Social Media Icons

torstai 7. helmikuuta 2013

Ristiäiskutsukortit

8 kommenttia Share It:
1

Hieman kiireellä (kekkerit ovat parin viikon kuluttua), jossain päiväunien ja keittiön siivoamisen välissä syntyivät viimein ristiäiskutsukortit, kliseisillä vaipanvaihdon yhteydessä räpsityillä varvaskuvilla tietenkin. Kutsu-teksti on leimattu vähän miten sattuu (uniltaan herännyt puolitoistavuotias on toisinaan turhan innokkaana apulaisena) vaikka harjoittelukappaleitakin kului aika monta eivätkä kuvien reunatkaan ole ihan suorat, mutta sanotaan, että kun työn näkee niin tekijän tietää. Kotiäitiaikanani olen oppinut olemaan itselleni armollisempi ja päästämään irti perfektionismista niissä paikoin joissa sellaista ei odoteta tai joissa se on turhaa. Ostan valmiita mausteseoksia enkä harrasta parvekeviljelyä, kuljen rattaiden kanssa ilmaiseksi bussilla parin kilometrin matkoja, joista en tavallisesti olisi valmis maksamaan. Meillä on päällä remontti-ideointi, ristiäisvalmistelut, muuttopakkaus, ja jotenkin samaan väliin tuntuu osuvan joka ainoa meno hammaslääkäristä kampaajalle ja sunnuntaikahveille. Päätin, että koska olisin yhtä hyvin voinut lähettää vain tekstiviestin tai olla järjestämättä koko kemuja, laittaa vain papereita maistraattiin, saavat nämä kelvata. Rippijuhlissa sitten...

PS. Kommenttiboksissa on kohistu aina säännöllisin väliajoin vauvan nimestä, tai tulevasta nimestä, mutta luulen, että blogissa sitä en tule julkistamaan, se on nimittäin harvinaisempi kuin hittinimi-Helmi, tunnettu miehennimi silti. Sen verran voin paljastaa, että kun avomieheni ehdotti sitä ensimmäistä kertaa, ihoni nousi kananlihalle. En pitänyt nimestä laisinkaan. Ajan kuluessa ja nimikirjoja kirjastosta kotiin kantaessani se alkoi hiljalleen kuitenkin tuntua hyvältä, juuri meidän vauvallemme sopivalta nimeltä. Nimeltä, jolle ei halua keksiä lempinimeä. Vauva kantanee blogin puolella meillä jo raskausaikana käytössä ollutta tekonimeä, Unskia, joka sisäpiirin vitsinä juontaa juurensa vauvan aamu-uneliaisuudesta.

8 kommenttia:

  1. Innokkaana odottelen postauksia uudesta kodista! Vaikka ei pääteemaasi kuulukaan, mutta kiva ois lukea välillä sun sisustusmieltymyksistäsi (olipas sanahirviö) :)

    VastaaPoista
  2. No niin minäkin! ;) Jonkinlaista kollaasia olisi varmaan ennen muuttoa ja remonttia tarjolla, ihan vain jotta itsekin saisi tehtyä vähän hahmotelmaa. Kirjoittaisin sisustuksesta enemmän, jos olisimme tässä kaksiossamme voineet panostaa kauniimpiin säilytysjärjestelmiin - nyt meillä on muovilaatikoita makkarin kaappien päällä ja eteisessä on vain kenkiä ja kenkätelineitä sekä kanarialinnunkeltainen seinä edellisen asukkaan jäljiltä. Uudessa kodissa on tilaa ja esimerkiksi työpisteestä saa toimivan kun kaikkea ei tarvitse lukita/piilottaa kun saadaan ihan oikea työhuone! Meillä on mun avomiehen kanssa aika erilaiset näkemykset kivoista jutuista, minä tykkään vaaleasta, hän tumma. Minä raidasta, hän ruudusta. Sisustus on pitkälti isoja kompromisseja, puolin ja toisin. Lastenhuoneesta teen silti sellaisen kuin haluan, sillä minä vietän siellä aikaa. Sinne ei ole miehen sanalla asiaa. ;)

    VastaaPoista
  3. Hahhah, meillä oli aikalailla sama homma tuon pikkuveljen nimen kanssa! Mies ehdotti ja mulla kesti tosi kauan tykästyä siihen nimeen..se on kuitenkin just sellanen ettei lempinimeä tarvi, eikä nimiväännöksiä ehkä tule tehtyä. Nyt tykkään kovasti ja nimi onkin ainoa laatuaan Suomessa, toisin kun isosisko Sofia...niitä taitaa olla muutama? :)

    VastaaPoista
  4. Oman vauvan ristiäisitä on n. 2kk aikaa. Mies ajaa työkseen rekkaa ja vauvan syntymän jälkeen laitoin kuvan fb:n jossa vauvalla oli Scania ( siis se on joku rekkamerkki, kai? :D ) Body päällä ja kysymyksen " tuleeko nimeksi Scania, Sisu vai Volvo?"
    Nyt tämä vitsistä lähtenyt nimi on pojalla toisena nimenä, se nimi alkoikin tuntua ihan hyvältä, suorastaan loistavalta!
    Leppoisaa juhla järkkäilyä ;)

    VastaaPoista
  5. Kiitos!

    Superhauska tarina toisen nimen takana! :D Musta tuntuu, että isoin osa nimipäätöstä on kyllä se mielikuva nimen takana tai ajatus siitä, millainen tyyppi kantaa mitäkin nimeä. Mä olin toooosi pitkään Helmin odotusaikana ihan varma, että hän on poika ja nimesin hänet mielessäni Hermanniksi, pieneksi kiharapäiseksi pojaksi jolla on hoikat sääret, ärrävika, maripaita eikä etuhampaita ollenkaan eskarikuvassa. Helmi ei vastannut mielikuvaa ja oli kaiken lisäksi tyttö, ja kun saatiin kuulla että odotan tällä kertaa poikaa, olin ihan satavarma, että Hermanni tämä on. Mutta ei tämä tuntunut mahassakaan yhtään Hermannilta. Toinen vahva vaihtoehto oli Kaarlo, mutta sekin jäi. Ei Unski Unelias näyttänyt yhtään Kaarlolta.

    VastaaPoista
  6. meillä on kax nuorinta Ari ja Arto, ihan tavallisia nimiä mut näin 2010-luvulla harvinaisempia. Arin kohalla olin pitkään vastaan et ei hänestä mitn. Aria tule, mut kuinkas sitten kävikään :) Arton nimen heitti alunperin ilmoille mummoni, noh, vedin sit siinä vaiheessa kun pappi oli jo paikalla miehelle vaihtoehox et Arto tai Arvi, eka oli parempi :) kax vanhinta poikaa on myös A-kirjaimella alkavia.

    VastaaPoista
  7. Nyt koitan kyllä uudestaan kommentoida..meillä oli nimittäin ihan sama homma pikkuveljen nimen kanssa. Mies toi nimen kotiin ja olin että äh, kesti tosi kauan tykästyä nimeen. Nyt se onkin sitten just sopiva ja juurikin sellanen ettei lempinimeä tarvi ja on ainoa laatuaan. Toisin kun siskonsa Sofia, joita taitaa olla jokunen Suomessa...? :P sofiasta odotin ja toivoin poikaa, sille oli nimikin valmiina. Olin ihan varma että meille syntyy pikkuinen Oiva, mutta toisin kävi! Oiva ei sitten tälle pojalle sopinutkaan ollenkaan...

    VastaaPoista
  8. Hih, mä kun ajattelin, että pojasta tulee Unski! :)

    VastaaPoista