Social Media Icons

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Lopun aikoja

15 kommenttia Share It:


Varoitus: luvassa tyylipuhdas raskausblogipäivitys!

Kaiken sivussa painollaan edennyt raskaus alkaa totisesti olla lopuillaan. Viikkoja on kasassa kolmekymmentäviisi, viikottaisia kontrolleja pukkaa, supistukset ovat jokatuntista herkkua ja sukkien jalkaan pukeminen on oma performanssinsa. Maha on iso, mutta lähinnä tiellä, ei esteenä vaan hidasteena. H. naureskeli kuvia ottaessaan epäuskoisena, kuinka iso vatsastani on oikeasti kasvanutkaan ihan hetkessä. Ja onhan se, mutta on siellä tavaraakin...

Eilisen synnytystapa-arvion tuomiona sain lähetteen sokerirasituskokeeseen ja kahden viikon päähän ajan kasvukontrolliin. Lapsivettä on hyvin runsaasti, mihin kuulema liittyy omat riskinsä ja johon supistusherkkyytenikin liittynee. Vauvan painoarvio ultralla ja käsikopelolla oli vaatimattomat 3,2 kiloa, mikä tarkoittaa, että painoarvio on lasketun ajan korvilla neljästä ja puolesta kilosta viiteen kiloon, mikäli kasvu jatkuu samalla käyrällä. Itseäni suuri painoarvio ei varsinaisesti hämmästytä tai pelota, sillä olen ounastellut vauvan olen iso jo pitkään, ja itse 175 senttimetrin mittaisena olen oman sukuni lyhyin nainen.
Tuleva sokerirasituskoe on sarjassaan neljäs, ja olen aina selvinnyt niistä kirkkain tuloksin, joten kahdentoista tunnin paasto, pahoinvointi ja oletettava pyörtyminen laboratorioon saa lähinnä otsasuonen pullottamaan.



Itse synnytykseen ja vauvan syntymään olen suhtautunut melko avoimin mielin - tosiasiassa mitä tahansa voi tapahtua, ja asiat etenevät omalla painollaan. Toiveita ja ajatuksia synnytyksen suhteen on kuitenkin, tietenkin.
Toivon, että minua kannustettaisiin liikkumaan ja hengittämään, kivunlievityksenä haluaisin kokeilla ammetta, mutta sinne päässee melko huonosti, sillä koko osastolta löytyy vain yksi sellainen. Tiedostan, että kipuillessani menen paniikkiin, alan hyperventiloimaan ja lietson itseni täyteen hysteriaa, joten kätilöltä ja avopuolisoltani voin vain toivoa napakkaa, mutta empaattista otetta kipuihini ja niiden lievitykseen.
Viime synnytyksestä mieleen on jäänyt vain kiireen tuntu ja hyvät jälkitunnelmat, sairaalakassiin pakattuja laventeliöljyjä ei koskaan kaivettukaan esiin, enkä edes ottanut niitä kuuluisia torkkuja epiduraalipuudutuksen jälkeen vaan aloin ponnistamaan, joten jään vain toivomaan, että toiveeni kuultaisiin ja että pääsisin treffailemaan ilokaasumaskin kanssa.

Mitä tulee vauvaan, on kaikki vielä vaiheessa. Vauvanvaatteet ovat kutakuinkin kaapissa, mutta esimerkiksi sairaalakassi on pakkaamatta, kodin muut kaapit siivoamatta ja vauvatavarat sitteristä rintapumppuun lojuvat jossain määrittelemättömässä sijainnissa ympäri verkkokellaria, imetystyynykin on edelleen kaverilla lainassa. Laskettuun aikaan on viisi viikkoa, ja se on pitkä aika se. Vielähän minä kerkeän.

Itselläni, terveydenhoitajallani ja lääkärilläni on vahva intuitiivinen tunne siitä, ettei tämäkään vauva malta odotella laskettuun aikaan saakka ilahduttaakseen meitä läsnäolollaan (tietenkin kun sanon näin, raahustan vielä loppiaisena puolijoukkueteltassa maha pystyssä pitkin kävelyteitä...). Vauva majailee alhaalla, muttei ole vielä laskeutunut eikä alakerran tilannekaan lupaile lähtöä ensi viikolla, mutta läpi raskauden tuntuneet harjoitussupistukset käyvät yhä napakammiksi, tiheämmiksi ja ensimmäisiä kipeitäkin supistuksia olen kellotellut jo pariin otteeseen. Milloin beibi sitten suvaitseekaan saapua, se jää nähtäväksi.

15 kommenttia:

  1. Mulla on la viikko sun jälkeen, mutta vauvan pitäisi olla maailmassa ennen joulua jos alakautta saan synnyttää. Jos päädytään sektioon, niin se voi sitten kai olla myöhemminkin.. Synnytystapa selviää parin viikon päästä äitipolilla. Joka tapauksessa vauvan kaikki tavarat on jossain missä lie, ei todellakaan valmiina odottamassa. Meiltä puuttuu yhtä sun toista olennaista ja mua alkaa vähän hermostuttaa... Kääk. Eikä mulla itellä ole oikeastaan mitään muuta kuin yhdet imetysliivit, joita käytän nyt mutta joiden mahtuvuudesta en ole varma enää syntymän jälkeen. Ei ole imetyspaitoja, ei siteitä, ei liivinsuojia, ei mitään. No vielä ehtii? Tsemppiä loppurutistukseen! :)

    VastaaPoista
  2. Jos yhtään lohduttaa, niin mä olen hoitanut kaikki valmistelut tosi rykäyksittäin - metsästin kuukauden aika aktiivisesti edullisia pikkukestoja ja sitten aloinkin selaamaan edullisinta kestoliivinsuojasettiä. Kaikki on periaatteessa hankittuna, mutta jossain päin maailmaa (kotia tai verkkokellaria). Ihan hassua kun Helmiä odottaessani pinnasänkykin oli näillä viikoilla nököttänyt koottuna ikuisuuden ja sairaalakassi poikineen oli pakattuna. Vaan toista se on nyt. Ja hei, ehtiihän sitä oikeesti vielä vauvan synnyttyäkin! Viimeksi hankin rintapumpun kun Helmi oli kolme päivää vanha, imetysliivit (siis toiset, sopivan kokoiset) kun hän oli viikon vanha. Vaikka tietty kahden lapsen kanssa lähtemisessä on omat haasteensa...

    VastaaPoista
  3. Täällä kanssa jännitetään synnytystapa-arviointia, vauvan kokoa ja tänään sokerirasitukseen käy mätkamme. Toivon, että saan sektiopäätöksen ja poika olisi jo jouluna perheensä parissa, vaikka sairaalassa, mutta kuitenkin on äidin, isin ja isoveljen sylissä! :)

    VastaaPoista
  4. hei mä suosittelen synnytykseen Tens-laitetta! :) Sitä saa edullisesti vuokrattua monista paikoista, ja itse pärjäsin ihan vaan pelkästään sillä. Tosin eipä mulle olisi taaskaan ehditty mitään muuta laittakaan, vaikka olisin halunnutkin. Tai jos niitä lievityksiä saisi jotenkin muuten kuin piikkien muodossa.Mutta se Tens oli oikeasti ihan äärimmäisen hyvä, tosin sitä ei saa käyttää ennen rv 37. Tsemppiä tuon mahan kanssa, ah muistan niin tuneen :D

    VastaaPoista
  5. Hellurei! Aika samoja mietin itse, hassua että siitä on vain muutama viikko koska tuntuu että vauva olisi ollut meillä aina :) jokatapauksessa ehkä oletkin tutustunut mutta itse sain ihan huimasti apua ja itseluottamusta täältä http://www.bebesinfo.fi/Kaikki ei kohtaa mutta paljon ja varsinkin hengittelyyn ja ylipäätään synnytyksen kulkuun sain jeesiä ja tuntuikin että tällä kertaa se hengittely osui ihan nappiin. Ensi alkuun syviä sisäänhengittelyjä ja rauhallisia uloshengittelyjä supistusten aikana ja joku kuudesta sentistä eteenpäin lyhkäisiä sisäänvetoja ja pitkiä uloshengittelyjä :) ei ne turhaan vouhota siitä hengittämisestä, sehän hitto ihan oikeasti tehoaa! Ja kun joku ei tuntunut hyvältä niin keho ohjasi toiseen suuntaan ihan itsestään kun siihen vain luotti.Jaksuja loppumetreille, hyvä että hommaa vielä riittää niin ehkä ei ihan yhtä hätäisesti tule odoteltua sitä lähtöä ja tyypin tapaamista :)

    VastaaPoista
  6. Isot tsempit sokerirasitukseen! Se on inhottavaa touhua se..Mekin toivotaan kyllä jouluksi vauvaa, että saisi ahtaa jouluruokia hyvällä omatunnolla! ;)

    VastaaPoista
  7. Tuota Tensiä olen miettinytkin, olen vain niin tavattoman huono säätämään minkään kanssa. :D Kultaahan aika taas muistot ja noin nimiäisten aikaan loppuraskaus on suloinen muisto enää vain? ;)

    VastaaPoista
  8. Minun nyt reilu 4kk vanha poika syntyi viikolla 36 ja risat täysin ilman ennakkovaroituksia! Että saattaapa se olla jo lähelläkin ;) Ja tuli niin vauhdilla, että lääkkehiä ei ehitty ottaa, kun "ei se tänään vielä synny", oli hoitajien mielipide... Hyvä että mies ehti sairaalaan tunnin matkan päästä kotoa. Pienokainen oli perätilassa, eikä kääntö ollut enää mahdollista lapsivesien mentyä kotona - no, hengissä selvittiin :DIlman rintapumppua olen pärjännyt hyvin tähän päivään saakka, eli ihan kaikkea ei välttämättä kaikkien kannata edes etukäteen hankkia! (Ja nettikaupat pelastaa puutteissa, ainakin täällä korvessa).Tsemppiä loppuodotukseen - kirjoitat kivasti mukavaa blogia!

    VastaaPoista
  9. Itse myös liputan tenssin nimeen! Meiltä keski-suomesta niitä löytyi ihan synnäriltäkin, josko sieltä teiltäkin löytyy? :) -Jonna.

    VastaaPoista
  10. Voi toivottavasti on amme vapaana, koska itsellä se oli ainakin suuri helpotus supistuksiin. Meillä oli koko sairaala täynnä synnyttäviä, mutta mun onneksi kukaan muu ei halunnut ammeilla, joten sain olla siellä niin kauan kuin vaan huvitti. Ammeessa ei supistukset tuntunut paljon miltään, mutta kun nousi kuivalle maalle niin olo oli ihan järkky. Haluaisin kyllä kans päästä tälläkin kertaa, kun hetki vaan tulee. :)

    VastaaPoista
  11. Ihanan positiivinen postaus! Ja söpö toi masu on :)

    VastaaPoista
  12. Voi noita loppuvaiheen mietelmiä. Esikoisen kohdalla meillä oli pinnasänky kasattuna varmaan viikosta 28 lähtien ja vaatteetkin odottivat pestyinä ja viikattuina kaapissa viikkotolkulla, mutta vauva antoi odotuttaa itseään ennustuksista huolimatta yliajalle. Tällä toisella kierroksella taitaa kaikki jäädäkkin sitten viimetinkaan. Jotenkin en edes odota vauvan syntyvän ennen kuin laskettuaika on ylitetty reilusti. Toisaaltaan nyt viikkoja on kasassa vasta 14+, joten ajatus ehtii vielä hyvin muuttumaan. Sokerirasitukseen vie myös minun tieni tällä viikolla ja kauhulla odottelen, sillä paastoilun jälkeen oksetustila on taattu ja yökkäilen varmasti :/

    VastaaPoista
  13. Mäkin muuten jouluksi toivon, koska himoitsen niitä graavikaloja! Vaan nähtäväksi jää kuinka meidän käy :)

    VastaaPoista
  14. Ja sairaalakassia en todellakaan ollut pakkaillut, kun en itsekään ajatellut lapsen vielä syntyvän... No ei muutakun aamulla kamat kasaan ja kaupan kautta sairaalaan :)T: sama

    VastaaPoista
  15. aivan ihanan nätti raskausmaha! aivan tulee ikävä odotuksen jännyyttä. onneksi synnytys on tuoreessa muistissa,sairaalakammo liian kova ja kolmannen vauvan myötä lapsiluku täynnä :D

    VastaaPoista