Social Media Icons

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Supermustia sukkia ja märkiä pusuja

13 kommenttia , , , , , , , , , Share It:
helmiunski1blog helmiunski3bloghelmiunskiblog helmiunskiblog6

Raskausaikana pelkäsin paikkansa menettävän ainokaiseni puolesta ja valvoin lukemattomia öitä miettien, kuinka joutuisin toisen lapsen syntyessä päivät päästään vahtimaan salamurhasuunnitelmia hautovaa taaperoa vauvan turvallisuuden takaamiseksi. Yksi kauhuskenaarioistani oli myös, että ainoan lapsen asemansa menettänyt esikoinen joutuisi tolkuttomaan velkakierteeseen hoidattaessaan terapiassa lapsuusajan traumojaan niiltä kuukausilta, kun äiti ensin oksensi selkä notkolla, sitten tuskasteli ja puuskutti, ja loppujen lopuksi täräytti maailmaan maidonhajuisen sinappitykin, jota kaikki sukulaiset saapuivat kaukaakin ihastelemaan. Vaan kuinkas sitten kävikään?

So far so good. Helmi on aina pitänyt veljestään ja ollut innoissaan tämän kotiutumisesta. Honeymoon on ohi ja arki on alkanut, ja toisinaan pikkuveli saa muiden tavoin keppihevosesta tai duplosta, mutta suurimman osan aikaa vauva on hänestä ihana ja silityksensä ansainnut. Yhden tovin jouduimme jopa piilottelemaan vauvaa (siirtämään vauvaa vaivihkaa uniaikaan makuuhuoneeseen turvaan), kun innokas ja isosiskon tehtävissään valveutunut Helmi olisi halunnut aina vain vaihtaa vaippaa (=lyödä kiveksille), halata (=maata vauvan päällä) ja suukotella (tai ehkä vähän näykkiä). Hirveimpien uhmapäivien aikaan tietystikään mikään ei ole hyvin, ja jos Helmiltä kysytään, niin kääpiöklaanilaisen voisi varmaan pakata maitojunaan, mutta suurin osa päivistä ja hetkistä on leppoisia. Etenkin nyt, kun vauva on alkanut hymyilemään ja nauramaan, on Helmikin löytänyt tapansa olla se isompi sisarus; hän lukee vauvalle kirjaa, harjaa hiuksia, haluaa auttaa kylvettämisessä ja kutittaa veljeään vatsasta onnellisena kiherrellen. Toisinaan intoa löytyy liikaakin, ja lattialla päivää paistatteleva vauva joutuu yllätyshyökkäyksen kohteeksi. Kuten yllä olevassa kuvassakin näkyy, ajaa kaksi ja puoli kuinen vauva hyvin ratsun asiaa ja oppaa! oppaa!-hyppykäskyjä satelee. Konttausasentoa odotellessa...

Meillä eniten on helpottanut ylenpalttinen huomion jakaminen isommalle lapselle, ja se, ettei Helmiä ole koskaan (ainakaan tarkoituksenmukaisesti) sysätty "pois tieltä". Imetys sängyssä on hieman haastavaa, kun taapero testailee jenkkisängyn jousitusta hyppien ja pomppien, ja vaipanvaihdossa käytettävät neljä kättä tietysti vähän hidastavat hommaa, mutta pitävät hänet tyytyväisenä. Iltatoimet ja nukkumaanmeno ovat minun ja hänen ikiomaa, yhteistä aikaa, johon ei pikkuveljeä mahdu. Viipyillen hän haluaa lukea kaikki makuuhuoneessa olevat kirjat ja hakee vielä lisääkin, hampaita pestään puolisen tuntia kerrallaan, ennen valojen sammuttamista pitää saada vettä ja vielä niiden sammuttuakin jatkuu tasaisen iloinen "Äiti? Äiti? Tika toko tukkaa. Kiijaa! Iskä? Äiti? Äiti? Nunnu-nnuu-nunnu-nnuu!". Aikaraja on tietysti vedettävä johonkin, mutta nukkumaanmenot hoidan aina minä ja - koputan puuta - toistaiseksi ne ovat sujuneet ongelmitta.

unski1blog

Vauva on onneksi varsin leppoisa tapaus, joka ei paljosta hätkähdä; ei keppihevosesta, ei lentävistä duploista, rutistuksista tai märistä pusuista. Tietysti varjelen vauvaa parhaani mukaan, mutta ninjataapero on nopea... Ja aika ajoin aika mustasukkainenkin. Mitään elämää suurempaa draamaa ei ole onneksi vielä arkeen kahden lapsen kanssa mahtunut ja näyttää siltä, että terapialaskutkin pysyvät aisoissa sitten aikanaan, vaikka myönnettäköön; tiheän imun kausi, uhmaikä ja univelka eivät aina ole yhdistelmistä ihanteellisimmat. Pääasia että hyppy kulkee ja sehän kulkee.

13 kommenttia:

  1. Voi miten suloinen tämä teidän kuopuksenne! Ja yhtä söpö esikoinen! Vauvoissa on vaan " sitä jotain" :)

    VastaaPoista
  2. Heiiii....mitä kirjaa Helmi näyttää tossa kuvassa pikkuveljelle? Mä muistan ton omasta lapsuudesta (kai?), mutta heti tuli kunnon flashback, kun näin ton kuvan! :D

    VastaaPoista
  3. Munkin on pakko kommentoida tota kirjaa. Meillä on samanlainen. Se on mun pikkuveljen äitiyspakkauksesta v -86. Ja osaan tuonkin kirjan ulkoa. Pallo kohdan teksti kuuluu pallo pomppii pom pom pom. Sydämiä siinä on. Kenen käsi sieppaa sen vauvan vaiko tyttösen. On muuten hyvä kirja kun siinä on kivoja kysymyksiä.

    VastaaPoista
  4. Moikka, tuuppa osallistumaan sinäkin kivaan arvontaan blogissani! :)
    http://dayafterday2012.blogspot.fi/2013/03/nyt-starttaa-jalleen-uusi-arvonta.html

    VastaaPoista
  5. On kyllä Helmin näköä pikkuveikassa. :D
    Meillä on aika sama tilanne. Vauvaa ei niinkään vihata maanrakoon, mutta silti hän joutuu kokemaan välillä aika karmeita kohtaloita, kun isoveljen suuren suuri pusu muuttuukin puraisuksi tai kun se samainen isoveli tekee yllätyshyökkäyksen sohvan takaa ja heimomaisesti haluaa kolauttaa päät yhteen ja rutistaa kunnes henki ei kulje. Liikaa rakkautta. ;)

    VastaaPoista
  6. meillä aika samanlaista menoa.tosi otteet vähän koventuneet mutta veikka kestää urhoolisesti ja ei kyllä yleensä pienistä huuda.isosisko(n15kg) muuten nostelee jos sujuvasti veikan(10kg) pois telkkarin tieltä:D nimensä veroinen tyttö siis:D mä kyllä syyllistyn siihen et aina ei aikaa meinaa tarpeeksi isommalle riittää mut parhaani yritän ja toiv ei kauheita traumoja saa..meillä omaa laatuaikaa isompi saa useesti isin kanssa kun (pienemmän eroahdistus kaudesta johtuen)jakaannutaan yleensä äiti-poika ja isi-tytär parivaljakoiksi..osittain jo siksi et toi 3,5vee on aika rasittavaa seuraa kaupoilla(loistava idea myydä sisarusrattaat pois:D )veikka osaa jo onneksi antaa takas(puremalla ja roikkumalla paidasta/hiuksista)..useesti kuulee jo apua huutoja isomman suusta:D tänään tosin taas hieno hetki ku isompi oli arestissa huoneessaan koiraportin takana ja pienempi tietenki roikku portista..noh mitäs sisko saa päähänsä..otttaa kanin vesipullon ja kaataa vedet toisen niskaan ja bonuksena toinen liukastuu tietty ja lyö päänsä porttiin...näin meillä:D mutta kaikki on hengissä ja melkein järjissään 10 kk jälkeen:D

    VastaaPoista
  7. jos jollain pyörii toi kirja tyhjänpanttina, niin voisin olla halukas ostamaan sen!

    VastaaPoista
  8. Mä voin postittaa sen sulle ihan, jos haluat. Meillä on lastenkirjoja about tsiljoona eikä tuo meillä kanna suosikkikirjan manttelia. Laita mulle meilillä sun osoite, niin seuraavan kerran postissa käydessäni (varmaan ensi viikolla kyllä) voin nakata sen sulle tulemaan. :)

    VastaaPoista
  9. Ai kamala, mä aina luen kauhulla sun kertomuksia kun teillä asustaa mitä ilmeisimminkin kaksi tulisielua joista isompi on vielä tosi nopea liikkeissään ja temperamenttinenkin. Jaiks. :D

    VastaaPoista
  10. No on niissä vähän, mutta kyllä vauva on niiiiiiin mun miehen näköinen että naurattaa. Sitä sanoo kaikki, mun mummoa eilen nauratti ihan tosissaan kun riisuin vauvaa ja vauvis hymyili, sanoi että ihan on mini-H! :D

    Ja tuo ylenpalttinen rakkaus on niin tuttua, niin tuttua.

    VastaaPoista
  11. Aah! Minä taisin löytää tuon jostain kirppikseltä joskus.. :)

    VastaaPoista
  12. Voi kiitos! Suloisia nuo ovatkin :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos miljoonasti! Laitoin postia! :)

    VastaaPoista