Social Media Icons

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Kotiinkuljetuksia ja vierasvaroja

Hiljaiseloni selittynee yhdellä vatsataudilla, yhdellä rintatulehduksella, neljällä huonosti nukutulla yöllä, kaksilla kahvivierailla ja yksillä syntymäpäiväkemuilla (toiset jouduimme skippaamaan olosuhteiden pakosta). Jossain välissä on kerennyt puhkeamaan maailmankaikkeuden hirvein uhmaikäkin yhdistettynä itsesuojeluvaistottomuuteen, joten päivät ovat kuluneet pitkälti en saa syödä astianpesuainetabletteja-raivareita taltutellessa ja kaalinlehdin rintavarustusta hautoessa. Tänään kuitenkin hiljeni hetkeksi, ja kaavailtu kimppakokoontuminen Oi mutsi mutsin, Kottaraisen ja Annin kanssa muovautuikin muutaman muuttujan myötä pienimuotoisemmaksi kahvitteluksi meillä Annin kanssa.

annijasiiri4

Pikaisella aikataululla alkuperäisten suunnitelmien muuttuessa tartuinkin imuriin ja paimensin yhtä lasta, kannoin toista ja kauhulla ajattelin kaaoksen keskelle saapuvaa marttana tunnettua Annia. Onneksi Anni ei kaaoksesta hätkähtänyt, eikä saanut slaagia vaikka kaivoinkin kaupan pakastepasteijapussin esiin. Tosin minun oli rinta rottingilla todettava, että yleensä kaapista ei löydy vierasvaroja, herkut kun tavallisesti päätyvät vain omaa vyötärönympärystäni kasvattamaan. Niinpä tarjosin b-laatuisesti paistettuja pastejoita (hiljalleen minulle alkaa valjeta, miksi leipäosastolla joskus työskennellessäni minua ei haluttu paiston puolelle..) ja asiaankuuluvasti tietenkin luomuimetysteetä.

Oli ihana tavata taas muutaman kuukauden tauon jälkeen, vaihtaa kuulumisia ja parantaa maailmaa asia kerrallaan aikoihin. Vaikken olekaan kotitaloustöiden stipendiaatti ja hän ratsastaa martan maineessa ja tekee maailman parasta marjahilloa (sain luvan kertoa hänen salaisen aseensa - se on kanelitanko, kokeilkaa vaikka!), riittää meillä juttua. Ei luonnollisestikaan hilloamisesta tai marjastamisesta, mutta elämästä ja elämisestä yleisesti, kantoliinoista sisustusblogeihin ja sukulaisiin. Niin tänäänkin.tula

Anni oli ulkoiluttamassa superihanaa Oschaansa ja ensimmäistä kertaa näin kuukauden Unskia vanhemman tyttövauvankin livenä. Sidontaopastuksen ja mahtavan seuran lisäksi sain taannoin ostamani Tula-taaperokokoisen repun ihan kotiinkuljetuksena kaupan päällisiksi. Nettishoppailu ei taida tästä enää helpottua! Folk birds-kuosi on ihanampi kuin osasin kuvitellakaan, ja kunhan taudeista selvitään, pääsen koettamaan sitä kunnolla. Ensituntuma on hyvä - tietenkin.

5 kommenttia:

  1. Hyvä kun kirjotit tuosta taapero-Tulasta, oli nimittäin jo pidempään ollut aie laittaa Annille tiedustelua sellaisen lainaamisesta meidän reissua varten jos wompatin kaveriksi tarvittaisiin. Tuli se nyt hoidettua ;)

    Ja mä nyt täälläkin kummittelen siitä leffa-asiasta, että onkohan se jo postissa? Nimim. eräänkin salaisen blogikirjekaverin posteja kesällä odotelleena :D

    VastaaPoista
  2. Ja siis ei tarvi tulehduksien ja muiden kanssa lähteä postiin mut kiinnostaisi aluksi se lähtikö se jo silloin reilu viikko sitten?

    VastaaPoista
  3. Voi, tuo kuosi näyttää niin ihanalta! Tekis kans mieli vaihtaa jo kuosia, mutta veikkaan että perheen mies pitäis mua vähän liian turhamaisena ja Poju menee vielä niin hyvin siihen vauvakokoonkin niin ei oo taaperokokoiselle tarvetta. :(

    VastaaPoista
  4. Vastasin sulle facebookissa :)

    VastaaPoista
  5. Meilläkin Helmi uppoaa standardikokoon ihan hyvin, nyt siinä matkaa vaan vauva ja kun kantajia on kaksi, niin päätettiin viimein vaihtaa tähän folk birds-kuosiin jota olen kuolaillut vuoden päivät. ;)

    VastaaPoista