tuli pitää vain kiireisenä, järjestää tavallista enemmän kivaa tekemistä ja tehdä uusia juttuja. Isoimpana helpotuksena koin kuitenkin Helmin kantamisen repulla selässä. Läheisyystankkaus auttoi pahimman yli.

Vaikka tuttivieroitusta tehtiin kuin Iisakin kirkkoa, koin sen loppujen lopuksi olevan aika helppo juttu, josta selvittiin kohtalaisen nopeasti - ainakin kun siihen todella päätettiin ryhtyä. Isoimpina hidasteena oli tietenkin vauvan syntymä ja muutto uuteen kotiin & omaan huoneeseen, joka oli melkoinen mullistus jo itsessään, emmekä halunneet hetkeen ottaa pois jotain niin tuttua ja turvallista. Aikuisten ystävien omakohtaiset kokemukset omasta tuttivieroituksestaan ja sydäntä särkevästä tyhjyyden tunteesta hetkinä kun "oravat veivät tutin" tuntuivat pahimmalta. Mietin, josko lapseni muistaakin lopun ikäänsä kuinka itki päiväkausia eikä mikään tai kukaan auttanut, ja purkaa traumojaan kahdensadan euron tuntitaksalla olevalle kallonkutistajalle minun piikkiini. Jokainen hyväntahtoinen tuttivieroituskehotus pahaa aavistamattomalta vinkkaajalta sai minut vain potemaan huonoa omaatuntoa ja ruoskimaan itseäni saamattomuuteni vuoksi. Toisaalta olen halunnut ajatella, että juuri se oikea aika koittaa vielä, ja huomaan sen kyllä olevan käsillä.

Mutta ehkä juuri nyt oli oikea aika tutista luopumiselle. Päiväuniaika on tosin yhä tuskaa ja nukkumaan käyminen kestää toisinaan kolmatta tuntia, kun hätäapuna ei ole sitä pikaista äänenvaimenninta. Joskin nyt on meneillään vasta viides täysin tutiton päivä, joten kaipa aika parantaa haavat?

Mikä teillä on toiminut tuttivieroituksessa, mikä ei? Milloin oli aika luopua tutista?

17 kommenttia:

  1. Mä koen, että meillä se 1v oli oikea aika luopumiseen. Tutithan ihan oikeasti katosi ja päätin, että uusia en osta tilalle. Poju oli silloin niin pieni, että koko luopuminen meni hirmu nopiaa. Ekana iltana nukutus oli muistaakseni vaikeaa, mutta siihen se sitten jäi. Tosin Poju söi tuttia vain nukkuessaan, joten semmoista tuttiriippuvuutta ei oikeastaan koskaan ollut. :)

    Tämä meidän tyttö vaikuttaa siltä, että tutista luopumisesta voi tulla isompi operaatio, koska se tutti on hälle rakkaampi kuin edes rinta. Itse asiassa nimenomaan sillä tutilla joudun aina hänet huijata syömään, kun ei suostu imemään rintaa vaan haluaa vain tuttia. Mutta yksi vuotiaana saa se tutti lähteä hältäkin, ellei sitten jo aiemmin. ;)

    Ja kun Pojulta tutti oli ollut poissa jo 8kk, kun pikkusisko tuli paikalle, oli ihan selvää, että tutti on vauvan. Tuskin hän edes muistaa, että on itsekin joskus niitä lutuuttanut. Välillä Poju maistaa vauva tuttia ja nauraa päälle, kun tietää olevansa ihan hupsu. :)

    Onnea tutista luopumiseen. :) Tuskimpa Helmi sitä kauaa muistelee, ellei jo unohtanut jo. ;)

    VastaaPoista
  2. meillä on tutti toiminut aina vain lohdukkeena ja nukahtamisessa. päätettiin jo aika aikaisin ettei anneta tuttia päivisin että siitä ei muotoutuisi liian koukuttavaa juttua. väärässä oltiin.. Meillä menossa seitsemäs päivä ilman tuttia ja päivät sujuvat ilman ongelmia muttta nukutus on työn ja tuskan takana, hauskinta kuitenkin on että päiväkodissa neiti nukahtaa muittamutkitta ilman ongelmia ja ilman tuttia -.- Meillä leikattiin tutit ja nakattiin roskikseen missä meidän Helmi niitä kävi katselemassa ja koitti laittaa suuhunkin mutta onneksi hokasi heti ettei se ihan niin toimi.. Tsemppiä teille tutin vieroitukseen! Täällä koitetaan myös jaksaa ilman suurempia hermoromahduksia! :)

    VastaaPoista
  3. Meillä jäi reilu 2-v. tutti pois... En edes muista miksi, tutit lojuivat kaapissa vielä pitkään sen jälkeenkin, päätettiin vain joku päivä et nyt loppu sen lutkuttaminen, olikohan neuvolan puheet vähän buustina?! noh, en huomannut mitään suuria kilareita ym. viikonlopun jälkeen oli kuin ei tuttia olisi koskaan ollutkaan eikä sitä muistaakseni kovasti kyseltykään.. Saattoihan olla että osuttiin päivälleen sopivasti "herkkyskauden" parhaimpaan tutin vieroituspäivään :D Tosin meillä myös myös tuttipullo/nokkapullo jäi helposti ja kuivaksi opettelu meni myös kuin unelma, kuin myös päivähoidon aloittaminen joten jotain myrkyisää reaktiota vielä odotellessa... Pikkusisko syntyy päivänä minä hyvänsä joten saapi nähdä jatketaanko meillä yhtä lunkilla ja sopeutuvaisella linjalla kuin aiemmin näiden suurimpien "siirtymävaiheiden" edessä vai tuleeko kaikki kiukku ja raivo nyt sitten tähän saumaan...

    VastaaPoista
  4. Meillä poika oli 11kk kun tutti jäi ihan vahingossa pois. Tutin lutkuttamista oli kyllä vähennetty vain päikkäreihin ja yöuniin.. Viime juhannuksena oltiin 2 iltana ajamassa kotiin ja tutit oli jäänyt mulle taskuun tms. Sitten kolmantena iltana poika vain nukahti kotona ilman ja siihen se sitten jäi. Kun tuo tutti noin pienen jäi pois, nii eipä edes tiedä mikä se on tai mitä sillä tehdään :D

    VastaaPoista
  5. Voi, eipä tuohon taida olla oikeaa ikää tahi tapaa.. Meillä ykkönen vierotettiin tutista ties miten monta kertaa. Ekat pari viikkoa meni aina hyvin, sitten alkoi peukalon imeminen. Annettiin tutti takas, jotta päästiin eroon peukusta. Ja taas sama uudestaan. Ja uudestaan. Ykkönen nyt 4,5 v ja syö peukaloa, tuttia ei ole annettu reiluun vuoteen. Tuo peukalo on ihan mahdoton vierottaa, ollaan kokeiltu kaikki. Phuh. Joten sanoisin, että tsemppiä teille - kaikki menee hyvin kunhan tutti ei korvaudu peukulla.

    VastaaPoista
  6. Meillä luovuttiin tutista ihan tosi tosi tosi helpolla 8kk iässä. Sylki itse tutin pois suustaan kerran, ja sen jälkeen sen perään ei ole kaivattu, ei itkien, eikä nauraen.
    Eeli oli tottunut menemään nukkumaan tuttipullon kanssa. Liekö sekin pois jäänyt hampaiden takia 9-10kk iässä. Yhtenä iltana veti ison lautasellisen puuroa, nukkumaan mennessä sylki tuttipullon pois suusta ja nukahti rauhallisesti kahdessa minuutissa. Sen jälkeen ei tuttipulloa ole nähty.
    Mä en oikeasti tiedä, miten se meni noin. Ensimmäinen hammas tuli 8kk iässä. Ehkä se teki tehtävänsä?

    VastaaPoista
  7. Voi Helmiä, ja äitiä ;) - Meiän tuttistoorin tiedätkin, sama meno jatkuu. Yli kuukausi ilman ja helpotusta ei näy. Öisin heräillään ja päiväunet nukutaan nykyään rattaissa. Mut kunhan jossain! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  8. Lapseni ei ikinä tuttia huolinut, vaikka sitä yritin sitkeästi yön pimeinä tunteina ja päivän huutokiintiön täyttyessä hänelle puolipakolla tarjota - kokeiltiin erilaisia, mutta tuloksena kaikista entistä suuttuneempi vauva! Tutti - paholaisen keksintö!

    No, puoli vuotta valvottiin, sen jälkeen opeteltiin nukkumaan unikoulun avulla, ilman tutteja tissejä - ja ehkä loppujen lopuksi hyvä niin ;)

    VastaaPoista
  9. Meillä molemmilta lapsilta jäi päivätutti pois noin vuoden iässä. Esikoinen oli kaksi, kun jätettiin unituttikin pois. Oli jo pohjustettu asiaa varmaan pari kuukautta ennen synttäreitä ja sanottu että kun täyttää 2v niin ei tarvitse enää tuttia. Kerran taisi tuttia kysyä sen jälkeen kun oli itse käynyt viemässä sen roskikseen, mutta ei tullut mitään tappelua.

    Pienempi on nyt 1v10kk ja olen jo jonkin aikaa sanonut hänellekin että kun 2v tulee täyteen niin sitten tutti viedään oravavauvoille. Tyttö on alkanut tajuta sen itsekin, sillä hokee usein että tutti oraville jne. Toisaalta hän on tällä hetkellä todella kiinni tutissaan, eikä meinaisi millään suostua laittamaan sitä pois aamulla herätessään. Sama oli kyllä myös esikoisen kanssa, eli liekö kyseessä jonkinlainen henkinen hyvästien jättö kun lapselle on kuitenkin kerrottu että pian tuttia ei enää saa käyttää...

    VastaaPoista
  10. Meidän esikoisella maidon imemisen tarve väheni selvästi noin 9kk iässä ja samalla oli helppo luopua tutistakin ilman itkuja. Niin pieni ei osaa ja muista samalla tavalla vaatia vielä tuttia kuin tavan vuoksi tuttia syövä parivuotias.

    VastaaPoista
  11. Ihan täytyy tulla tänne kysymään (en viittiny tuohon arvontapostaukseen mennä sotkemaan ;) että et sattuisi saamaan alennuskoodeja nuihin Villervallan tuotteisiin ;)?

    VastaaPoista
  12. Meidän Islalla luovuttiin tutista puolitoista viikkoa sitten ja vieroitus sujui yllättävän helposti. Asiaa auttoi varmasti aika paljon sekin, että Islalla on ikää vasta 10kk ja tutti ei ole käynyt vielä liian rakkaaksi. Totta kai pienen kanssa tutista luopumisen hankaluus tulee esille esimerkiksi siinä, ettet voi selittää miksei tuttia saa ja minne ne tutit on hävinneet, mutta onneksi tuon ikäinen ei osaa vielä tuttien perään kyselläkään ;) Islalla on ollut jo useamman kuukauden tutti pääosin vain unikäytössä ja toisinaan kiukun yllättäessä/autossa/rattaissa. Vaikka kumilottero kovin tärkeä ja rakas tuntui olevankin, aika helpolla selvittiin :)

    VastaaPoista
  13. ei liity asiaan, vaan en viittiny tuohon arvontaketjuun mennä sotkemaan.. et sattuis saamaan blogisi lukijoilla villervalla-tuotteisiin alennuksia ;)?

    VastaaPoista
  14. Itse asiassa meillä oli Skidin porukan kanssa puhetta lukijatarjouksesta myöhemmin keväällä, mutta nyt mulla on alennuskoodi, joka ei varsinaisesti ole lukijatarjous, vaan jonka nappasin Lapsimessuilta taannoin mukaan. Sain luvan julkistaa sen myös blogissa. :) Eli 15% alennusta saa maahantuojan verkkokaupasta koodilla "messu" 31.5 saakka. Mä ajattelin tilata sillä meidän Armakselle uuden torkkupeiton rattaisiin... :)

    http://www.skidi.fi/

    VastaaPoista
  15. Helmille kivaa nimipäivää! :)

    VastaaPoista
  16. Hei,

    Jos teillä on vielä tutteja, tuttipulloja tai tuttinauhoja niin meille saa lahjoittaa :) meillä kotona tehdään niistä reborn-nukeille soveltuvia. Mailia saa laittaa: lenfuuma@gmail.com

    VastaaPoista