Social Media Icons

torstai 4. huhtikuuta 2013

Vuosirenkaita

49 kommenttia Share It:
a3

Tänään on minun syntymäpäiväni. Kuulostaa ehkä lapselliselta, mutten ole ikinä unohtanut niitä tai niiden lähestymistä. En odota lahjavuorta enkä täytekakun tarjoilua sänkyyn (itse asiassa en edes pidä täytekakusta muutamia poikkeuksia lukuunottamatta), mutta tämä on minun päiväni. Kieltäydyn kuuntelemasta pitkäpiimäisiä parisuhdekeskusteluja ja vaadin oikeutetusti tuliaisia kaupasta (tällä kertaa karpalovichyä ja suklaata). Se on päivä, jolloin puhelimeni soi ahkeraan ja saan päivittää viimeisimmät kuulumiset sukulaisten kanssa. Tänään puhuin pitkään isän kanssa puhelimessa, kävin anopin kanssa verho-ostoksilla ja söin aamupalaksi pannukakkua ja suklaamuffinsseja - aika onnistunut päivä siis! Ja mikäli oikein ymmärsin, on huomenna tartuttava mopin varteen ja kuurattava uusi asunto remonttipölystä puhtaaksi. Varovaisesti siis toivon, että viikonloppuna muutetaan, hih!

Ikäkriisiä pukkasi vasta kun vilkaisin aamulla peiliin. Neljän tunnin yöunet ja kaksi huonosti nukuttua vuotta näkyvät kasvoilla kahtenakymmenenä ekstravuotena, ja tuntuu, että yönmustien silmänalusten peittämiseksi tarvitaan teatterimaski. Yllätyksekseni olen vallan koukuttunut silmänympärysvoiteeseen jo nyt, parikymppisenä, ja vakuuttunut sen piristävästä ja raikastavasta vaikutuksesta. En voi sanoa, että tuntisin olevani elämäni kunnossa tai eläväni parhainta mahdollista aikaa juuri nyt, tänään tai tällä viikolla, mutta alkanut vuosi on yllätyshäineen, pitkine remontteineen (joka itse asiassa jatkuu vielä putki-sellaisena loppukesästä), muuttopakkailuineen ja yksin lasten kanssa vietettyine viikkoineen tietysti vaativat osansa. Helpottavaa on, ettei tämä kestä ikuisesti, remontti ja -muuttorumba nimittäin. Pikaiset vilkaisut miltei valmiiseen uuteen kotiin saavat tämän kuitenkin tuntumaan kaiken sen vaivan arvoiselta. Uusi koti on ihana; kaunis, valoisa, tilava, ihan meidän näköisemme.

Kun mietin ikääni, on jotenkin hassua miettiä, missä olen nyt. Olen naimisissa ja minulla on kaksi lasta, kaksikymmentäkaksivuotiaana. Miltei kaksi vuotta äitinä on opettanut yhtä ja toista, paitsi itsestäni, myös parisuhteestani ja tavastani olla, no, minä. Tiedän, että ruoan lämpiämiseen mikrossa kuluvassa ajassa ehtii siivota keittiön ja kuinka akkuporakonetta käytetään (älkää silti erehtykö luulemaan, että remontoin), mutta olen myös oppinut joustamaan, antamaan periksi, antamaan anteeksi ja ottamaan apua vastaan silloin kun sitä tarjotaan. Olen oppinut tekemään kompromisseja ja priorisoimaan. Olen oppinut sietämään epämukavuustiloja ja huomannut, että toisinaan on parempi olla sanomatta mitään. Elämä ja äitiys on hionut terävimpiä kulmia, pehmentänyt minua, tehnyt minusta aiempaa avarakatseisemman.

Kun pappi haastatteli meitä puhettaan varten, kysyi hän mieheltäni, millaisena hän näkee minut kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Uskoakseni hän halusi vastata, että kaksikymmentä kiloa kevyempänä, tummatukkaisena ja alvariinsa imurin varressa viihtyvänä, mutta hän tyytyi meitä kaikkia miellyttävään vastaukseen; "samanlaisena kuin nytkin. tyytyväisenä elämäänsä". Ei minulla ole montaa syytä olla tyytymätön. Tiedän, että asiat, joihin en nyt repeä, odottavat minua kyllä myöhemminkin; vapaaillat, elokuvissa käyminen, juhliminen ja hyvät romaanit. Minä uskon, että haaveet ja unelmat, olivat ne millaisia vain, kantavat ihmistä eteenpäin. Minä tulen hyvälle tuulelle miettiessäni, kuinka lepakkotuoli tai Louis Poulsenin kattolamppu sinetöisivät kokonaisuuden olohuoneessa, ja niistä kertominenkin tuntuu kivalta. Unelmieni kesämökin pohjapiirrustus on ollut selvillä jo vuosia, ja sekin jaksaa odottaa. Tietenkin toivon saavani jonain päivänä osani laamanhermoista ja olevani notkeampi ja vetreämpi tämän puumaolemukseni sijaan, mutta elämänhallintaoppaiden ja joogavideoiden sijaan roikun brittisarjojen äärellä ja leivon viikonloppuisin. Enkä tunne huonoa omaatuntoa.

49 kommenttia:

  1. Aivan huippua tekstiä jälleen! Paljon onnea! :) ps. Hassua on sekin,kuinka elämässä kaikki suuri usein osuukin samaan sumaan,nim.merk. Vauva,muutto,evakko,remontti,häät,läheisen sairastuminen kahden kuukauden sisällä viime vuonna.

    VastaaPoista
  2. Onnea! Olet sie nuori :) koko elämä edessä ja noin paljon jo olet saanut aikaseksi!! Mä oon sua 12v vanhempi ;) mut aikalailla samassa veneessä ollaan ;D

    VastaaPoista
  3. Paljon Onnea!! Perässä tullaan! (Täytän toukokuun ensimmäisenä päivänä saman verran, vaikka monen asian vuoksi tuntuu että olisin vähintään 30!! :D)
    Terveisin 22v talonomistaja ,naimisissa oleva, puolitoistavuotiaan äiti :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Mun pitää myöntää, että olen vähän kateellinen tuosta vapusta synttäripäivänä! Mulla on aina pääsiäisen aikaan tai sen välittömässä läheisyydessä synttärit ja pari kertaa on ollut palmusunnuntaina. Etenkin lapsena tuntui käsittättömän epäreilulta, että MUN herkkuja käyvät ryöväämässä vitsoin varustetut lapset, niih! :D Ja no, mahtavaahan olisi, jos oma synttäripäivä olisi takuuvarmasti se vapaapäivä ja juhlapäivä! Meillä juhlitaan vappuna kesäloman alkamista, joten se on aina kiva juhlapäivä! ;)

    VastaaPoista
  5. MITÄ? Sinä? Ethän! En kyllä ikinä olisi uskonut, olin ihan varma että olisit mua ihan pari vuotta vanhempi, ei susta uskoisi kyllä yhtään! Ja mä oon sentään nähnyt sut kun olit vasta synnyttänyt!

    VastaaPoista
  6. Ihana postaus! Osaat kirjoittaa todella luontevasti ja mukaansatempaavasti. Näistä syistä aloin seuraamaan elämääsi aikana ennen ensimmäistä lasta. Onnea sinulle, Anna! Voimia viimeiseen pinnistykseen!!

    VastaaPoista
  7. No voi kiitos! Tekstin laatuun liittyviä kommentteja (hyviä ja huonoja) otan aina mielelläni vastaan. :)

    Tosiaan, musta tuntuu, että varsin usein monet (isot) asiat kasaantuvat yhdeksi isoksi sumpuksi. Niin hyvät kuin huonotkin. Me löydettiin asunto, saatiin toinen lapsi, sitten oli Kideblogeihin siirtyminen, mentiin naimisiin, nyt oli remontti, kohta muutto... Huuh! Onneksi kohta alkaa loma - että voidaan lähteä evakkoon putkiremonttia pakoon. :D

    VastaaPoista
  8. Kellon lähestyessä puolta yötä ei aina noi yhdyssanat luonnistu. Oli pakko korjata heti. :-D

    VastaaPoista
  9. Paljon onnea! Mulla on myös tapana pitää oma päiväni kuten haluan. Kolmekymppiset meni vähän ohi raskauden vuoksi viime kesänä, mutta ainahan sitä voi pitää isot 30+1 kemut tänä vuonna. ;)

    VastaaPoista
  10. Syksyllä 24-v yhden lapsen tuore äiti ja vaimo katsoo täällä peiliin ja miettii välillä että kylläpä tämä odotus ja juuri taakse jäänyt vauvavuosi ovat vanhentaneet (ja lihottaneet nimim. kurvia 80kg edestä).

    Opiskeluista on vielä jämät jäljellä, mutta ensimmäisen omistusasunnon remontti sentään tuli tehtyä jo ennen vauvaa.

    Monta rautaa on siis tulessa ja olen lähipiirissäni kummajainen päädyttyäni näin nuorena "elämän isojen asioiden äärelle". Mitään en vaihtaisi pois. Tai ehkä pätkissä nukutut yöt. Tämä on hyvä näin, vaikka lapsen kasvamista ja lyhyitä irtiottoja jo hieman odottaa.

    Onnea ja iloa!

    Synttäreistä pitää nauttia - koskaan ei tiedä, saako niitä vielä 8 vai 80, sen elämä on viime aikoina valitettavasti opettanut.

    http://www.lily.fi/palsta/ilman-sinua-olen-lyijya

    VastaaPoista
  11. Onnea!!! Ihan pakko kommentoida, että täällä olisi myynnissä Louis Poulsenin kattovalaisin. Se ei sopinutkaan siihen, mihin olimme sitä itse ajatelleet. Voihan tietysti olla, että haaveilet ihan erilaisesta lampusta, mutta jos haluat kuvan tästä, niin laita viestiä privana. Hinta ei ole päätähuimaava, kuten uusilla! ;) Terkuin, Jenni K

    VastaaPoista
  12. Kiitos! :)

    Meillä haaveissa siintää Snowball, joka maksaa uutena miltei pari tonnia, ja luulen että se on käytettynäkin "hiukan" yli budjetin. :D Millainen Poulsen teillä on?

    VastaaPoista
  13. Mä olen taas joutunut tottumaan siihen, että mun syntymäpäivänä suurinosa ihmisistä on ollut krapulassa tai edelleen humalassa :D
    Mutta hyvän päivän olette valinneet kesäloman aloittamiselle! :)

    VastaaPoista
  14. Voi kiitos ihana! Elokuussa tulee 34 mittariin, kääk!!

    VastaaPoista
  15. Onnea! Kyllä oli taas jälleen piristävä teksti, sinulla on taito kirjoittaa lukijasi -ainakin minut- hyvälle tuulelle! :) mahtavaa, että joku muukin leipoo ja katsoo tv-sarjoja jatkuvan elämänhallinnan sijaan ;)

    VastaaPoista
  16. Snowballia ei valitettavasti täältä löydy. :) Tuo meidän taitaa olla jotain vanhempaa mallia, koska en löydä sen kuvaa merkin nettisivuilta. Se on tuollaista valkoista metallia (täysin umpinaista), kupumainen - alhaalta kuvun halkaisija on n. 35cm ja korkeutta kuvulla on n. 25cm. Täältä löytyy myynti-ilmoitus: http://www.tori.fi/uusimaa/Tyylikas_Louis_Poulsen_kattovalaisin_5605398.htm?ca=18&w=1 :)

    VastaaPoista
  17. Leipominenhan on elämänhallintaa parhaimmillaan! :)

    VastaaPoista
  18. Onnea! Kuulostaa kivalta synttäriltä. Omaani vietin sattumoisin eilen, eikä mulle tuotu edes suklaata kaupasta (vaikka vähän odotin, höh). Kakkua saan vain jos teen ite. Katkeraa! :)

    Nauti päivästäsi!

    VastaaPoista
  19. Oon samaa mieltä leipomisesta ja tv-sarjoista - mikä voiskaan olla parempi tapa hallita elämäänsä ja etenkin mielenrauhaa, kuin ne asiat mistä eniten tykkää? Niinpä! Viis siitä vaikka aiheuttaisivatkin hieman lisäkiloja tai kankeutta, mielummin onnellinen parin ylimääräisen kilon kanssa, kuin masentunut ja ahdistunut (:

    Siispä ihanaa synttärionnea sinulle!

    VastaaPoista
  20. Paljon onnea!

    En ainakaan muista ikinä kommentoineeni sinulle mitään, vaikka blogiasi pitkään olen lukenut, joten nyt on ehkä sen aika. Tykkään kovasti tavastasi kirjoittaa ja kuvailla asioita, tekstit ovat mielenkiintoisia ilman miljoonaa kuvaakin. Itse parikymppisenä yhden (kohta kahden) lapsen äitinä opettelen vielä asioiden priorisoimista ja sitä, että aina ei tarvitse ylisuorittaa ollakseen riittävän hyvä. Tuntuu, että sitä vaatii itseltään liikaa, vaikka muut olisivatkin tyytyväisiä siihen mitä teet ja miten teet. Veikkaan, että kahden pienen lapsen kanssa (alle vuoden ikäerolla) opin hoitamaan tärkeimmät asiat ja olemaan stressaamatta niistä ei-niin-tärkeistä. Sen olen huomannut, että pienetkin asiat saavat minut nykyään onnelliseksi, sen ei tarvitse olla mitään suurta, eikä edes materiaa.

    Ihailen asennettasi elämää kohtaan! Ehkä on vain parasta nauttia hetkestä tällaisenaan, kyllä sitä ehtii viettämään omaakin aikaa vielä tulevaisuudessa ja toteuttamaan niitä haaveita :)

    VastaaPoista
  21. Paljon Onnea, blogin perusteella luulin sinua vanhemmaksikin, olet jotenki niin kypsän ja tasapainoisen oloinen. Ulkonäöllisesti näytät kyllä ihan ikäiseltäsi:)

    VastaaPoista
  22. Myöhästyneet onnittelut sinulle!

    Ajatuksesi ovat kuin omasta suustani. Itselläni on Helmiä päivän nuorempi poika, jonka odotusaikana jo aloitin lukemaan silloista blogiasi, vaikka harvoin mitään kommentoinkaan.

    Nyt odottelen pikkusisarusta syntyväksi syyskuussa... Elämäsi on varmasti kovin erilaista kuin minun (olen jo takaisin työelämässä, en ole läheskään yhtä sosiaalinen kuin sinä, olen jopa vanhempi :)), silti ajatuksesi ja mietteesi elämästä ovat kovin saman kuuloisia ja lukiessani tunnen saavani vahvistusta omille ajatuksilleni kuin parhaan livekeskustelukumppanin kanssa. Kiitos todella kivasta, aidosta elämästä kertovasta blogistasi!

    VastaaPoista
  23. Paljon onnea!
    Minäkin luulin sinua vanhemmaksi, juurikin kirjoitustavan ja kerronnan vuoksi. Löysin "sinut" vasta kideblogien myötä, mutta onneksi löysin! Piristät toisen nuoren kotiäidin arkea realistisella, mutta huumorintajuisella blogilla :)

    T. Äiti 20-v, pojat 1v9kk ja rv 41+2 ;D

    VastaaPoista
  24. Ihana kun jaksat olla iloinen ja onnellinen! :) onnea, ja kaikkea hyvää teidän perheelle<3

    VastaaPoista
  25. Pikainen huikkaus iltapuuhien keskeltä, eli ONNEA! *hymy ja halaus*

    En olisi muistanut, että meilläkin on useampi vuosi ikäeroa, vaikka minäkin (vielä) parikymppinen olen. ;) Jotenkin samanikäiset lapset hioo sitäkin rosoisuutta: Samassa veneessä olevan mieltää helpommin samanikäiseksi itsensä kanssa, kuin eri elämäntilanteessa olevan, joka olisi ikävuosissa lähempänäkin.

    VastaaPoista
  26. Ihanasti onnea ja iloa! Nauti vuosirenkaistasi, sinähän olet vielä melkein teinari ;) Jännästi sitä vain voi olla ihmisten kanssa samoilla taajuuksilla, vaikka on vuosia välissä: mun miehenikin on 7 vuotta nuorempi eikä tunnu missään! <3

    VastaaPoista
  27. Voi kiitos! Tekstejä yleensä koskeva palaute on aina tosi tervetullutta ja tietysti korvat punaisena luen (mielelläni!) näitä kehujakin! ;) Kiitos!

    VastaaPoista
  28. Kolmekymppisyyshän on tosi venyvä käsite! Juhlit tänä kesänä! ;)

    VastaaPoista
  29. Tätä kautta on pakko vinkata kommenttiboksia selaaville, että Ilman sinua olen lyijyä-blogi on oikein vierailemisen arvoinen ja sisustuskuvat on ihania, vaikka kodista näkeekin että siellä asustaa lapsiperhe. Kiitos siis sulle ihanasta blogistasi. :)

    Tarina kuulostaa aika tutulta, vaikka oikeastaan niitä yöunia lukuunottamatta ei kaipaa "entisessä elämässään" muuta kuin satunnaisia irtiottoja. Vaikka yhtä päivää ilman ketään roikkumassa lahkeessa tai tississä. Vaikka yllättävän pian sekin aika koittanee.

    Ja kiitos onnitteluista!

    VastaaPoista
  30. Voi kiitos, kiitos! Musta ihmisen pitää tehdä sitä mistä tulee hyvä mieli. Kesää kohden mentäessä tietysti tulee ulkoiltua ja liikuttua aiempaa enemmän, mutta ei siitä kannata paineita ottaa. Mä en ole pullantuoksuinen kotiäiti koska en pullaa leivo koskaan, mutta piirakoita ja teeleipiä sitäkin useammin. :)

    VastaaPoista
  31. Siinä tapauksessa onnea sinullekin! Meillähän oli siis synttärit samana päivänä. :) Sun pitää pitää ankara tapakoulutus - vanhakin koira oppii uusia temppuja! ;)

    VastaaPoista
  32. Kiitos! Heh, minut on kai veistetty vähän vanhempiin varsiin. Lakkasin jo kauan aikaa sitten ajattelemasta itseäni "nuorena äitinä", koska ikä ei ole tuntunut enää pitkään aikaan merkittävältä erolta muihin äiteihin nähden, ja siitä on musta turha tehdä numeroa. Aika moni ikäiseni on nimittäin jumittunut neljän seinän sisään pelätessään perhekerhojen teiniäitileimaa, mutta mun kokemukseni ainakin ovat olleet hurjan hyviä, ja ihmiset on kyllä aina aika puulla päähän lyötyjä, kun on tullut ikä puheeksi. :D

    VastaaPoista
  33. Hän kiittää!

    Luulenpa, että muutaman kuukauden isompi ikäero ei enää vaakakupissa paina - kysehän on ihan yhtä isosta ellei isommastakin muutoksesta, kun toinen lapsi syntyy taloon. Minusta se ainakin mullisti kaiken entisen ja käänsi elämän päälaelleen opittuine rutiineineen, niin hyvässä kuin pahassakin, mutta onneksi elämä urautuu taas hiljalleen. Isot tsempit siis raskausaikaan ja vauvavalmisteluihin! Ellen muistaisi niin elävästi viimeisten viikkojen liitoskipuja ja supistuksia, kaipaisin varmaan mahaani. ;)

    Kiva kuulla, että olet viihtynyt blogini parissa ja että en ole ajatusteni kanssa yksin. Myös sieltä ruudun takaa saadut vahvistukset omille ajatuksille ja tunteille tuntuvat hirveän tärkeiltä ja merkityksellisiltä. On jotenkin helpottavaa, kun joku muukin kertoo toisinaan yrittäneensä kaikkensa turhaan, syyllistyneensä liikaa tai voi jakaa ne mielettömät onnen ja rakkauden tunteet.

    VastaaPoista
  34. Voi kiitos!

    Olenhan minä ollut osa Kideblogeja jo neljä kuukautta, eli hyvän tovinhan olet sinäkin täällä viihtynyt, kiitos siitä! Minä ihan punastun, kiitos kehuista.

    Toivon, että luet tätä vastausta kommenttiisi käärö sylissäsi synnytyssairaalassa. Kerrohan, miten kävi, siellä viedään ihan viimeisiä! ;)

    VastaaPoista
  35. Kiitos!

    Ja näinpä; minua ikäni ei ole vaivannut enää aikoihin, ja (äiti)ystäväpiirini on riemunkirjava paitsi ikäjakaumaltaan myös muilta ominaisuuksin. Yhteinen elämäntilanne todella yhdistää, eikä ikä tunnu enää merkitykselliseltä. Helmin odotusaikana koin aika vahvasti olevani se "nuori äiti", mutten enää. Minä olen vain äiti, monien muiden tavoin.

    VastaaPoista
  36. Voi kamala, en kai.. Ne kauheat angstivuodet jääköön historian havinaksi vain. :D

    Ikä on aikuisiässä enää numero, ja esimerkiksi vanhemmillanikin on eri ikäiset puolisot, suuntaan ja toiseen. Ei rakkaus tai ystävyys (virtuaalinenkin sellainen) katso ikää, onneksi. ;)

    VastaaPoista
  37. Hyvää syntymäpäivää näin päivän verran myöhässä!

    Halusin tulla sanomaan, että kuinka ihanaa blogiasi on ollut seurata. Muistan, kun itse aloitin opiskeluja ja mietin meidän auditorioon mennessä että jokohan "Aarre" on syntynyt ja muutenkin olin innoissani blogistasi. Tämähän oli silloin ihan alkutaipaleella, kun päivityksesi kertoivat yllätys-Aarren odotuksesta ja siihen liittyvistä tuntemuksista. Nyt olet 22-vuotias (sen unohtaa välillä, kun lukee päivityksiä, sillä tekstisi poikkeaa positiivisella tavalla monen muun samanikäisen kirjoitustavasta), ja elämässäsi on muuttunut monta asiaa ensimmäisistä päivityksistä. On ollut ilo olla mukana ja lukea niistä, kiitos!

    VastaaPoista
  38. Onneksi olkoon! *_* En ole ihan varma oletko aikaisemmin blogissasi tästä puhunut, mutta tuli mieleeni... onko sulla millaisia urahaaveita elämässä? Oletko harkinnut minkäänlaisia opintoja vai oliko sulla jonkinlainen tutkinto alla jo? Vai ajattelitko kotiäiteillä pidempään? Tai jos hassusti asettelisin kysymykseksi että... "mikä susta tulee isona (jos perhe/kotihaaveita ei lasketa)?"

    Olisi kovin mielenkiintoista lukea jos olet aihetta pohtinut, itse juuri tämän kysymyksen äärellä (samanikäisenä kuin sinä vieläpä!), jälleen yhteishaussa hain ja toivon jonnekin pääseväni.

    VastaaPoista
  39. Voi kiitoksia!
    Täällä odottelen innolla kurkistuksia teidän uuteen kotiin!

    VastaaPoista
  40. Poika tosiaan syntyi 9.4., rv 42+0. :) (viimeinkin kerkesin kommentoimaan, sinä olet aika super, kun kerkeät blogia pitämään lastenhoidon lomassa! Itselle tuntuu jopa fb:n päivittäminen liian rankalta nyt :D)

    VastaaPoista