Social Media Icons

maanantai 3. joulukuuta 2012

Nyt-heti-kohta-pian

8 kommenttia Share It:
Ennakkovaroituksena sanottakoon, että olin alunperin ajatellut jättää mehukkaimmat yksityiskohdat alakerran tilanteesta tahi synnytystä enteilevistä merkeistä kokonaan pois, mutta koska tätä nykyä yksi blogini suosituimmista hakusanoista on 'raskausblogi', en voi vastustaa kiusausta. 



Kaksi viikkoa sitten istuin synnytyssairaalan äitiyspoliklinikan kovalla tuolilla pettyneenä ja surkeana. Synnytystapa-arviota tehnyt lääkäri sanoi hymyillen, että kohdunsuun tilanne oli hyvä, suorastaan erinomainen - kanavaa oli jäljellä yli nelisen senttiä (siis kilometritolkulla!), paikat olivat kiinni, hyvin kiinni.
Parkkipaikalla soitin ystävälleni tilityspuhelun näistä sanoista, joka lyhyesti referoiden kuului näin:

"Istun sohvalla - supistaa! Seison kassajonossa - supistaa! Käännän kylkeä sängyssä - supistaa! Nauran katketakseni katsellessani Hauskoja kotivideoita - supistaa, supistaa, supistaa! Kuinka monta tarvitaan siihen pirun kymmeneen senttiin? Mä olen synnyttänyt nyt hiljaisella liekillä neljä kuukautta ja joku sanoo, että tilanne on ihanteellinen! Mun mielestä tässä ei ole mitään hyvää, erinomaista tai ihanteellista, ei kerta kaikkiaan."

Olin valmis juurtumaan sohvaan kiinni suklaalevyn kera. Kohtalokseni oli selkeästi koitunut raskaana oleminen ainakin seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Ponnistusvaiheen kestoksikin varmaan merkittäisiin neljä vuorokautta. Viimeinen niitti kyllä oli, että lääkäri epäili, että kylkiluussani on hiusmurtuma kiitos astetta tehokkaamman monotuksen.

Eilen illalla makasin sängyssä ja puuskutin, käytin ääntäni, seisoin suihkussa. Neljä tuntia kipeitä supistuksia - siis melkein yhtä kauan kuin mitä edellinen synnytykseni kesti. Sitten ne loppuivat, loppuivat kuin seinään. Kiukuspäissäni (mutta helpottuneena, vauvahan on täysiaikainen vasta ylihuomenna) potkaisin sairaalakassin eteisen pimeimpään nurkkaan ja kaivoin lohturuokaa kaapista.
Tänään lääkärin tuomio oli vallan erilainen - kanava oli lyhentynyt puoleen kahden viikon takaisesta, paikat pehmenneet ja olin sormelle auki. Tsiisus! Vauvan kokoarvio oli kuitenkin edelleen suuri, yli 3,6 kiloa ja lapsivettä runsaasti, joten sairaalaanlähtöohjeistus ei muuttunut - mikäli lapsivedet menevät, on minun käytävä pitkäkseni ja soitettava ambulanssi. Ja kun kipeitä supistuksia alkaa tulla, on minun lähdettävä sairaalaan.

Unelmissani tietenkin saavun synnytyssairaalaan kahta senttiä vaille ponnistamista jolloin vain laulan pennun pihalle. Ja edeltäneet kahdeksan senttiäkin ovat luonnollisestikin tuntuneet vain kevyeltä kivistykseltä. Tunnelma on tietenkin taianomainen, ja avopuolisoni muistaa, etten halua itseäni kuvattavan kännykän kameralla ilokaasumaskin kanssa niin, että raskauden myötä entisestään levinnyt takapuoleni on etualalla. Synnytystoivelista on täytetty ja toimitettu synnytyssairaalaan, mutta kuvakulmista en muistanut tietenkään mainita... Kun kysyin Hoolta, mitä listani mahtaakaan pitää sisällään, vastasi hän, että juon kahvini mustana ja olen allerginen sulfalle. First things first, eh.
Se mitä synnytys todellisuudessa tulee olemaan, selvinnee myöhemmin. Väliaikatietojen voimauttamana jaksan odottaa kärsivällisemmin sinne saakka, tai ainakin yritän.

Yksi sentti, miten merkittävästi se muuttikaan elämänlaatuani. Enää ei tarvitsekaan lähteä äitiysuikkarissa kahluualtaan uroiden joukkoon...

8 kommenttia:

  1. Tuli pieni empatianauru tästä - hyvällä tavalla pelkästään. Paljon tsemppiä sulle tuleville päiville! :-) Itse kävin neljä kertaa turhaa sairaalassa (kaksi kertaa nukkumassa ja kaksi muuta kertaa makoilemassa), kun toinen lapsemme tahtoi minua piinata. Oli aika kamalaa koko viimeinen kuukausi, mutta varsinkin viimeiset kaksi viikkoa yhtä helvettiä, kun tuntui, että sairaalassa sai käydä joka toinen päivä. Yksi kätilö antoi vauhdittavaa lääkettä, toinen passitti kotiin.. Ugh.. Nyt tämäkin on pelkkä ajan kultaama muisto. :-)

    VastaaPoista
  2. Apua, nyt alan jännäämään sun puolesta! ;)

    VastaaPoista
  3. Ääh, miten turhauttavalta nyt tuntuu. Meillä 36+0 on edelleen 4cm kanavaa, ulkosuu sormelle auki, sisäsuu kiinni ja joka ilta supistaa kipeesti </3. Leikkauspivään on vielä ikuisuus aikaa. Helvetilliset viimeiset viikot.. :D

    VastaaPoista
  4. Hienoa edistystä siis näköpiirissä, enää ei mene kauaa usko pois! Paitsi, että mä olisin kyllä ihan super mega onnellinen neljän tunnin synnytyksestä :) Itsellä siihen hommaan meni 3 päivää ja se raastoi hermoja jos mikä ;) Jospa teidän pikkuinen päättäisi tulla maailmaan tyylikkäästi itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien aikaan!

    VastaaPoista
  5. Mä olen nuukana tyyppinä hampaita yhteen purren välttänyt edes soittamasta koko sairaalaan, koska ne on aina laittaneet mut vain käyrille puoleksi tunniksi ja lähettäneet perään vain liki kolmenkympin laskun. Siltikin pelkään kyllä "vääriä hälytyksiä", etenkin kun ne vaatii nyt ihan eri tavalla sumplimista.

    VastaaPoista
  6. Voi ei! Teidän vauva on ainakin odotettu, heh. Tsempit vikoille viikoille!

    VastaaPoista
  7. Neljä tuntia olisi varmaan ihan kiva. Mulla meni viimeksi 6,5h lapsivesien menosta, josta viisi-kuusi tuntia oli supistuksia ja vain neljän tunnin ajan supisteli säännöllisesti. Edellinen synnytys oli siis aika tehokasta laatua, saa nähdä, mitä seuraava tuo tullessaan. Ehkä makaan synnytyssalissa kolme päivää. :DMun avomies jää lomalle ensi viikolla, sitten olisi hyvä sauma! ;)

    VastaaPoista
  8. En itsekään kovin mielelläni siinä hotellissa käynyt nukkumassa huvikseni, mutta kun kotonakaan ei enää pärjännyt. Oli aina kiva huomata yön myötä, ettei tästä tule mitään, vaikka yksi kätilö minut tippaan laittoikin ja lupasi, että nyt syntyy. :-D

    VastaaPoista