Social Media Icons

perjantai 9. marraskuuta 2012

Odotellaan

16 kommenttia Share It:



Viime neuvolassa terveydenhoitajani innoissaan totesi, että muutaman viikon päästä meidän perheemme on nelihenkinen. Muutaman viikon päästä! Miten kahdesta tulee neljä, ei ole salatiedettä, eikä sekään miten yksi nainen puoliutuu yhdeksässä kuukaudeksi kahdeksi, etenkin odottaa toista kertaa. Kaikki tuntuu omalla tavallaan jo nähdyltä, mitä tulee raskausajan neuvolakäynteihin ja vatsan kasvuun. Vauva sen sisuksissa sen sijaan ei lakkaa mietityttämästä.


Imetystunika / Cecilja S, Mamamia.fi
Velourhousut / Sobea, Mamamia.fi
Villasukat pöllitty salakavalasti sulholta

Minkäköhänlainen tyyppi siellä majailee? Miltä hän näyttää? Milloin hän syntyy? Miten synnytys menee? Tuntuu oudolta hautoa sisuksissaan kuukausikaupalla pientä myttyä, joka hien, kyyneleiden ja tuskaisten tuntien jälkeen onkin uppo-outo, uusi ihminen. Uusi perheenjäsen. Minun lapseni, meidän lapsemme, Helmin pikkusisarus.
Jokainen meistä odottaa omalla tavallaan; Helmi taputtelee ja silittelee vatsaa, hämmästelee kyljestä työntyviä kantapäitä iltaisin ja antaa hyvän yön suukot mahallekin. Hän ei puhu, mutta aavistanee jotakin. Hänen matkassaan kulkee alati arvontapalkkiona saatu nukke, jota hän juottaa nokkamukista, jonka peppua hän pesee lavuaarissa, jonka täytyy tulla mukaan kylpyyn ja ruokapöytään. Kun lähdemme puistoon, sanon että nuken pitää jäädä kotiin odottamaan koska sillä ei ole ulkovaatteita. Yleensä tämä selitys tepsii ja hän vilkuttaa ovella vain hyvästiksi. Toisinaan ei. Perhekerhojen vauvat kiinnostavat Helmiä ja hän katselee niitä hieman arastellen, tarjoilee leluja ja silittää varoen.
Avomieheni H. taasen on keskittynyt käytännön asioihin - mitä kaikkea pitää saada vielä hoidetuksi ennen vauvan syntymää, kummalle puolen takapenkkiä turvakaukalo kannattaisi asentaa ja että jouluostokset tulee hoitaa hyvissä ajoin. Vauva on minulle tietysti paljon konkreettisempi ja asiasta puhutaan aika vähän.
Minä olen alkanut hiljalleen valmistella kotia vauvaa varten. Harsot ja vaipat ovat likipitäin kaapissa, pari päivää sitten hain vauvanvaatteet kellarista ja olen lajitellut niitä lipastoon. Pinnasänkyä tuskin kasataan, ja nähtäväksi jää, millaisen sairaalakassin pakkaan ja milloin. Taaperon kanssa kaksin kaikki hoidettavat asiat vievät kolmetoista kertaa enemmän aikaa ja jo pelkkä vauvanvaateprojekti on vienyt kolme päivää, rauhallisia hetkiä kun sitä varten on tarjolla jokseenkin harvoin.
Kalenteri alkaa hiljalleen täyttyä erilaisista menoista synnytyslauluiltaan (voi kyllä!), rentoutumisharjoituksiin, synnytystapa-arvioon ja ensi viikkoisen neuvolakäynnin jälkeen nekin alkavat jokaviikkoisia sirkushuveja. Jossain vaiheessa pitäisi täyttää synnytystoivelistakin.
Loppuraskauden väsymys ja uudelleen alkanut ympärivuorokautinen pahoinvointi vetävät mieltä matalaksi, mutta synnyttämään minulla ei ole kiire (vaikkei siihen kauaa enää menekään!). Mahayksiössä on kyllä vielä tilaa, mutta vauvakamppeet viihtyvät vielä pitkän tovin valoisassa kaksiossamme, kotona.
Ajatus vauvasta on hieman epätodellinen edelleenkin ja jokseenkin haikeudella halailen aamuisin pientä taaperoani ajatellen, että kohta parisängyssä on ahtaampaa. Toisaalta en malta odottaa että pääsen näkemään kuukausia ajatuksissani pyörineen pikkusisaruksen, tämän hetkisen painoarvion mukaan kaksi ja puoli kiloisen sellaisen. Tuntuu, ettei mahan sisuksissa ahkeraan myllävää tyyppiä osaa edes ajatella vauvana, omana lapsena, ennen kuin hänet saa ensi kertaa syliin. Siihen kulunee silti hetki. Vadelmanlehtitee hautuu kupissa, (kuvassakin näkyvä) olohuone odottaa leluraivausta lapsen mentyä nukkumaan. Onneksi on vielä aikaa.

Muutama ainakin on kertonut, että laskettu aika on samana päivänä tai samoina aikoina - mitä teille kuuluu?

16 kommenttia:

  1. Minä olin ainakin yksi niistä, joilla oli sama laskettu aika, pikkuveli tulossa Helmin kanssa samanikäisen tytön seuraksi. Monesti olen miettinyt kerronko vai en, mutta nyt kun kysyit mitä kuuluu.. Meidän vauva syntyi jo elokuun puolessa välissä, kuolleena. Juhannuksesta lähtien olimmesaaneet vain huonoja uutisia ja kesästä ei juuri hyviä muistoja ole. Meidän pikkuveli on nyt enkelinä sydämissämme.Blogiasi olen nyt seurannut sillä mielellä, että missä vaiheessa olisin nyt menossa ja miltä vatsani näyttäisi ja mitä vaivoja mahdollisesti olisi.Kaikkea hyvää raskauden loppumetreille!!!Nionella

    VastaaPoista
  2. täällä myös yksi, jolla oli samoihin aikoihin laskettu aika kun sulla on. meilläkin Helmin ikäinen tyttö ja hänellä nyt pieni enkelipikkuveli <3

    VastaaPoista
  3. Kahden ensimmäisen lukijan kommentit pistää aika hiljaiseksi :( Meillä odotellaan toista 4/2012 syntyväksi, neitokaisemme nyt 2v 4kk. Mielenkiintoista olisi kuulla, että miten kerroitte esikoiselle vauvasta? Miten olette hänet ottaneet valmisteluissa vauvaa varten jne. mukaan?Ja tsemppiä loppumetreille!

    VastaaPoista
  4. Kyllä hiljaiseksi vetää enkelisisaruksista lukeminen.. :( Meillä odotellaan uudeksi vuodeksi silloin 2v 4kk vanhalle esikoistytölle pikkusiskoa. Ajatukset seilaa yhä useammin synnytyksessä ja sen jälkeisessä ajassa. Vauvan vaatteet on kaivettu varastosta, mutta pesemään en ole vielä alkanut. Hankinnat on ihan vaiheissa, mietitään vielä tarvitaanko mm. tuplavaunuja vai pärjätäänkö ilman. Esikoinen taputtelee mahaa ja pöristää. Homma varmasti konkretisoituu vasta vähän vauvan syntymän jälkeen.. Jännittää miten mustasukkaisuudesta selvitään. Itse olen voinut kohtuullisen hyvin vaikka si-nivel/iskias onkin vaivannut ja ennakoivia supistuksia on ollut alusta lähtien. Onneksi sain vinkin käydä osteopaatilla selkä-/lantiokipujen kanssa ja hyöty oli ihan huomattava, saan taas nukuttua öisin ja käveltyä päivisin. :) Sinä sen sanoit, onneksi on vielä aikaa.

    VastaaPoista
  5. Synnytslaulu, halusin jo ekaan synnytykseen, mutta olin niin saamaton. Mutta missä vaiheessa synnytystoivelista esitetään kätilölle, mulle ei ikinä selvinnyt...

    VastaaPoista
  6. Tosiaan, Janicaa kompaten, on todettava että hiljaiseksi vetää. En oikein tiedä mitä sanoa - paitsi että olen tietenkin surullinen ja pahoillani puolestasi vaikken sinua oikeasti tunnekaan. En voi edes kuvitella, miten kauhealta tuntuisi menettää oma lapsi. Voikohan sellaisesta edes selvitä kunnolla koskaan? Voi, otan osaa!Mukavaa, että olet kuitenkin seurannut meidän kuulumisiamme, vaikka se varmasti katkeransuloista onkin. Muistankin sinun kommentoineen joskus, ettette ole saaneet hyviä uutisia ja jäin pohtimaan että mitäköhän teille kuuluu. Isosti voimia sinne!

    VastaaPoista
  7. Mä olen kerrassaan ihan sanaton. Kuten yllä sanoinkin, olen miettinyt voiko tuollaisesta ikinä selvitä kunnolla. Otan osaa. Voimia!

    VastaaPoista
  8. Me ei varmaan edes kunnolla ole otettu asiaa esille, tuo yksi on niin touhottaja luonteeltaan eikä pysy hetkeäkään paikoillaan. Mutta kun hän on hämmästellyt vatsaa, ollaan sanottu vain että siellä on vauva, joka syntyy myöhemmin ja että Helmi saa pikkuveljen. Nyt hiljan meidän perhekerhoon syntyi vauva eräälle tuttavalleni ja olen koittanut Helmille teroittaa, että sellainen meillekin tulee, mutta tiedä häntä, mitä toinen siitä ymmärtääkään. ;)

    VastaaPoista
  9. Osteopatiasta minäkin olen kuullut hyvää, rahatilanne saati aikataulut ei vaan ole antaneet periksi jotta sellaiselle olisin päässyt. Tosin minäkin olen aika hyvin välttynyt selkä-ja lonkkakivuilta ynnä liitoskivuilta. Tänään itse asiassa kaupasta kotiin kävellessäni toista lonkkaa alkoi mystisesti vihloa, mutta siinäpä se. Harjoitussupistukset alusta alkaen, ooh, niin tuttua! Mua terveydenhoitaja lohdutti neuvolassa sanomalla että "sä ainakin tunnut avautuvan hyvin". :D

    VastaaPoista
  10. Mä olen ilmottautunut Haikarapesään ja sen yhteydessä järjestetään hengitys-ja rentoutusharjoitus (kätilön vetämä) sekä synnytyslaulun käydään läpi ja se maksaa huimat viisi euroa. Kannattanee siis kysellä asiasta omasta synnytyssairaalasta. ;)Mulle ainakin sanottiin tuosta synnytystoivelistasta, että voin toimittaa sen synnytystapa-arviokäynnillä jotta sitten löytyy heiltä. Ja kuulema voi postittaakin, jos sikseen tulee. Itse aion viedä sen ennakkoon niin ei vahingossakaan jää kotiin. Vaikka ei siellä nyt mitään kovin ihmeellistä olekaan.

    VastaaPoista
  11. Synnytystoivelista kannattaa pitää myös itsellä kopiona mukana. Me täytettiin se Haikaranpesän lomake ja sulun takia jouduttiinkin Naikkarille - paperi tietenkin Haikiksessa. Sinne onneksi päästiin sitten vaihtamaan, mutta jatkossa pidän mielessä että oma kopio on oltava. Joskin toivon sen olevan tarpeeton jos saan synnyttää kotona ja toiveeni ovat ihanalle kätilölle itsestäänselvyyksiä :)Se Haikiksen synnytyslaulukerta oli hyvä! Tosi lyhyt, mutta riitti ainakin mulle. Niitähän on ihan useamman illan kurssejakin. Ja Hilkka-Liisa Vuoren kirjaan ainakin voi perehtyä jos ei omalla paikkakunnalla ole kursseja tarjolla.

    VastaaPoista
  12. Meillä syntyi elokuun lopussa toinen tyttömme ja vanhempi oli silloin 1,5 v, eikä ymmärtänyt sen koommin tulevasta. Kaikki on mennyt ainakin tähän asti hienosti ja luulenkin että pieni ikäero on meillä ollut vain positiivista sillä vanhempi ei pidä vauvan tuloa enää juurikaan ihmeellisenä eikä varmasti edes muista enää aikaa ennen vauvaa. Välillä kilpailee äidin huomiosta mutta kun jaksaa yrittää vauvan hoidon yhteydessä huomata myös sitä vanhempaakin niin isoilta mustasukkaisuuksilta ollaan kyllä vältytty! :) ja meilläkin oma nukkevauva kulkee mukana touhussa. Imetyshetket ollaan selvitty niin useesti että luen isommalle esim. Kirjoja. Vähän taiteilua se on alussa kahden kanssa mutta todella palkitsevaa, onnea hirmusti synnytykseen ja lapsiarkeen! :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos kysymästä, kovasti pientä jo odotellaan, vaikka toivonkin raskauden venyvän kolme-neljä päivää, jotta päästäisiin ensi vuoden puolelle. Harvoin tulee kommentoitua, mutta olet lukulistallani ja aina luen uusimmat kuulumiset teiltä :)

    VastaaPoista
  14. Synnytyslaululle ehdoton liputus! Oma keho otti synnytyksessä itsestään mukaan uloshengittäessä sellaisen ääntelyn (tai korinan :D) ja se ihan oikeasti tuntui auttavan! Varsinaista kurssia en ollut käynyt mutta asiaan vähän perehtynyt ja kokeilin ja voin kyllä suositella! Ensisynnyttäjänä en ehkä olisi osannut hyödyntää vielä mutta justiinsa kun oli synnytyshommista jo jotain haisua niin sen rentoutuksen laulun kautta hokasi! Ja se tuli tosiaan ihan itsestään loppuenlopuksi.

    VastaaPoista
  15. Itse vaan marssin sairaalaan eikä sopivia tilaisuuksia esittää mitään toiveita tullut jäi ammekin topivomatta. Ja naisteklinikalla ei tosiaan taida edes olla mitään Onnelin viitaamaa kaavaketta luulen että se on vaan Haikarapesän juttu. Synnytystapa-arviota ei varmaankaan edes tehdä kaikille...Ens kerralla yritän Kättärille sitten ;)

    VastaaPoista
  16. Hei! Löysin blogisi ja jämähdin lukemaan tarinoitasi! :) Ihana lukea lähestyvän synnytyksesi tuomasta jännityksestä ja järjestelyistä. Itsellä vielä maaliskuulle asti odottelua. Synnytyslaulusta en ole koskaan kuullut ja aloin jopa asiaa tutkimaan, aina oppii uutta ja ihmeellistä :) Onnellisia hetkiä odotukseen!

    VastaaPoista