Social Media Icons

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Katastrofiaamuja ja juhlapuheita

7 kommenttia , , , , , , , , , Share It:
lanseeraustilaisuus tampere 138

Eilen kekkeröitiin pari viikkoa vanhan Kideblogien lanseraaustilaisuudessa tunnelmallisessa Bistro Pannu & Huoneessa Tampereella. Paikalla oli paitsi Kide-bloggaajia, myös lukijoita ja tietysti "äitien äiti", koko homman mahdollistanut Helianna.

Itse lähdin puolimiehityksellä ja neljäsosalla aivokapasiteetista liikkeelle, eikä tälläkään kertaa mikään sujunut ongelmitta. Tunnun paistattelevan vuodesta toiseen herra Murphyn armollisessa suosiossa ja kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Vai mitä sanotte seuraavasta:

Kahdesta nahkavekkarista ja kännykän herätyskellosta huolimatta onnistun kuin onnistunkin nukkumaan pommiin. Lähtöön on aikaa puolitoista tuntia. Alkaa tunnin ja kaksikymmentä minuuttia kestävä massakauteen olennaisesti kuuluva aamutankkaus. Meikkipussi on kateissa. Unohdan lisätä kahvinkeittimeen vettä - ihan kuin sillä ennenkään olisi mitään tehty - ja odotan kärsimättömänä aamukahvin tippumista, turhaan. Vauva oksentaa parhaille imetysliiveille. Luottojakkuuni on pinttynyt hammastahnatahra, joka ei irtoa, ei sitten millään. Kolmekymmentä minuuttia lähtöön. Meikkipussi on edelleen kateissa, naapuri tekee remonttia ja suihkusta ei tule kuin haaleaa vettä. Hoitoaine loppuu, silkkitipat ovat kateissa. Sutaisen pyyhekuivat hiukset nutturalle ja toivon parasta, metsästän meikkipussia kissojen ja koirien kanssa. Sillä aikaa kun pukeudun (huonompiin imetysliiveihin), tulee hiljaista. Meikkipussi on löytynyt Helmin toimesta, ja paitsi lapsi myös kylpyhuoneen korkeakiiltovalkoiset kaapit ja vaaleat ovat mustassa kajalissa, Gantin pyyhkeet ovat joutuneet Blascon irtopuuterin uhreiksi. Ainoat korkokengät, jotka mahtuvat raskauden jälkeen jalkoihini, on merkittävä luottotappioihin - toisesta kengästä irtoaa korko (miten monet alkoholinhuuruiset kekkerit se onkaan nähnyt vuosien varrella ja nyt, tällaisen tilaisuuden edessä ne sanovat sopimuksen irti)! Kun pääsen kotiovesta ulos, on edessä auton raappaaminen, peruutusongelmia naapurin sanoinkuvailemattoman upean parkkeeraustyylin vuoksi, sekä lainanavigaattorin noutaminen - oma kun tietenkin sanoi itsensä lopullisesti irti. Great. Matkalla Tampereen suuntaan huomaan kameran, lompakon ja kotiavainten jääneen kotiin, enkä uskalla ryhtyä lainsuojattomaksi ja ajaa kahtasataa kilometria ilman ajokorttia. Käännyn takaisin. Puolitoista tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä imetän autossa. Kotipihalla. Istun apukuskin paikalla tissit tiskissä, kuuntelen liikennetiedotuksia ja vastaan ohi kulkevan naapurin eläkeläismiehen tervehdykseen kireällä hymyllä. Vauva huutaa puolet automatkasta, minä hidastan vartin välein vaativan äänimerkin kuultuani ja katse tiessä laitan hänelle tuttia suuhun. Ehdin juhliin ajoissa, mutta missaan lounaan muiden bloggaajien kanssa. Ketuttaa. Saavun paikalle takki tyhjänä, väsyneenä, tukka pystyssä, huonossa ryhdissä ja viime tingassa. Story of my life.

lanseeraustilaisuus tampere 135IMG_6917IMG_6912

Itse juhlat olivat onneksi vallan onnistuneet, ja paikalla oli ihana otos blogiemme lukijoita, joiden kanssa riitti juttua - imetyksen ohessa ja vaipanvaihtotaukojen välissä. Olenhan tiennyt aina, että ruudun toiselta puolen löytyy upeita tyyppejä, mutta kyllä kasvokkain oli ihan erilaista jutella, ja ihan samanlaisista asioista kuin ennenkin. Harmi että monet asuvat niin kaukana, kahden tunnin aikana kun ehti vaihtaa niin vähän ajatuksia!

minaIMG_6941

Kuukausien viestittelyn jälkeen oli ihanaa tavata viimein koko Kideblogien poppoo, ja vaikka kuulumisia kerettiin vaihtamaan vallan lyhyesti (tai minä ja junasta myöhästynyt Anniina emme ehtineet), oli porukka juuri niin ihana ja ainutlaatuinen kuin millaiseksi sen olin kuvitellutkin. Meillä on ollut hurjan hyvä yhteishenki, ja kaikki ovat auttaneet toisiaan, oli kyse sitten lainakengistä tai sivuston ulkoasun muokkaamisesta. Uudesta tapaamisesta koko poppoolla on puhuttu, mutta onneksi osa porukasta (se eteläisempi puolikas) tapaa taas pian. En malttaisi odottaa!

Kuten naisia yleensä, myös minua vaivasi hienoinen asudilemma ennen juhlia, vielä juhlissa ja niiden jälkeenkin. Ei ollut helppoa yrittää löytää jotakin juhlavaa, mukavaa (suhteellisen pitkä automatka), jotain missä voi imettää (tämä oli ongelmista suurin - puolijoukkueteltan kokoisia, raskausmahan sisäänsä vetäviä kolttuja löytyi kyllä kolmetoista tusinasta, mutta hankalampaa on saada rintavarustus esiin), ja jotain, mikä olisi armollinen kolme viikkoa sitten synnyttäneen keskivartalollekin. No, löysin viime tingassa jotakin mukavaa ja jotakin missä saattoi imettää. Jätin juustokakut santsaamatta, ristiäisiin on puolitoista kuukautta enää...

7 kommenttia:

  1. Sinulle tuntuu aina sattuvan ja tapahtuvan! :-) Symppishalit.

    Ihanaa uutta alkua täällä Kideblogeissa. Jatkossakin varmasti seuraan sinun juttujasi. Olet kohta samassa tilanteessa kuin minä olin syksyllä, jos teillä oli se muutto edessä uudelle paikkakunnalle. Paljon tsemppiä tulevaan! :-)

    VastaaPoista
  2. Aina ei kaikki mene niin kuin Strömsössä, varsinkaan meillä pienten lasten äideillä :)
    Onneksi selvisit kuitenkin perille asti, teillä näytti olleen oikein hauskat kekkerit!

    VastaaPoista
  3. Paljon on kyllä ihan itsestä kiinni! Voisin olla suunnitelmallisempi ja laittaa kaiken valmiiksi, mutta sen sijaan teen kaiken aina viime tingassa ja viljelen tavaroita väärille paikoille, jonka vuoksi olen miltei aina joko myöhässä tai juuri ja juuri ajoissa. Huono tapa, josta olen kyllä lapsen myötä päässyt jo melkein yli.

    Meillä muuttoa pukkaa maaliskuussa toivottavasti, sitten remonttia ja putkiremonttia, heh! Jännityksellä odotan mitä tulevan pitää.

    VastaaPoista
  4. Kuvista ei kyllä huomaisi, että oli kiireinen lähtö! Tuota sun nutturaa mä oon ehtinyt ihastella jo muiden Kide-bloggaajien postauksista ja asukin on mun mielestä nätti. :)

    VastaaPoista
  5. oli mukava tavata ja hyvät juhlat olivat! :)pariin kuvaan oma ihana vitivalkoinen käsikin pääsi kuvaan :D T: Jelena

    VastaaPoista
  6. Eikä, oikeesti? Mulla on kyllä ollut parempiakin päiviä! Tuo nuttura on kyllä osa mun arkilookiani, se on niin helppo eikä ala repsottaa kuin aika kovassa menossa. Tosin alla on kolmen euron nutturavalkki. ;)

    VastaaPoista
  7. Kuin myös! Mun mielestä on aina kiva törmätä ihmisiin ruudun toiselta puolen. ;)

    VastaaPoista