Social Media Icons

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Apua

9 kommenttia , , Share It:
helmiapua helmiapua1 helmiapua3

Jos vuori ei tule Muhammedin luo, menee Muhammed vuoren luo.

Meillä toiminnan naisena tunnettu Helmi ei aikaile, vaikka varoittaakin aikeistaan. Kun imetän vauvaa ja piinaava, äkillinen paahtoleivänhimo iskee, eivät sanat kohta tai odota hetki auta. Hän kiskoo kädestä, nyökkäilee ja mumisee annaannaannaanna-mantraansa, kunnes ottaa vikkelästi jalat alleen ja tekee hiljaisen ja huomaamattoman täsmäiskun kohteeseen. Tänään leipälaatikolle. Leipälaatikon avaaminen ja leivän ottaminen kävi mallikkaasti, jonka jälkeen hän istahti tympääntyneen näköisenä TrippTrappilensa ja sanoi sitten hiiiitaasti silmiään pyöritellen: "apua". Tarkentavien lisäkysymysten jälkeen sain selville, että leivän päältä puuttui juusto, tuuttu. Ja että vesilasikin olisi poikaa.

Uusia sanoja tuntuu näinä hetkinä tipahtelevan tuon tuosta, vaikka suurin osa onkin epäselvää mongerrusta. Nyt, vuoden ja kahdeksan kuukauden kunnioitettavassa iässä sanavarastosta löytyy:

Äiti, iskä, tutti, eikka (heippa), kiija (koira), hei, anna, ei, äjä (älä), Erkka (kummisetänsä), peppa (heppa), tuoja (tuolla), tääjä (täällä), oppaa (hyppää, tippuu), kukkuu, tuuttu (juusto), vettä, tuua (juoda), ajoo (haloo), veiva (vauva, veikka), autu (auto), eetto (peitto) ja tukka. Mitä tarpeellisin kippis on ollut hallussa jo jonkin aikaa. Jostain syystä hän kutsuu Muumien Mörköä äijäksi, mutta äijinä puhutellaan myös kahta isoisoisää.

Niin iso, mutta niin pieni taaperoni. Voih.

9 kommenttia:

  1. Mä olen myös ihmetyksellä seurannut Ainon puheen kehitystä. Lakkasin laskemasta, kun sanoja oli kertynyt 150. Ihanaa, kun on yhteinen kieli ja ymmärtää (ainakin suurimmaksi osaksi), mitä taapero tarkoittaaa.

    VastaaPoista
  2. Aina yhtä ihanaa lukea samanhetkisiä kuulumisia teiltä! Meillä poika on kaksikielinen, joten sanoja tippuu huomattavasti hitaammin kuin ikätovereilla, mutta viime aikoina olen ihastellut ymmärrettävien sanojen huimaa määrää. Tai ainakin minä ja isänsä ymmärretään, mistä on kyse. :) Meillä sanotaan tällä hetkellä varsinkin näitä sanoja: mamma (minä), pappa (isä), beebi (mamman masussa), tettä (vettä), pipi (pipi), bii (bil), eppä (leipä), njam njam (ruokaa), emmää (mennään), mmmää (syömään), ppa (vaippa), ppa (heippa), puupuu (pupu), kii (nakkii), puu (puuro) ja maa (maito). Näillä mennään, kyllä se sanainen arkku kohta avautuu ammolleen! :)

    VastaaPoista
  3. Hih, ihana kiipeilijä! Meillä tänään samanlainen omatoiminen tyyppi oli huomaamattani kiivennyt keittiön tasolle ja syönyt kolmisenkymmentä vitamiinitablettia. Sivuvaikutuksia odotellessa..

    VastaaPoista
  4. 150?! Upeaa, kerta kaikkiaan!

    VastaaPoista
  5. Vau, tosi paljon sanoja musta, ja kaksikielisyys tosiaan yleensä vähän hidastaa sitä puheen kehitystä, mutta myöhemminhän siitä ei ole kuin iloa ja hyötyä! Osaisipa sitä itsekin toista kotimaista vähän sujuvammin.. :)

    VastaaPoista
  6. Voi ei! Jos lohduttaa, niin myrkytystietokeskuksen puhelinnumero on meillä ollut puhelimessa jo tovin, viime syksynä tuo kun kulautti kurkkuunsa astianpesukoneen huuhtelukirkastetta. Onneksi mun appivanhemmat on terveydenhoitoalalla ja omiaan lohduttamaan mua kun sattuu ja tapahtuu. :)

    VastaaPoista
  7. Meilläkin mennään Stokke edellä jääkaapille ja jogurttipurkille. Toissapäivänä en ehtinyt ajoissa kaatamaan lisää maitoa lasiin (imetyshommiltani neljän metrin päästä), jonka seurauksena sainkin sitten luututa litran verran maitoa keittiön lattialta/pöydältä/pöydän sisältä. Onneksi olin siirtänyt läppärin aiemmin samana päivänä vakiopaikalta, keittiön pöydältä olohuoneeseen.

    VastaaPoista
  8. Hih, meilläkin Poju on alkanut omatoimiseksi ja osaa siirtää tuolin niin, että pääsee kiipeämään työtasolle ja siitä rusinakaapille. Myös jääkaapilla käydään jo itse ja pakastimen ovet löytyy auki vähän väliä. :D Pitää sitä kai itse ruokansa hankkia, kun tää äiti vaan jököttää siellä sohvalla ja ruokkii sitä pienempää. ;)
    Mutta osaa se kyllä vaatiakin ja koko ajan talossa raikuu "anna leipää, jooko?!!", "anna voita, anna uustoa, anna, anna, jooko?!"

    VastaaPoista
  9. Meillä on ihan täysin samaa. Jääkaapilla käydään itse, samoin pakastimella. Nyt se kiipeilee jo keittiön pöydän päälle, ja ylimmille hyllyille hakemaan omat xylitol-pastillinsa. Tyhjentää potan lavuaariin, ja tänään pyyhki itse peppunsa kakan jälkeen. Huusi vaan "äiti pois", kun yritin mennä avuksi. Että näin, 2v ja vähän liiankin omatoiminen. Joskus naurattaa, joskus ei niinkään ;)

    VastaaPoista