Social Media Icons

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Hän

17 kommenttia , , Share It:
hb hb1 hb2 hb3

Joskus parhaimpia on ihan ne tavalliset hetket ja retket. Katsaus uusille lenkkipoluille koko poppoon voimin ja hiiren hiljainen iltapalahetki. Helmistä kohokohta oli varmastikin uusi hammasharja (niillä kun on taipumus joutua vessaharjan kavereiksi...), joka ostettiin paluumatkalla, minusta puolentoista tunnin kävelylenkissä oli seurustelun alkuaikojen fiilistä. Viileä kevätilta, tyhjät kadut, isoja unelmia. Vain käsi kädestä puuttui. Ihaninta oli olla yhdessä, ihan hiljaa. Toisinaan kun ei tarvitse sanoa mitään. Riittää että on siinä.

Näinä ruuhkavuosina huomaan arvostavani yhteistä aikaa ihan eri tavalla, sitä arkista ja tavanomaistakin. Kauppalistatekstiviestien joukkoon mahtuisi kyllä rakkaudentunnustus jos toinenkin. Liian usein huomaan vain ne huonot tai hassut piirteet; kuinka inhoankaan juustohöylää väärässä laatikossa, sitä kuinka hän öisin vie peittoni tai kuinka minua naurattaa kun vielä kahdeksan yhteisen vuoden ja kahden lapsen jälkeenkin hän kysyy minulta aika ajoin, otanko kahviini maitoa, vaikka olen aina juonut sen mustana. Hän ei osaa ostaa lahjoja, mistä kielii perunankuorimaveitsi ja liian pieni kylpytakki joululahjapaketissa, mutta hän leipoo taivaallisia sämpylöitä ja leipiä, siivoaa minunkin sukkalaatikkoni ja tekee mielellään ruokaa. Siinä missä minä olen räiskyvä (tai räjähtelevä) ja impulsiivinen on hän vahva ja vankka peruskallioni silloinkin kun kaikki muu tuntuu sortuvan. Meillä on hetkemme, hyvät ja huonot, meillä on toisemme, yhteiset ihanat lapset. Se on ajatus, johon koetan tarrata mustaakin mustempina päivinä.

Jos saisin sanoa vain yhden sanan, olisi se kiitos. Kiitos siitä että olet ymmärtänyt, olet tukenut, olet rakastanut. Kiitos yhteisistä vuosista, kiitos yhteisistä lapsista. (Kiitos myös aamuisesta aamupalasta jonka sain sänkyyn maidottomine kahveineen.)

17 kommenttia:

  1. Ihana teksti!
    (Ja samaistuin etenkin siihen, että mies leipoo, muttei osaa ostaa lahjoja :D ).

    VastaaPoista
  2. Ihanan kaunis ja todenmukainen kirjoitus! :)

    VastaaPoista
  3. tulipa hyvä mieli:) tuntuu et nyt on ollu niin paljon eroja "liikkeellä" et aloin jo yx päivä ääneen kotona masistelemaan miten kaikki pikkulapsi perheet eroo ja säkin varmaan kohta kyllästyt muhun,sain vastaukseks lue vähemmän niitä blogeja:D

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus! Mulla tuli ihan kyyneleet silmiin, kun pyöriskelen näissä raskaana olevan naisen hormonihöyryissä :)

    VastaaPoista
  5. Hei.. Mun on ihan pakko tiedustella noista teidän vaunuista..
    meille on loppukesästä syntymässä vauva ja kovasti mietitään eri vaunuratkaisuja..
    Kiinnostas kovasti nuo Stokken vaunut ja ainut asia mikä niissä arveluttaa on ne
    eturenkaat.. Onko ne millaset käytössä? Kaupassa testatessa tuntu ihan hyviltä,
    mutta lähinnä mietin talvella lumessa ja sohjossa ja kesällä esim hiekkatiellä..
    Olisitko pystynyt kertomaan sun kokemuksia että pystyykö niillä käymään esim.
    lenkillä hyvin vai onko liian haastavaa?
    KIITOS paljon jos jaksaisit kertoa! :)

    VastaaPoista
  6. Voi työ <3
    Minulla on niin kyyninen asenne rakkauteen, mutta voi että kun te ootte vaan niin <3

    VastaaPoista
  7. Ihana kirjoitus. Ja voi, kun nämä asiat olisin itsekin muistanut pitää mielessani, niin erolta olisi ehkä vältytty :( Miten sitä tuleekin liikaa keskityttyä niihin negatiivisiin asioihin, että sitä unohtaa kaiken sen hyvän ja ihanan.

    VastaaPoista
  8. Voi kiitos! Leipovat miehet on kovaa valuuttaa! ;)

    VastaaPoista
  9. Kiva kuulla, että tuli hyvä mieli. :)

    Todella, harmi kyllä on jouduttu viime aikoina lukemaan aika monista eroista - mikä nyt ei tilastoihin katsoessa ole pikkulapsiperheessä kovinkaan tavatonta, valitettavasti. Kaipa se on se yhteisen ajan puute, kiire, väsymys, stressi...

    VastaaPoista
  10. Niistähän minä puhua pulputan mielelläni! Niistä onkin kyselty paljon ja vielä tällä viikolla olisi tarkoitus kirjoittaa niistä enemmän ja paremmin. ;) Mua arveluttivat myös nuo eturenkaat, jotka kuvissa näyttivät aika pieniltä, ja Suomen sääolosuhteet tuntien ja paljon ulkoilevana ihmisenä niitä paljon pohdinkin. Meillä Stokke Crusit sisaristuimella eivät ole olleet ihan pahimpana lumiaikana, mutta lumisohjoaikana kyllä. Lumessa ja sohjossa ne kulkivat hyvin, mutta kun sohjo jäätyi kokkareiksi lenkkipoluille ja huonosti hoidetuille teille, oli eteneminen hidasta - ihan niinkuin kaikilla muillakin vaunuilla. Tai autolla. Hiekalla ja lenkkipoluilla liikumme paljon, ja silloin kätevintä on lukita eturenkaat, muuten ne puoltavat herkemmin. Ketterämpi tuntuma katoaa tietenkin lukituksen myötä ja silloin ne tuntuvat aika lailla samalta kuin Emmaljungan yhdistelmätkin. :) Mutta esimerkiksi hiekoitetulla asfaltilla en ole renkaita lukinnut.

    Musta parasta näissä on keveys; kannan ne kuitenkin neljä kertaa päivässä rappuset ylös ja alas yksin, sillä meillä ei ole vaunukellaria. Eikä tee tiukkaa.

    VastaaPoista
  11. Kiitos paljon että vastasit. Täytyypä ehkä uskaltaa hankkia nuo Stokket! On ne vaan niin hienot verrattuna muihin
    yhdistelmiin :)

    VastaaPoista
  12. Hienoa, Anna! Teillä on ihana ja lämmin suhde, (ainakin täältä blogista niin olen ymmärtänyt) muistakaa pitää se yhtä ihanana aina! Olet valoisa ja sydämellinem ihminen, tsemppiä teidän koko perheelle!:)<3 ps.joko te olette päässeet muuttamaan?

    VastaaPoista
  13. Kylläpä tämä teksti kosketti erityisesti tänään, meidän kaksivuotishääpäivänä. Viikonloppuna kävimme kyllä jo syömässä ulkona "ennakkoon", mutta tänä päivänä meinasin jo merkkipäivän unohtaa. Tämä arki kun vaan on tätä.

    VastaaPoista