Social Media Icons

lauantai 8. joulukuuta 2012

Isien tekemää ruokaa

1 kommentti , , , Share It:

Kenelläkään tuskin on harhakuvitelmia minusta ja näpertelyinnostuksestani - tai enemminkin sen puutteesta. Paketoin maailman kauheimman näköisiä lahjoja, ostan cupcaket valmiina enkä edes valinnut yksivuotissyntymäpäiville teemaväriä. Ristiäisten ja yksivuotissyntymäpäivien tarjoiluista vastasi Fazer ja anoppini. Ja se mies joka asuu meillä.
Minä valmistan kyllä pääasiassa yksin kaikki arkena syötävät ruoat ja teen ne alusta loppuun itse, mutta viikonloppuisin (ainakin niinä viikonloppuina kun hän on kotona) puikkoihin tarttuu avomieheni. Silloin keittiössä leijailee vastaleivottujen moniviljasämpylöiden huumaava tuoksu ja puistoretken päätteeksi lounaalla syödään tavanomaisen lihakastikkeen ja perunamuusin sijaan jotakin astetta parempaa kotiruokaa - unkarilaista lihapataa, täytettyjä munakoisoja, ratatouillea, tai kuten viime viikolla, molempien suursuosikkina tunnettua borschkeittoa. H. on onneton sisustaja, mutta huikean hyvä kokki.

Minä olen sitä mieltä, että jokaisella meistä on paikkamme maailmassa - minulla on absoluuttinen servettisilmä enkä pelkää käyttää sitä. Jokainen on hyvä jossain. Minä valikoin servetit ja viikkaan pyykit nopeudella, jota H. on ihastellut vuodesta toiseen (tai sitten hän kehuu vain, koska ei halua tehdä hommaa itse). Oikeastaan koko pyykkihuolto lajittelusta pesuun, kuivatukseen, silitykseen ja kaappeihin lajitteluun nojaa minuun. Rakastan silitysraudan lämpöä, laudan päällä kerta toisensa jälkeen siliäviä vaatteita. Katselen onnellisena kätteni jälkeä, puhtaiden pyykkien pinoani, tuntien saaneeni jotakin erityistä aikaan. Jos joku saa samanlaiset kicksit sipulin kuullottamisesta, niin antaa mennä vain. Väylä on vapaa, onhan viikonloppu.

1 kommentti:

  1. Meillä kanssa mies on se joka tykkää tehdä ruokaa - minä kokkaan koska pakkohan sitä jotain ruokaa on laittaa ja miehelle taas ruoan laitto on ennemminkin harrastus. Viikonloppuisin on meilläkin juuri näin, että mies tekee ruoat ja arkisin laitan minä sapuskat. Tosin välillä mies sanoo mulle ettei tarvii kokata illalla mitään arkenakaan, hän tekee jotain tiettyä ruokaa töistä tultuaan. Ja kyllä se mulle sopii :)Leipomisessa on taas oikeastaan toisin päin, minä tykkään leipoa vaikka yleensä vaan puolet mun tekeleistä onnistuu. Eilenkin yritin tehdä kahta eri sorttia pikkuleipiä, joita en ollut koskaan ennen vielä kokeillut tehdä. No, ensimmäisistä ei tullut yhtään mitään vaikka mies rienti apuun jossain vaiheessa ja toiset oli kyllä syötäviä ja hyviäkin, mutta ei niitä ois varmaan vieraillet viitsinyt tarjoilla, näyttivät hieman, no, erilaisilta mitä siinä ohjeen kuvassa :) Vannoin taas kerran etten enää ikinä tee mitään uusia juttuja mutta saa nähdä kuinka kauan kestää ja olen taas hermoromahduksen partaalla keittiössä. Pitäisi kai pysytellä niissä jutuissa mitä paremmin osaa..:D

    VastaaPoista