Social Media Icons

maanantai 17. joulukuuta 2012

Yritys hyvä kymmenen

5 kommenttia , , Share It:
Tänään kaikki tuntui vain yrittämiseltä. Todettava on, että Murphyn laki vainoaa minua vuodesta toiseen - kaikki mikä vain voi mennä pieleen, menee pieleen.


Tarkoituksena oli suunnata viimein joulupolulle, mutta ikkunoita piiskaava lumimyräkkä ja lantion löystymiskivut veivät aasikulkueelta ja yhteislauluilta voiton. Varasuunnitelman virkaa ajoi kuuma kahvi ja lämpimät villasukat, mutta sohvan pohjalla lomaileva avopuoliso jatkoi sinnikkäästi Onepiece-haalaritarjouksien bongaamista taannoisiin veronpalautuksiin vedoten. En kertonut, että olin jo juossut lähestulkoon kaikki kuviteltavissa olevat aikuisten potkupukukaupat läpi toiveikkaasti wanna be-versiota etsien. Sitten satuin - tai "satuin" - Seppälän sivuille, joissa heti etusivulla koreili sellainen. Melkein kuin oikea. Soitettuani kaksikymmentä Seppälän myymälää läpi sain kuulla, että himottelemaani mustaa haalaria löytyy oikeassa koossa toiselta puolen pääkaupunkiseutua, tunnin ajomatkan päästä. Ei auttanut kuin pakata kiukutteleva lapsi ja vastahakoinen mies matkaan ja ottaa suunta kohti Seppälän sovituskoppia. Jo jokseenkin napakoiden supistusten päälle ei muuten tuntunut kauhean palkitsevalta kuulla nurinaa sovituskopista - ei kuulemma ole mukava laisinkaan, "tämä on jotenkin ällöttävä". C'est la vie.
Matkalla parkkihalliin lehahti ilmoille melkoinen aromi. Eikä tietenkään ainuttakaan vaihtovaippaa mukana - pitihän meidän vain käväistä ja tulla takaisin kotiin syömään. Kaupassa jouduin tyytymään kertakäyttöisiin vaippoihin ja kauhistelin jättisuuria pakkauskokoja - tietenkin kilometrin mittaisessa kassajonossa. Lastenhoitohuoneen kraanasta ei tietenkään tullut kuin kylmää vettä, mutta en lähtenyt enää hakemaan kosteuspyyhkeitä lauantairuuhkissaan vellovasta marketista.



Nopea vilkaisu kalenteriin osoitti, että ensimmäisenkin luokan postimerkeillä joulukorttien on oltava matkalla viimeistään huomenna, maanantaina. Arvatkaahan, kuinka monta oli jo valmiina? Niin, ei yhtäkään. Matka jatkui epäonnistuneelta joululahjareissulta anoppilaan, jossa räpsittiin epätoivon vimmalla kuvia joulukortteihin liimattavaksi. Olen selkeästikin tullut pisteeseen, jolloin tonttumekossa hyppivä lapseni tuntuu maailman persoonallisimmalta ja ihanimmalta joulutervehdyksen kaunistajalta. Mutta sellainenhan hän tietysti onkin.
Harmikseni hän oli myös harvinaisen pahantuulinen herättyään kesken unien automatkan päätyttyä ja töin tuskin sain räpsäistyksi muutaman kuvan jossa hän ei a) murjota b) yritä rakastaa kuvausrekvisiittana toiminutta koiraparkaa rikki ja joissa hän itse asiassa edes on.
Kun kuvausurakasta selvittiin, huomasin kotona, että liimapuikko on mystisesti kuivahtanut askarteluinnostuksen lopahtaessa ja mustat tussitkin ovat päässeet ehtymään varastoista. Eikä tietenkään ainutkaan kauppa ollut enää auki. Joulukorttiprojekti siis elää edelleen, kello vain käy.

Vatsaa nipistelee jo kolmatta päivää, supistuksetkin käyvät napakammiksi, mutta ei tässä synnyttämään ehdi (ja oikeastaan alkaa tuntua, ettei tämä tahdo synnykään ennen huhtikuuta). Nämä joulukortit on tehtävä. Ja lähetettävä - sukulaiset piikittelevät edelleenkin pienet kädet verillä askarelluista ristiäiskutsukorteista jotka saapuivat muutaman onnettoman sattuman saattelemana pari päivää ristiäisten jälkeen.

5 kommenttia:

  1. Voi ei! Ei kun ykkösluokassa kortit ehtii vielä tiistaina! Näin ainakin postin sivuilla sanottiin!

    VastaaPoista
  2. Iski jo paniikki noista joulukorteista

    VastaaPoista
  3. ^Komppaan, eli yköösluokassa ehtii vielä tiistainakin. Nimimerkillä Täälläkin askartelu vielä hieman kesken :)

    VastaaPoista
  4. Voi vitsi, mitä tekisinkään ilman teitä! Mua on ohjeistettu postissa väärin tai sitten minä olen vain ymmärtänyt väärin. Jes, voin lähteä vasta illalla hakemaan liimaa. :D

    VastaaPoista
  5. Moi!Pirkka-vaipat myydään n. puolet pienemmissä pakkauksissa kuin muut ja ovat lisäksi kotimaisia - näitä suosin itse kertistarpeen iskiessä :)

    VastaaPoista