Social Media Icons

tiistai 15. tammikuuta 2013

Onni

6 kommenttia , , , , , , , Share It:
hjau41

 

"Itkin kun olin ilman kenkiä, kunnes näin ihmisen ilman jalkoja."

Liian harvoin tulee oikeasti ajatelleeksi, miten paljon hyvää onkaan saanut osakseen. Liian usein ajattelen, mistä kaikesta olen jäänyt paitsi, mitä haluaisin olla tai omistaa, mitä muilla on. Puolilta öin suoritettujen pyykkisavottojen ja niskanakkakakkavahinkojen pesemisen aikaan on helppoa haaveilla veropakolaisen elämästä Bahamalla, mutta vaikeampaa on ajatella niitä ihmisiä, jotka jäävät koko paketista vauvantuoksuineen ja ensiaskelineen paitsi tahtomattaan. Tunnen oloni väistämättä kiittämättömäksi, koska en osaa aina nauttia elostani kahden lapsen kanssa. En esimerkiksi kolme tuntia nukkuneena, en pesukoneen hajotessa juuri silloin kun kylpyhuone on täynnä kestovaippapyykkiä.

u12u31

 

Onneksi myrskyjen jälkeen on taas tyyntä. Uhmadraama päättyy tiukkaan halaukseen, josta ei haluaisi päästää koskaan irti, itkuntäyteinen yökin kääntyy hiljaiseksi aamuksi aikanaan. On helpompaa huomata, etteivät hetki sitten maailman kaataneet asiat olleetkaan mahdottomia selvittää tai selvitä. Helpotus löytyy yleensä pienistä asioista, jotka kantavat kaiken yli - kuumasta kahvista, siitä että lapsi on oppinut rakentamaan palikkatorneja tai pitkästä suihkusta. Niin tänäänkin.

Tänään on ollut helppoa olla onnellinen; minulla on kaksi tervettä lasta, kiva koti, ihana avomies, suuria suunnitelmia tulevan varalle. Meillä on kaikki hyvin. Ehkä jopa loistavasti.

PS. Juuri kun olin julkaisemassa tätä tekstiä, laskeutui kaksioomme pahaenteinen hiljaisuus. Makuuhuoneessa odotti mustikkakeittotetran hoitolaukusta löytänyt taapero (minuuttia aiemmin hän luki tyytyväisenä kirjaa metrin päässä), joka oli räiskäissyt keitot valkeille silkkisatiinilakanoille ja tapetille. Niitä siivotessani oli täystuho jatkanut keittiöön ja räjäyttänyt (jääkaapissa olleen) jogurttipurkin päälleen. Nauratti vasta hetkeä myöhemmin.

6 kommenttia:

  1. En ole aikaisemmin kommentoinut juttujasi, mutta tämä oli niin koskettava ja suoraan kuin omasta elämästäni että oli pakko tulla jakamaan fiilistä. Olen pitkään seurannut juttujasi (sieltä saakka kun olit raskaana, itsekin odotin silloin esikoista, joka syntyi 05/11 ja nyt odottelen toista syntyväksi helmikuussa) ja olen todella tykännyt. Tunnut kuin virtuaaaliselta ystävältäni joka elää samankaltaista elämää samoine virstanpylväineen :)

    Kiitos teksteistäsi!

    VastaaPoista
  2. Siinä tapauksessa kiitos ensimmäisestä (ja ihanasta) kommentistasi! Tuli tosi hyvä mieli tästä! :) Kiva, että olet pysynyt meidän matkassa näin pitkään, luulenpa että teitä ei ole montaa enää alkuperäisestä poppoosta, niin paljon mahtuu pariin vuoteen etenkin äitipoppoossa.

    Lukijat tuntuvat toisinaan myös kuvailemiltasi "virtuaalisilta ystäviltä" - ylä-ja alamäkiin mahtuu aina nippu ihmisiä, jotka kulkevat matkassa, tukevat ja neuvovat. Tai vaan myötäilevät ja mukailevat, sekin tuntuu hyvältä, koska silloin tuntuu ettei ole fiilistensä kanssa yksin.

    Isosti tsemppiä loppuodotukseesi! Äsken mäkin olin samassa tilanteessa, mahan kanssa :)

    VastaaPoista
  3. Ihana kirjoitus, taas! Mun on pakko myös kommentoida pitkästä pitkästä aikaa. Mä oon seurannut sun blogia sieltä Kaurapuuroa ja sydänääniä-ajoilta asti, ekoista postauksista saakka. Mulla on itelläni 07/11 syntynyt poika ja nyt odotamme perheeseen tyttöä saapuvaksi 05/13. Lueskelen useita blogeja mutten ole kahden vuoden aikana löytänyt yhtä elämäniloista, arkista, raikasta, mukaansatempaavaa ja sydämellistä blogia kuin sun blogi on! ♥ Jatka samaan malliin siis, kiitos.

    VastaaPoista
  4. Kirjoitit juuri sen mitä on päässäni viime aikoina pyörinyt! Välillä sitä oikein havahtuu siihen miten hyvin asiat oikeastaan ovatkaan. Kai se on vain hyväksyttävä, että väsyneenä ja kiukkuisena kaikki negatiiviset jutut tuntuvat entistä kurjemmilta eikä sitä aina muista olla kiitollinen saamastaan hyvästä. Ja ovathan ne omat ongelmat aina suurimpia, sillä ne ovat omia ;) Onneksi kuitenkin on näitä hetkiä, jolloin pysähtyy miettimään toden teolla ja tajuaa oman turhamaisuutensa. Ehkä sitä jaksaa olla taas hetken aikaa kiitollinen :)

    VastaaPoista
  5. Ihana kommentti! Oikeasti, välillä mietin, miksi ihmiset lukee mun puuroa tukassa-päivityksiä ja olen ihan hukassa blogini kanssa, joten kyllä tällaiset kehut antavat uutta potkua kaikkeen, kiitos! :)

    VastaaPoista
  6. Luulen, että ihmiset elämäntilanteesta riippumatta unohtavat arvostaa sitä hyvää, mitä heillä on, oli se sitten vakaa taloudellinen tilanne, unelmakoti tai ydinperhe. Mutta onneksi tulee havahtumisia, joiden kautta jaksaa taas! ...Meidän tapauksessamme juosta kolme kerrosta alas pesemään kestovaippoja kun puoli vuotta sitten takuuaikansa päättänyt pesukone tuli elinkaarensa päähän. Arr.

    VastaaPoista