Social Media Icons

maanantai 14. tammikuuta 2013

Ruttuvaari rinnalla

24 kommenttia , , , Share It:
rinnallaIMG_7231IMG_7235

Meidän pienen pieni poikamme on isääni lukuunottamatta ollut painavin kumpaankaan sukuun syntynyt vauva, ainakin isovanhempien ja isoisovanhempien muistijälkien mukaan. 4624 gramman syntymäpaino on kirvoittanut keskustelua lisämaidon tarpeellisuudesta imetyksen ohessa jo synnytyssairaalassa, mutta päätin sitkeästi taistella moisia ehdotuksia vastaan, ellei painokehitys toisin vaatisi. Synnytyssairaalassa seuratut sokeriarvot olivat mainiot koko ajan ja painonlasku normaalia. Kun suuntasimme neuvolaan beibin ollessa kypsässä kahden ja puolen viikon iässä eli siis miltei viikko sitten, ei neuvolatäti voinut kuin herähtää nauruun - etenkin kun olin hetkeä aiemmin kertoillut laiskasta syöjästä, joka nukahtelee rinnalle ja odottaa maidon tippuvan, hörmii sitten. Vaaka antoi huiman 5,4 kilon lukeman ja pituuttakin oli tullut kolme senttiä lisää! Taakka putosi harteilta, kun sain varmuuden siitä, että imetys on lähtenyt hyvin tälläkin kerralla käyntiin, eikä lisämaidolle olisi ollut tarvettakaan.

Syntyessään vauva näytti ihan ruttuvaarilta, mutta pulleat posket ja kolmoisleuat ovat saaneet lempinimen kuulostamaan koomiselta. Beibi on ollut koko ajan paitsi iso, myös tavattoman jäntevä ja hän nostikin ensimmäisen kerran liinassa päätään synnytyssairaalassa, ja nyt kolmen viikon iässä kannattelee sitä jo äärimmäisen hyvin.

Vauva on tuonut päivärytmiin omanlaisensa syklisen lisän. Päällä on selkeästi massakausi. Päivä alkaa parin tunnin lähestulkoon tauottomalla tankkauksella, jatkuu parin tunnin unilla, parin tunnin tankkauksella ja niin edelleen. Toisinaan tuntuu, että juurrun vielä sohvan pohjalle koirakuosisen imetystyynyn (mistäköhän saisi jotain standardikokoisia päällisiä, jotka sopisivat sisustukseen?) ja liiviensuojieni kanssa, ja että lämpimän maidon tuoksu seuraa minua kaikkialle. Suihkunraikas tuoksu on muisto vain.

Täysimetys ja hyvin kasvava vauva ilahduttavat tietenkin. Yöt ovat kohtuullisen helppoja sen, ja nukkumisjärjestelyjen vuoksi (vauva nukkuu kanssamme), tavara on aina lämmintä ja aina mukana. Pukeutumisdilemmat ja maidonhajuisuus ovat toisarvoisia juuri nyt.

Tällä toisella kierroksella olen suhtautunut imetykseen eri tavalla, ja alusta saakka on ollut selvää, että tälläkin kertaa haluan imettää pitkään. Olin valmis tekemään kaikkeni, jotta se onnistuisi, ja alun karikkojen (synnytyssairaalassa vauvan leukaperien todettiin olevan todella jäykät, eikä suu auennut kunnolla, jolloin imuote jäi todella huonoksi eikä sitä auttanut parannellakaan. Ensimmäisen viikon jälkeen tilanne helpotti ja rintakumikin jäi pois) jälkeen se on sujunutkin kohtuullisen kivuttomasti.

Julkisesti imettäminenkään ei ole nolostuttanut kuten aiemmin - hyvien imetysvaatteiden kanssa ihoa ei juurikaan näy, ja no, let's face it, se on kuitenkin ihan luonnollinen tapa ruokkia vastasyntynyttä. En tietenkään ole rynnistänyt tissit tiskissä moskeijaan, mutta kuljin minä työnjohtajan ominaisuudessa Prismassa ja imetin sisäänkäynniltä maitohyllylle samalla kun avomieheni työnteli ostoskärryjä ja lappasi viikonlopun ruokatarpeita mukaan. Olen imettänyt kaupassa, kauppakäytävällä, kahvilassa, naistenvessan jonossa, perhekerhossa, autossa, Kideblogien lanseerausjuhlissa, Piritta Lipiäisen valokuvausstudiossa otetussa perhepotretissa, aamiaispöydässä.... Vielä kun oppisin imettämään liinassa, niin en olisi niin kädet sidottuina!

Missä teidän mielestänne saa imettää ja missä ei? Tai kenen seurassa ei? Imetättekö te julkisesti, ihmisten ilmoilla?

24 kommenttia:

  1. Meillä poika oli erittäin hätäinen syöjä ja pisinkin syöntikerta yhteensoittoon taisi kestää huimat 15 minuuttia. Tämä johti siihen, että myös se nälkä oli 15 minuutin välein. Nyt äkkiseltään ei tule mieleen paikkoja, joissa en maitobaaria olisi aukaissut. Onneksi tästä tuli (ainakin itselle) erittäin nopeasti vain se normaali tapa ruokkia vauva, eikä sitä tarvinnut tehdä kaukaisimmassa nurkassa puna poskilla.

    VastaaPoista
  2. Imetän julkisesti ja joskus tissit vähä turhanki paljaana.. Mutta minkäs teet, ko ei näitä hinkkejä saa kovin helposti piilotella :D. Mulla ei nolota imettää julkisesti, niillä jokka sen näkkee, voi nolottaa, mutta sehä on niitten ongelma, ei minun. Tärkeintähän on, että neiti saapii ruokansa ja mikäpä sen helpompaa ko pistää tissi suuhun :).

    Kirkossa en ehkä viittis imettää.

    VastaaPoista
  3. Kävellessä imettäminen on jo taitolaji :) sitä en edes ajatellut testata kun seisominenkaan ei tullut mieleen ;)
    Mutta istuen olen imettänyt vaikka missä niin kauan kun vauva on ollut niin vauva. Meillä kumpikin lapsi on n 4kk ikäisestä aloittanut sen että hälinässä pitää seurata ääniä ja tapahtumia vaikka nälkä olisikin eli hörppy ja irti ja hörppy ja irti, ihanasti maito sit lentänyt kaaressa :D siihen se sit vähän on loppunut se missä vaan imettäminen.
    Aivan julmetun suloinen "pikku" mies teillä! Melkein tulee kuume ;)

    VastaaPoista
  4. Hän on kyllä hurjan suloinen. <3

    Ite en oo imettämistä vierastanut oikeastaan missään. Pahoja katseita olen huomannu ainoastaan bussissa ja sielläkin tasan kerran. On tullut imetettyä muuten vaatekaupan sovituskopissakin (eilen aamulla pienissä vaatekriiseissä). Heh.

    ps. En olis arvannut jo yli viis kiloiseksi eilen häntä tuijotellessani. Oma pötköni on jo seitsemän kiloa ja varmasti AINAKIN triplasti suurempi.

    Kaikkea kivaa ja hyvää perheellenne. :)

    VastaaPoista
  5. :-D komiat mitat. <3
    Meidänkin vauva nosteli sairaalassa jo päätänsä ja saikin neuvolatädiltä kehua, miten paljon isomman oloinen on, kuin pariviikkoinen, jäntevä kaveri, ei uskalla paljon olalla pitää, kun viskaa päätänsä niin hienosti taaksepäin :) Itsekin vuodatin imetysasiaa blogiini taannoin mutta nyt on ihana todeta, että alkaa helpottamaan tämä, vauva täysimetyksellä JES! ( Ja ilmeisesti saa syödäkseen, kun nukkuu öisin 5-7 tunnin pätkät syömättä! )
    Julkisesti imettäminen on minulle edelleen tosi vaikeaa, kaipa sitä pitäisi lähteä etsimään ekaa kertaa elämässäå oikeita imetysvaatteita!
    Hassua, miten erilaisia vauvoja onkaan, vaikkei meidän pojillakaan oo kuin viikon ikäero :)

    VastaaPoista
  6. nostan sulle kyllä hattua! :) itse olen niin ujo etten hevillä maitobaaria avaa muualla kuin kotona tai kylässä toisessa huoneessa :P. Meillä se on toimunut hyvin näinkin, sillä tyttö syö tasaisin 3h välein päivisin, kauppareissut täytyy vain ajoittaa sen mukaan :) Meilläkin oli syntyessään isotyttö (4330g) ja jatkuvasti sitä saa kuulla anoppipuolelta "ei tälle riitä pelkkä maito, blaablaablaa" ja jatkuvat kysymykset maitoni loppumisesta...Mihin se maito nyt yhtäkkiä loppuisi kun sitä on tullut jo yli 4kk!!! :D Paino kehittyy hienosti ja jos näin on jatkossakin, niin täysimetän aina sinne 6kk, sanoi anopinpuolikas mitä sanoi...

    VastaaPoista
  7. Onnea mahtavan suloisesta potraasta pojasta!

    Meille syntyi vajaa kaksi vuotta sitten lähes tismalleen samoilla mitoilla kuopuksemme, "Robin". Ihan hyvin pärjäsimme täysimetyksellä, eikä korvikkeille tullut käyttöä. Tosin aina niitä varmuudeksi kaapissa oli ja olisin helposti voinut niitä tarpeen vaatiessa tarjota. Vauva-aikoina kärsin vatsataudista, jolloin piti rintatulehduksen hinnalla taistella maidontulon kanssa. Päästiin kuitenkin vauhtiin ja saimme nauttia imettämisen onnesta aina sinne puolen vuoden ikään saakka. Kunnes omasta päätöksestä lopetin.

    Kasvu oli ekoina kuukausina huimaa, mutta toisen puolikkaan vuoden aikana se tasaantui ja hidastui. Tähän oli osasyynä varmasti Robinin lehmänmaitoallergia. Aina kuitenkin mentiin plussakäyrillä. Nykyään Robin on aikalailla ikätovereittensa kokoinen, ehkä jopa hieman pienempi. Allergiaa ei enää ole. Tarkkoja mittoja en tiedä (kohta taas neuvola), mutta siirryimme juuri vaatekokoon 92.

    Musta imettää saa missä vaan, mutta on suotavaa hieman peittää utareitaan esim. ravintolassa tai muissa julkisissa paikoissa. Jokin rätti rinnan päälle musta riittää, eikä haittaa jos vähän vilahtaa. ;) Mutta ei sen luonnollisempaa asiaa ole, joten ei kukaan voi vaatia aina vaan kotona imettämistä! Ja onhan nykyään hyviä imetyspaitojakin, jotka mahdollistaa rintojen piilossa pysymisen. :D

    Onnea arkeenne!

    VastaaPoista
  8. se on sitten eriasia pysyykö ne vaatteet kuivina ;D

    VastaaPoista
  9. Mun mielestä imettää voi missä vaan ja niin olen tehnytkin. Ainoa missä en ole viitsinyt imettää, on julkinen vessa. En itekkään haluisi siellä syödä, joten en vauvojanikaan ole siellä syöttänyt.

    Vaikka olenkin imetysmyönteinen, niin kerran on kyllä loksahtanut suu auki hetkesi. Joitakin vuosia sitten lapsimessuilla vastaan käveli tuore äiti melko pieni, max pariviikkoinen, vielä vähän punakka vauveli rinnalla. Äiti oli kiskassut paitansa ylös niin, että koko olkapää, käsivarsi ja luonnollisesti siis maha kirkuvan punaisine arpineen ja tietysti se tissi, koko kommeus oli kaiken kansan nähtävillä. Siinä tuo käveli ja imetti. No saipahan lapsi ruokaa ;)

    VastaaPoista
  10. Julkinen imettäminen arastutti minua aluksi, mutta pikku hiljaa siitä on tullut luonnollisempaa, enkä enää mieti sitä juurikaan. Kuitenkin edelleen imetän mieluiten rauhassa.

    Ei tule mieleen paikkaa, jossa en olisi tarpeen tullen imettänyt. Toisin kuin joskus ajatellaan kirkko on mielestäni oikein luonnollinen ja hyvä paikka imettää. Vauvat, niin kuin kaikki muutkin, ovat aina sinne tervetulleita, eikä imetystä siellä oman kokemukseni mukaan paheksuta, päinvastoin.

    VastaaPoista
  11. No se on totta! :) Itse pidin usein imetystoppia jonkun normaalin löysemmän mallisen paidan alla, niin sai ne suurimmat tahrat piiloon. Mutta toki sitä välillä suihkusi minne sattuu. Ja vaihtopaita kassissa. ;) Mutta ei kai se suuremmin voi haitata, jos tissit ravintolassa vilkkuu, kaikki ovat sellaiset nähneet. Ainakin äidillään.

    VastaaPoista
  12. Samaa on täälläkin liikkeellä, joskin tankkausmaraton kestää pari tuntia kerrallaan, johon mahtuu muutaman minuutin taukoja ennen muutaman minuutin hörppyjä. Nälkä yllättää usein siis, ja siksi varmaan minäkin imetän aika vapautuneesti milloin missäkin - harson tai imetyspaidan suojissa tosin.

    VastaaPoista
  13. Juu, täällä ollaan turvauduttu imetyspaitoihin ja harsoviritelmiin kun nämä E-F-kupin rinnat on sellaiset, ettei niitä noin vain nykäistäkään topin alta ilman että kaikki on esillä. :D

    Kirkko on paikkana kyllä tosiaan sellainen, että varmaan miettisin. Vaikka olen minä sielläkin imettänyt, lapsen ristiäisissä, vessassa (kotelomekko ei antanut paljon vaihtoehtoja).

    VastaaPoista
  14. Sitä en onneksi harrasta kuin hätätilanteen tullen, siitä puuttuu kyllä kaikenlainen ergonomia kun hartiat korvissa raahaa viisikiloista pitkin kauppakäytäviä ja toivoo, ettei imetyspaidan luukku nouse ylös. ;D

    Ah, muistan Helmistä tuon maitosuihkun kun lapsi onkin kiinnostunut jostain toisaalla tapahtuvan! Siinä saa olla nopeat refleksit ja hyvät liivinsuojat...

    Kolmatta kehiin vaan, yogista kun tulee nyt ne ihanat uutuusväritkin! :D

    VastaaPoista
  15. Kiitos! Niin on! Pullea ruttuvaari.

    Se on jännä, miten paljon nuo kaksikin kiloa tekee vauvoissa - luulen että meidän beibi olisi kolmikiloisen rinnalla aika järkäle. :D

    VastaaPoista
  16. Luinkin yön pimeinä tunteina sun imetysvuodatusta - ihanaa että imetys otti tuulta alleen "lopulta"! Luulen, että yhdellä jos toisella ne imetyksen ensiviikot on aina haastavia. Minä poljin jalkaa ja itkin ekat kaksi viikkoa kun SATTUI niin, rinnanpäät oli rikki ja maito vaan nousi.

    Hyvät imetysvaatteet on oikeasti tarpeen jos liikkuu paljon ihmisten ilmoilla. Mulla on aktiivikäytössä lähinnä Boobia ja Sobeaa, en lämpene kietaisusysteemeille tai muillekaan, koska haluan imettää helposti ja "huomaamattomasti". Musta olisi ikävää, jos joku tuijottelisi mun paljaita tissejä kun ruokin lastani. Yyh.

    VastaaPoista
  17. Puhuminen ei maksa mitään - anna muiden jauhaa omiaan! En ihan ymmärrä tätä lisämaitovouhkaamista....
    Onko sulla imetettävänä nyt ensimmäinen lapsi? Minäkään en kyllä Helmin aikana kovinkaan rohkeasti raottanut paitaa vaan pakenin toiseen huoneeseen, kunnes ikää alkoi olla puolisen vuotta - sitten uskalsin imettää kotona olohuoneessa vaikka oli vieraita... Paljon on siis muuttunut toisen lapsen myötä :)

    VastaaPoista
  18. Allergiat ja imetys on varmasti yhtälönä tosi haastava, ja toivottavasti itse en joudu koskaan moisen eteen.

    Tuosta imetysvaateasiasta; mulla on niin, että paita on pakostakin vaihdossa kerran, kaksi päivässä, kun se kastuu maidolla, mutta rintaliivit mennee vaihtoon sitäkin useammin. Mietin onnellisena odotusaikana että jes, mulla on kuudet imetysliivit ja enempää en tarvitse. Pöh, pöh, pöh! Eihän niitä kerkeä pestäkään kun aina tuntuu odottavan edellisten kuivuvan että saisi puhtaat päälle! Tsiisus!

    VastaaPoista
  19. Apua! Ehkä se nainen ei ole itse tajunnut, että keskivartalo ja kaikki on ollut paljaana, itseään kun ei näe siitä vauvan alta.... :D

    VastaaPoista
  20. Ihan totta, jos vain mahdollista, niin kyllä minäkin valitsen rauhallisemman paikan, se on mukavaa paitsi minulle myös vauvalle. Jotenkin itsekin hermostuu herkemmin jos ympärillä hälisee jne.

    VastaaPoista
  21. Mää oon imettäny kirkossakin;)

    VastaaPoista
  22. Voi että, ihana vauva! Mutta aika hauskoja nämä kokoerot, meidän vauva on tänään viisi viikkoa ja painoi eilen neuvolassa 3910 g :)

    VastaaPoista
  23. juu eka lapsi on kyseessä :) tivotaan että tästä rohkaistun :P

    VastaaPoista
  24. Minä olen muutaman kerran nähnyt ihan tavallisessa sunnuntaisessa messussa parin tuoreen äidin imettävän lapsiaan kirkon penkissä. On se sen verran luonnollinen (ja välttämätön) asia :)

    VastaaPoista