Social Media Icons

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Päivä ilman taaperoa

7 kommenttia , , , , , , , , , , , , , , , Share It:
1 2 423

Toddler has left the building!

Äitini ehdotti, että ottaisin hetken aikaa itselleni ja hän taasen ottaisi lapset hoitoon päiväksi. Mutta koska imetän ja se on minulle tärkeää, diilasin vaihtokaupassa lapsista vain toisen, hyväntuulisen taaperon mummolaan ja jäin vauvan kanssa kotiin rentoilemaan. Käytännössä hetket ilman virkaintoista, kahdeksankymmentäneljäsenttistä kodinhoitajaa tulee käyttää tehokkaasti hyödyksi, ja niin kaavailtu vapaapäivä sai väistyä raivauksen tieltä kun tartuin hävyttömän isoon silitettävien pyykkien pinoon ja sitten imurin varteen. Olohuoneesta löytyi kuin löytyikin matto kaikkien leikkikattiloiden, kirjojen ja nukkekatraan alta ja pyykkejä kaappiin sulloessani viikatessani tein mielessäni suunnitelmaa unelmieni vaatehuoneesta, joka uuteen kotiin tulee. Vauva kulki tietysti mukana uutukaisessa liinassani ja nukahti jossain pyykkisavotan ja tiskikoneen täytön välissä. Olipa tänään hyvä hetki testata blogin kautta saatua myrkytöntä ja nieltynäkin vaaratonta puhdistusainetta klähmittyihin ikkunoihin, peileihin, keittiön kaapin oviin kuin ruokapöydässä luettuihin kirjoihinkin.

Nyt, neljä tuntia ulko-oven sulkeutumisen jälkeen vauva nukkuu kehdossaan liinan kanssa, aamuinen caffe bruttal höyryää miltei puoli litraa vetävässä mukissani ja koneet pyörivät taustalla. Auringonvalo on täyttänyt kodin ja ilmassa on ihana, raikas tuoksu. Ylellisimmältä tuntuu kuitenkin hetken hiljaisuus. Kukaan ei roiku lahkeessa, ei tississä, ei pyydä varaamaan pyykkitupa-aikaa tai soittamaan isännöitsijälle. Jos tälle olotilalle voisi piirtää sielunmaiseman, ei se ehkä näyttäisi banaanilaatikkokasalta eteisessä vaan eteeriseltä kukkaniityltä vienoine tuulenvireineen. Tätä minä olen kaivannut. Nyt surffailen netissä ja bloggaan toivoen, että joku hakisi minut pois verkkokaupoilta tai ainakin opettaisi askeettiseksi. Uusi koti ei ainakaan helpota ostohimotuksia ja ylitse pursuavaa must have-listaa, mutta toistaiseksi olen pitänyt itseni aika hyvin ruodussa (jo ihan budjettisyistä - ensi viikolla saapunee uusi pesukone ja uuden puhelimenkin ostin perjantaina hajonneen tilalle).

Lapsen antaminen hoitoon edes mummolaan on vaatinut minulta paljon. Olen aiemmin ollut lisäkäsipareja vastaan enkä ole osannut ottaa apua vastaan silloin kun sitä on tarjottu. Nyt, kahden lapsen kanssa olen oppinut olemaan itselleni armollisempi ja antanut luvan kaivata hetkiä ilman lasta tai lapsia. Minä olen ollut lapsen tai lasten kanssa jos jonkinlaisissa paikoissa autokoulun kakkosvaiheesta hammaslääkäriin, imettänyt kampaajalla värin vaikutusajalla ja kellottanut supistuksia iltasadun lukemisen ohessa. En siis enää itke lenkkisaunassa miettien, kuinka puolitoistavuotias olisi halunnut tulla mukaan tai kuinka vauvaraasu saa pullosta pumpattua maitoa koska pääsin poikkeuksellisesti lähtemään kauppaan ilman häntä. Meillä tilanne kotona on remontin vuoksi aika kaoottinen kun toinen vanhemmista käy kotona vain nukkumassa, joten apu mummolasta otetaan avosylin vastaan. Kiitos siis äiti. Olet mun sankarini.

PS. Aina toisinaan kommenttiboksiin tulee "ei nyt liity tähän, mutta..."-aiheisia aloituksia ja kysymyksiä, postaustoiveita. Muuttokuume ja tapettivalinnat painavat univelan lisäksi päällimmäisinä mielessä, mutta te varmaan haluaisitte kuulla jostakin muusta myös? Nyt olisi siis tuhannen taalan paikka jättää niitä postaustoiveita ja kysymyksiä kommenttiboksiin, vink vink! (Vauvan nimiasiassa pysyn järkkymättömänä, mutta muuten olen ehdotuksille avoinna.)

7 kommenttia:

  1. Moi! Mikä mahdat olla horoskoopimerkiltäsi? Aina postauksiasi lukiessani olevan aistivinani sellaisen härkämäisen viban, vaikutat jotenkin niin jämptiltä ja kärsivälliseltä äidiltä, nautiskelet pienistä asioista jaja.. emmätijä, mutta nyt haluan varmistuksen, jos olen sittenkin hakoteillä! Kerro! :D

    VastaaPoista
  2. Hahah! Kovinkaan kärsivällinen enkä jämpti ole kyllä, ja myönnän antavani tosi usein periksi taaperolle kun en jaksa enää kuunnella mankumista tai kiljumista - siispä meillä kyllä syödään Brion leikkihellan ääressä ja toisinaan matka kotipihalta kotiovelle kestää puoli tuntia kun ei saa kantaa mutta pitää kävellä itse. Mutta sen myönnän, että osaan kyllä oikeasti nauttia aika pienistä asioista. Kun me juteltiin papin kanssa ennen naimisiinmenoa, ja pappi kysyi mun mieheltä, millaisena hän näkee mut neljänkymmenen vuoden päästä, niin mun mies vastasi: "toivottavasti samanlaisena kuin nytkin. tyytyväisenä elämäänsä, onnellisena". Toisaalta, musta tuntuu että olen niin monessa suhteessa onnekas ja saanut osakseni paljon hyvää, ettei ole syytä olla erityisen tyytymätön. :)

    Minä olen oinas horoskooppimerkiltäni, siis vietän syntymäpäiviä ihan pian. :)

    VastaaPoista
  3. Minäkään en mielelläni anna juuri 2 vuotiasta tyttöäni hoitoon. Anoppi pyytäää yö kylään joka kerta kun nähdään mutta en ole vielä suostunut, tyttö ei siis ole koskaan ollut yö kylässä, enkä näe mitään tarvetta siihen. siksi kokoaikanen kysely hieman ärsyttää ja en osaa sanoa suoraan. 2-3 tunnin kyläilyt on kivoja ja ne mulle riittäää. Katsotaan kun vauva syntyy 3 kuukauden päästä miten mikäkin asia sitten menee.

    VastaaPoista
  4. Oijoi mikä tuhisija, mun vauvakuume kasvoi taas, öö, tuhatkertaisesti. :D

    Ja tosiaan, mulle taaperovapaakin on nykyään sitä omaa aikaa. Kuopuksen "hoitoonantaminen" on ollut paljon vaikeampaa kuin esikoisen vauva-aikana, ja vaikka aluksi mua ärsytti kun isovanhemmat kärttivät lasta hoitoon omaksi ilokseen, niin nyt arvostan hengähdystaukoja ja tilaisuutta nukkumiseen tai parisuhdemenoihin todella paljon.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa ihanalle! Minulla on 1- ja 4-vuotiaat ja vei tosi kauan ennen kuin olin päivääkään erossa esikoisesta. Jotkut sitä kummastelivatkin. Pitää kuitenkin tehdä niin kuin oma sydän sanoo, eihän siitä vapaa-ajastaankaan nauti jos on joutunut 'väkisin' laittamaan lapset hoitoon. Nyt tilanne on se, että nautin kyllä täysillä jokaisesta oman ajan minuutista kodin ulkopuolella :)

    VastaaPoista
  6. Meillä taapero on ollut tasan kerran yökylässä. Eikä ole kiirettä toiselle kerralle. Mutta mieluusti hyödynnämme isoäitien tarjoamat "treffivapaat" kerran kuussa, jolloin saamme nauttia esim. ulkona syömisestä, leffasta tms. kahden. Nyt on jo sovittu menot toukokuulle asti. Pitää ottaa ilo irti, kun huushollissa on vain yksi lapsi ;-)

    VastaaPoista
  7. Höpö löpö, minä ainakin haluan kuulla juuri nimenomaan niistä tapetin värivalinta-jutuista! :D (Ei sillä ettei nämä lapsijututkin olisi hyviä). Teen myös mieheni kanssa yhdestä päästä pintaremppaa ja toisesta päästä suunnittelen lisää, joten anna palaa vaan maalaus-, tapetti-, pintavalinta- väri- ja verhojuttuja! :)

    VastaaPoista