Social Media Icons

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Ain laulain synnytä

36 kommenttia , , , , Share It:
Osallistuin oman synnytyssairaalani järjestämään rentoutus-, hengitysharjoitus-ja synnytyslauluiltamaan eilen kaverini vinkistä. Sessio kesti kaksi tuntia ja maksoi huimat viisi euroa, ja ensimmäisen tunnin ajan äänessä oli kätilö, joka kertoi liikkumisen ja eri asentojen vaikutuksesta synnytyskipuun ja loppuraskauden vaivoihin, toisen tunnin ajan kapuloissa oli musiikkipedagogi Hilkka-Liisa Vuori, joka avasi synnytyslaulun perusteita.

Synnytyslauluhan ei ole varsinaista laulua, eikä siis vaadi vuosien kirkkokuorotaustaa tai heleää sopraanoa. Kyse on enemmänkin siitä, että puheääntä matalammat äänet resonoivat keskivartalolla ja rentouttavat aluetta. Tärkeimpänä ohjenuorana annettiin pitää leuka rentona, jolloin myös keskivartalon ja lantion rentouttaminen onnistuu. Sanoituksistakaan ei ramppikuumeisen tarvinne kärsiä - yksinkertaisimmillaan äänen käyttö synnytyksessä on yhden vokaalin toistamista (esim. "aaaaaaaa") puheääntä matalammalla äänellä uloshengityksen aikana.
Hilkka-Liisan opetustunnin aikana yhdellä jos toisella petti pokka, kun synnytyssupistusta kehotettiin ajattelemaan viidakosta yllättäen hyökkäävänä leijonana, jota voi joko säikähtää kiljuen tai työntää pelon pois niin ikään muristen. Mahtoi salin ulkopuolella työtään tekevillä siivoajilla olleen hauskaa, kun ajatus konkretisoitiin niin että kolmekymmentä ihmistä ensi kiljui ja sitten vaihtoi matalaan ja pitkään aahan...

Omasta mielestäni tehdyt harjoitukset, synnytyslaulun idea ja sen kokeileminen vaativat jokseenkin avointa mieltä ja heittäytymiskykyä, joten suomalaisille tyypillinen jöröily kannattaa suosiolla jättää kotiin. Itse ainakin huomasin äänteleväni hiljaa ja vetäytyväni piiristä pois päin, sillä en halunnut vierustoverieni kuulevan matalia vokaalejani. Pariharjoituksista jättäydyin jokseenkin ujona ja helposti nolostuvana tyyppinä suosiolla pois, mutta niin teki onneksi moni muukin. Ilmapiiri oli hyvä, harjoitukset voimauttavia ja myönnettäköön - illalla suihkussa harjoittelin leukani rentouttamista ja tein tunnilla harjoiteltuja juttuja, ja toden totta, sain niistä apua napakoihin harjoitussupistuksiini; vatsa ei tuntunut kovalta pallolta eikä olo ollut yhtä ahdistava kuin muulloin.

Korkeimmalta kynnykseltä tuntuu kuitenkin synnytyslaulu synnytyksessä - siis silloin kun on muitakin paikalla. Pelkään, että minua pidetään outona ääntelijänä ja avomiehenikin mielestä ajatus on liian hardcore, jotta hän voisi kannustaa minua äänenkäyttöön (itse asiassa hän on huvittanut itseään ajatuksella minusta ilokaasumaskiin hymisemässä, joten turhasta empatiasta tarvinnee tuskin puhua...).Viime yönä näin unta, että pelotin anestesialääkärin puudutuspiikkeineen murinallani pois viidakon siimekseen!

Onko teillä kokemuksia äänen käyttämisestä synnytyksessä? Entä ennakkoluuloja?

Jos kiinnostuit, lue lisää synnytyslaulusta Hilkka-Liisa Vuoren kotisivuilta.

36 kommenttia:

  1. Vautsi! Kumpa meilläkin järjestettäisiin täällä tuollaisia tunteja! Itseä ainakin kiinnostaisi kaikki maailman keinot, asennot ja ääntelyt, jolla sitä omaa oloa voisi helpottaa, ilman niitä piikkejä, lääkkeitä taikka maskeja. :) Mutta jotenkin ehkä kuvittelisin, että saattaisin vain nolostua, jos paikalla on hirmuisesti väkeä ja itse vedän pitkää aaaata. Mutta toisaalta taas, mitä väliä. Meidän synnytyshän se on ja eiköhän se porukka sielä sairaalan päässä ole tottunut kaikenlaisiin ääntelijöihin. ;)

    VastaaPoista
  2. Hehehe, näkisin tosi hupaisena tilanteen missä mä synnyttäisin laulamalla :D Mulle sopis sellanen synnytyskiroilu, tai siis sopi. En tiiä haluanko kokea sitä enää ikinä uudelleen.

    VastaaPoista
  3. Ensimmäisessä synnytyksessä kokeilin äitiysjoogassa opittua synnytyslaulua kotona, avautumisvaiheen alussa. Synnytyssalissa testasin sitten kaikki tarjolla olevat lempeät kivunlievitysmenetelmät eli ammeen, keinutuolin, ilokaasun, säkkituolin, kävelyn, ja taisin laulaa synnytyslaulua sielläkin vielä välillä. Tosiasiassa lopulta kuitenkin kokenut kätilö tajusi tilata minulle epiduraalin. Sen suoman parin tunnin levon jälkeen jaksoin ponnistaa lapsosen maailmaan. Ipana oli kasvotarjonnassa, joten luullakseni ponnistusvaihe tuntui siksi aivan karmealta, ja olen kiitollinen että sain levätä ennen sitä vaikka epiduraaliin turvautuminen oli jonkinlainen pettymys. Synnytyskokemus oli kuitenkin minusta vähän toista mitä joogassa oli annettu ymmärtää... Parin viikon päästä pitäisi taas synnyttää. Olen avoin myös synnytyslaululle, mutta myös sille epiduraalille jos kivun hallinta lempein keinon taas pettää.

    VastaaPoista
  4. Musta tuntuu, että tosi usein äitiysjoogissa ynnä muissa pidetään tämän kaltaisia kivunlievityskeinoja ehdottomina valintoina - joko synnytät lääkkeittä tai sitten vaadit kaiken mahdollisen. Ajatus on vähän hullunkurinen ja hassu, ja itse ainakin konsultoin synnytyksessä käytettävistä puudutteista appiukkoani joka on alan erikoislääkäri, ja hän sanoi, ettei kivunkaan määrä ole vakio, ja että lääkkeellisellä kivunlievityksellä voidaan päästä paitsi miellyttävämpään myös helpompaan synnytykseen - jos synnyttäjä esimerkiksi väsyy supistellessa niin, että lapsi joudutaan auttamaan imukupin kanssa maailmaan, onko kenenkään edun mukaista, että kieltäytyy turvallisista kivunlievityskeinoista? Itse ainakin aion pyytää puudutteen, mikäli synnytys etenee yhtään samalla tavalla kuin edellinen; avauduin viitisen senttiä yhden tunnin aikana ja anestesialääkärin häivyttyä huoneesta sain luvan alkaa ponnistamaan, mutta epiduraalista saatu hyöty tuntui kyllä välittömästi ja se leikkasi kohtuuttoman kipeältä ponnistusvaiheelta pahimman kivun pois. En silti sulje todellakaan pois mainitsemiasi pehmeitä kivunlievityskeinoja, ja synnytystoivelistaankin olen kirjannut, että haluaisin ammeeseen ja liikkua vauvan voinnin mukaan mahdollisimman paljon. Tai olla ainakin pystyssä. Synnytyslaulu tuntuu hyvältä lisältä, jota kukaan ei voi riistää, vaikken saisikaan syystä tai toisesta lääkkeellistä kivunlievitystä. Isosti tsemppiä tulevaan synnytykseen!

    VastaaPoista
  5. Ei saisi nauraa tuollaiselle mielikuvalle, mutta mitä oon kuullut sun synnytyksestä niin en kyllä varmaan laulaisi minäkään - kiroaminen sopi varmasti ihan hyvin siihen tilanteeseen! Mä keskityin synnytyssalissa pyytelemään anteeksi kaikkea mahdollista aina alkaen siitä että pelkään neuloja. :D

    VastaaPoista
  6. Mun kätilöt oli ainakin ihan liekeissä, kun miehen kanssa niin tehokkaasti hyödynnettiin synnytyslaulua. Taksikuskeilta en edes kysynyt ;D Taisin muutenkin olla suht estoton synnyttäjä, kun vetelin loppujen lopuksi nakkena synnytyksen loppuun, kun tuli niin hiki. Eka lähti omat housut, sitten oma paita, mitään sairaalareleitä ei edes tarjottu missään vaiheessa. Ei se ympäristö silti todellakaan kovin otollinen ole rentoutumaan kun kaikenlaisia jännitteitä voi tulla, siksi olisikin niin ihanaa seuraavan kerran synnyttää kodin rauhassa...Synnytyslaulua harjoittelin mm. kun lähdettiin pari viikkoa ennen laskettua leffaan, ja tuli vähän kiire ja käpötellessä tuli vähän harjoitussupistuksia. Oli onneksi aika vähän trafiikkia Pohjoisella Rautatienkadulla kun siellä ääntelin.

    VastaaPoista
  7. No siis minähän olen se maailman suurin antihippi, joka ei voisi ikinä kuvitellakaan yhtään mitään muuta kuin lääketieteellistä apua ja helvetisti kirosanoja siihen tilanteeseen. Onneksi vastassa oli fiksu kätilö, joka ei kertonut ohjeistavansa mua synnytyslauluun. Sanoi vain että tee niin matalaa ääntä kuin voit ja ajattele alaspäin, maasta läpi. Tein työtä käskettyä ja mölisin todella tehokkaasti sentit 4-8. Voin siis lämpimästi suositella sekä itse metodia että sen käyttämistä ilman että myöntää sen olevan synnytyslaulua :)

    VastaaPoista
  8. Mä olin myös tietoinen äänen vaikutuksista synnytyksiin, kun lähdin synnyttämään nelostani. Synnytys sattui olemaan syöksymallia, autokuskina oli äitini joka kertoi myöhemmin, että se mitä omasta mielestäni oli kovaa "laulua" oli hänen korviinsa pientä ääntelyä. Jokaisella supistuksella rentoutin leukaani ja hoin sitä aaaaaaa-mantraa. Koin kyllä, että siitä oli apua =) Ei siinä autossa paljoa muutakaan helpotusta saanut. Äitini tiesi myös loppumatkasta painella punaisia päin ja polkea kaasua, oli kuulemma ollut jo niin kiihkeät laulut ;)Vauva syntyikin välittömästi sairaalaan pääsyn jälkeen.

    VastaaPoista
  9. Kätilö totesi minulle synnytyksessä kun supistusten välissä käytin ääntäni voimakkaasti (AAAAAAAAAhhh....) että kyllä hän huomaa eron mikä on tuskasta johtuvaa hallitsematonta huutoa ja minkä tarkoitus on auttaa synnytyksessä. Ja kannusti. Mutta tämäkin kommentti taisi tulla vasta kun totesin että "kuulostaako tätä hurjalta".Mutta kuten täälläkin on todettu, niin hittoakas siinä on muiden mielipiteillä väliä. Tehkää niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Kurkun ja leukaperien rentouttaminen helpottaa, uskokaa mummoa.:-)

    VastaaPoista
  10. Itse en ollut kuullut tuota kutsuttavan synnytyslauluksi, mutta ainakin nuoremman synnytyksessä mulla oli joka supistuksessa mukana ooommmm tai uuummmmm -mantra jota "lauloin" (eli välillä lähestulkoon huusin) mahdollisimman matalalla äänellä. Enkä välittänyt yhtään mitä muut ajattelivat, pääasia että auttoi. Epiduraalinkin kyllä otin, mutta tuo laulaminen auttoi siihen saakka :)

    VastaaPoista
  11. Musta tuo on tosi ihailtavaa! Eihän synnyttäessä todella tarvitsisi miettiä mitä muut ajattelee, koska sillä ei ole mitään merkitystä. Musta alastomuus tuntuu jotenkin luonnottomalta (siis oma alastomuus), ellen sitten lilluisi ammeessa ja viime synnytyksessä pyysin vain saada vaihtaa pyjaman kun vanha oli hiestä märkä. :D Hassua kyllä, eniten kaipasin rintaliivejä, olin ihan orpo ilman niitä!

    VastaaPoista
  12. Haa, tällä on selkeästi turhan hippimäinen leima! Luulen, että saatu ohjeistus vaikuttaa myös; jos olisin asiaan perehtymätön ja kätilö käskisi ajatella synnytyssupistusta viidakosta hyökkäävänä leijonana, epäilisin jonkun muun olevan hyvissä mömmöissä. :D

    VastaaPoista
  13. Aika sissi olet! Mulle sanoi sekä kätilö että mun mies, että huusin kyllä ihan suoraa kurkkua koko ponnistusvaiheen enkä sitäkään ennen hymissyt hiljaa (mitä pyytelin anteeksi, hahah!). Mutta synnytyslaulusta en kyllä tiennyt mitään, eli uskon, että ääntään voi oikeasti käyttää tehokkaammin ja paremminkin. ;)

    VastaaPoista
  14. Mä myönnän käyttäväni tuota "oooomm"-äännettä kyllä aina kun meinaan hysterisoitua, esimerkiksi toissa yönä suihkussa kun hammasta särki niin että meinasi taju lähteä. Kyllä se matala ääni ja resonointi kehossa jollain hassulla tavalla vaikuttaa, leuan kun muistaisi vaan pitää myös rentona (tuskan ilmeet on mun bravuurini).

    VastaaPoista
  15. Kannattaa kysellä, että järjestetäänkö - eihän sitä tiedä! Mä olen siis synnyttänyt aiemminkin samassa sairaalassa ja itse asiassa sattuman kaupalla tuolla "erikoisemmalla osastolla" jonne pitää erikseen hakea, koska silloin kun lähdin tositoimiin oli joka paikassa sulku päällä, mutta kuulin tästä iltamasta vasta hiljan kaverilta. Pitää myöntää, että olisi siitä varmasti ollut apua jo edellisellä kerralla, siis ihan jo niistä liikkumisohjeista ja asennoista, joihin kätilö opasti. Synnytyslaulun idea, joka lyhykäisyydessään esiteltiin perjantaina, oli oikeasti tosi yksinkertainen ja helppo, ja näin virtuaalisesti (ilman kokemusta in action) voisin ohjeistaa vain rentouttamaan leuan ja hartiat ja uloshengityksellä toistamalla pitkää vokaalia esim. "aaaaa", tai sitten esim. "oooooommm" hiiitaasti. Googlaa "synnytyslaulu" tai mene tuon linkin kautta Hilkka-Liisa Vuoren kotisivuille, sieltä löytynee lisää infoa ja ohjeita. :)

    VastaaPoista
  16. Minäkin olen vähän ujo, eikä äänen käyttö tuntunut hyvältä ajatukselta. Keskityin lähinnä hengittäään syvään sisään ja ulos. Sekin auttoi tosi hyvin! Kai siitä tuli sitten suht samanlainen rentouttava vaikutus. Ja itse asiassa taisi se äänikin löytyä sitten itsestään kovempien supistusten tullessa. :)

    VastaaPoista
  17. Mä luin synnytyslaulusta ennen Typyn syntymää ja oikeastaan huomaamattani kokeilin sitä synnytyksessä - ja se totta vie tehosi! Itsekin alkuun ajattelin, että en todellakaan synnytyksessä kehtaa hölistä matalalta "aaaaaaa" mutta noh, kyllä ne muutkin estot varsin pian tippui pois synnytyksessä. Joten jos et arkaile näyttäytyä alapää paljaana puolelle tusinalle kätilölle ja lääkärille, miksi häpeilisit muristakaan? ;) Eiköhän ne salissa työskentelevät ole kuulleet paljon pahempaakin! :DTosin, nyt toisessa synnytyksessä en edes kokeillut synnytyslaulua. Sen sijaan olin kuunnellut synnytysrentoutus-CD:tä ja toimin tällä kertaa mieluummin sen oppien mukaan hengitellen ja rentoutuen. Toimi tuokin hyvin!Nyt kahden täysin erilaisen synnytyksen kokeneena (siis muiltakin osin erilaisen kuin rentoutustekniikan osalta, mm. synnytysten kestot Typy 27h ja Tyyppi 4,5h) kehotan kaikkia tuttujani, että synnyttäessä kannattaa kokeilla kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Ja että noita vaihtoehtoja kannattaa pohtia jo etukäteenkin. Mitään ei siinä menetäkään, jos testailee erilaisia keinoja. :) Mulla ekassa synnytyksessä tuntui luonnolliselta tuo synnytyslaulu ja puoli-istuva ponnistusasento, toisessa taas rentoutusharjoitukset hengittämällä ja ponnistaminen kontillaan.

    VastaaPoista
  18. Johonkin taisin mainitakkin jo synnytyslaulusta että mulla se toimi ja tuli ihan itsestään. Ei ollut siis mikään "jaha nyt alkaa supistaa nyt alan hymisemään" vaan se kumpusi jostain kurkun pohjalta siinä vaiheessa kun tuntui että keho tarvitsee hengityksen lisäksi jotain muutakin tukea. Ja se oli oikeasti sen kaiken kivun keskellä jännä huomatakkin miten se keho ohjasi, kun siihen vain luotti ja uskalsi heittäytyä! Suositan!!

    VastaaPoista
  19. sama stoori kuin muilla: raskausjoogassa auoin suutani ja esitin vain hymiseväni, olin aivan nolona koko hommasta. synnytyssalissa sitten hoilotettiinkin aaaaaaaaaata yhdessä miehen kanssa ihan estoitta epiduraalia odotellessa ja sitten vielä ennen sektioon siirtymistä, kun ei se epiduraalikaan enää toiminut kuin toispuoleisesti ja se saakelin oksitosiinitippa oli täysillä. ei nämä lääketieteelliset ja luonnonmukaiset keinot ole toisensa poissulkevia, itse hyödyin molemmista.

    VastaaPoista
  20. Itse olen tässä vuosien saatossa tullut kokeilleeksi kaikenlaisia rentoutusmenetelmiä, luova ja teraupeuttista tanssia. Huomasin sitten näiden avulla sisäistäneeni rentoutuksen niin hyvin, että kuopuksen synnytys meni tosi helposti ja nopeasti. Monesti kun osaa rentouttaa itseään, niin se helpottaa kummasti synnytystä. Kun osaa supistuksen tullessa ottaa sen vastaan pehmeästi, niin se ei vie niin paljon voimia, vaan vie synnytystä enemmän eteenpäin. Itselläni oli nopea synnytys, ja sellainen koetaan yleeensä kait rajuna, mutta itseläni kuopuksen nopea synnytys ei jäänyt mitenkään rajuna kokemuksena mieleen, pikemmin rauhallinen ja rento, ja yllättävän vähä kipuinen. Siis siitä huolimatta, että oli ajallisesti nopeasti ohi, eikä kivunlievitystä ollut muuta kuin suihku. ;)Uskon kyllä, että synnytyslaulu auttaa, jos vaan kivun keskellä uskaltaa vain luottaa ja heittäytyä. Ja uskoa, että kyllä siitä omasta kropasta löytyy se kaikki tarvittava voima. Uskon, että itselläni rentous vei asiaa, niin nopeasti eteenpäin. Kroppa ei taistellut vastaan vaan uskalsin heittäytyä.-neito--

    VastaaPoista
  21. Äitiysjoogassa tutustuin synnytyslauluun, ja musta koko nimi on tosi harhaanjohtava. Joku...synnytysvokaalit voisi olla osuvampi :D Molemmissa synnytyksissä käytin hengitystä ja jotain aaaaaa-huokailua apuna avautumisvaiheessa (tässä toisessahan avauduin jo oikeastaan täysin ennen saliin pääsyä joten "laulua" kuuntelemassa oli vain käynnistyshuoneen huonekaveri ja telkkarin Huippumallit..). Ponnistusvaiheessa mä taas tein molemmilla kerroilla sen virheen, että huusin aina ponnistaessa niin kuin nyt amerikkalaisissa tv-sarjoissa on tapana. Nytkin kätilö sitten muistutti että siinä menee vaan turhaa energiaa, tehokkaampaa on olla hiljaa ja ponnistaa vaan. Pidin sitten pääni kiinni ja tsadam, tyttö oli ulkona!Niin ja sinne ilokaasumaskiin lauloin kätilöä odotellessa esikoisen kerhosta tuttua tonttulaulua, kun yritin pysyä tolpillani ja järjissäni. Senkin häpeän kyllä sitten tunnustin kätilölle ponnistusvaiheessa :D Ihme häpeilijöitä me kanssa ollaan!

    VastaaPoista
  22. Itselläni on taipumus lietsoa itseni paniikkiin ja alkaa sitten hyperventiloimaan, ja ensimmäisessä synnytyksessä ilokaasu oli varmasti iso tuki ja turva juurikin siksi että sitä käyttäessä oli PAKKO hengittää rauhallisesti ja syvään.

    VastaaPoista
  23. Ihan totta - musta ainakin välillä tuntuu että mun alapääni on kaikkien näiden kasvukontrollien ynnä muiden jälkeen oikea nähtävyys, niin monet sitä on saaneet pällistellä! Siltikään en lakkaa nolostelemasta kun nuori ja komea mieslääkäri käskee ottaa rennosti ja tekee sisätutkimusta... Rentoutus-cd, pitääkin ottaa vinkistä vaari, kiitti!

    VastaaPoista
  24. Oi, kiitos rohkaisevasta kokemuksesta! Viimeksi minäkin kyllä hymisin ja voivottelin aata, mutta en varmastikaan leuka rentona ja äänikin oli muistutti varmaan murinan sijaan pistettyä sikaa...

    VastaaPoista
  25. Luojan kiitos en ole ainut nolostuva! Kiva kuulla että löysit äänenkäytön synnytyksessä kuitenkin ja että siitä oli apua.

    VastaaPoista
  26. Olipas voimauttava synnytysfiiliskertomus lyhykäisyydessään! Itse olen yhden synnytyksen kokeneena antanut enemmän myös arvoa astetta aktiivisemmalle synnytykselle ja sille, että tapahtumista voisi olla tietoinen ja ottaa kivun vastaan pehmeämmin (ja nyt MÄ kuulostan hörhöltä). Ensimmäisessä synnytyksessä ei osannut odottaa mitään ja kaikki on vähän sumeaa, muistikuvat hataria ja itse jäin olosuhteiden pakosta makaamaan sängyn pohjalle niinkuin jenkkileffoissa ja ponnistin huutaen myös amerikkalaiseen tapaan. :D

    VastaaPoista
  27. Pitää myöntää, että vasta lyhykäisen äänenkäyttöharjoitusten ja teorian jälkeen olen päästänyt irti katkeruudestani kätilöä kohtaan, joka käski olla hiljaa ja ponnistaa. Jos on koskaan koettanut ulostaa vesimelonia, voi käskeä olemaan hiljaa. No en tietenkään sanonut näin kätilölleni, mutta mulkaisin rumasti ja huusin kovempaa. :DMun mielestä tuo tonttulaulu on aika kesy vielä! Mä nauroin vatsa kippuralla supistusten välissä kun ilokaasua hengittäessäni rakas siippani alkoi mun mielestä muistuttaa erehdyttävästi Pekka Töpöhäntää....

    VastaaPoista
  28. nääh, mites olis 5cm ja vartti ;) kolmosella olikin kiire ja huusin ja lujaa.

    VastaaPoista
  29. Minä en ollut mitenkään perehtynyt synnytyslauluun tai kuullutkaan siitä ennen synnytystä, mutta avautumisvaihe oli niin raju ja nopea, etten ehtinyt saada mitään kivunlievitystä vaan pääsin melkein tauottomien kovien supistusten yli juurikin matalan aaaaaaa ääntelyn avulla. Tuli itselleni avuksi siis ihan luonnostaan jonkun vaiston(?) ohjaamana....

    VastaaPoista
  30. Minä kävin tuolla samaisella kurssilla ennen synnytystä ja koin, että siitä oli kyllä tosi paljon apua. Synnytyslaulun, liikkumisen ja suihkun voimalla pärjäilin aika kivasti ensimmäiset 12 tuntia, jonka jälkeen sain epiduraalin, kun pehmeämmistä keinoista loppui teho. Epiduraalin ansiosta sain otettua pienet torkut, jonka jälkeen saikin jo alkaa ponnistaa. Avautumisvaiheesta jäi hyvät muistot juurikin synnytyslaulun ja hyvin ajoitetun epiduraalin ansiosta. Ponnistusvaihe kesti yli tunnin ja oli kyllä ihan karmea lievän virhetarjonnan vuoksi, mutta selvisin kuitenkin ilman imukuppia. Ei muuta kuin häpeä pois ja kaikki keinot käyttöön!Mies kuvaili synnytyslauluani useampaan otteeseen tyyliin "huutaa tuskasta", vaikka minusta se oli kyllä hyvin hallittua ja tehokasta rentoutusta. Synnytyskertomukseenkin kätilö kommentoi äänenkäyttöä ja totesi, että vaikuttaa tehoavan hyvin. Ilokaasua en oikein osannut käyttää, kun tuntui, että se lähinnä häiritsee äänenkäyttöä eikä edes tehoa yhtä hyvin.

    VastaaPoista
  31. Kun mulla lähti synnytys kunnolla käyntiin ja hirveiden kipukiljumisen jälkeen (no en ihan sentään kuohunut) sain epiduraalin ja kipu alkoi olla siedettävää, jaksoin keskittyä etsimään itselle supistuksia helpottavan keinon. Kätilö neuvoi mut kontilleni pedille, samalla hengittelin ilokaasua ja mumisin sinne maskiin juurikin jotain matalaa ommmm -ääntä. Miehen kanssa välillä repeiltiin, kun kuulostin aivan lehmältä :D Tästä jäi oikeasti hyvä mieli, vaikka kipu oli kovaa, se oli siedettävää. En tosin muista sitä kipua, vain sen kuinka mä sillä hetkellä nautin mun synnytyksestä! Kaikki ne muut tunnit olikin sitten yhtä helvettiä...

    VastaaPoista
  32. Kuohunut= kiljunut, raivostuttava puhelimen sanasyöttö..

    VastaaPoista
  33. Tuo leuan rentoutus on kyllä hyvä vinkki. Mulla auttoi se vinkki, että jos leuka ja nilkat on rennot, koko kroppa on. Keskityin siis aina supistuksen aikana siihen että pyörittelin nilkkoja ja auoin suuta. Toimi tosi hyvin.

    VastaaPoista
  34. oih, synnytys lähellä!! se on yks maailman parhain kokemus! :)paljon tsemiä synnytykseen sulle :)ps. mun blogis on sulle haaste ;)

    VastaaPoista
  35. Muistan vaan että kun ekan kerran kuulin tästä synnytyslaulusta niin olin että mitä v... pitääkö siellä osata laulaa joku laulukin ennenku pennun saa pusertaa ulos.Noh, sittemmin käytin kyllä kyseistä kikkaa ja minulla auttoi. Lopuksi ei kyllä laulattanut, onneksi mentiin leikkuriin kiireen vilkkaa.

    VastaaPoista
  36. Moikka! Tosi kiinnostava aihe. :) Mulla on 4v esikkoistyttönen ja nyt odottelen toista lastamme. Esikoisen syntyessä en ollut kuullut koskaan synnytyslaulusta, mutta synnyttäessäni kesken ponnistusvaiheen (jolloin kesken kaiken minua kiellettiin ponnistamasta ja kivut oli kovat) minulle tuli tarve laulaa juuri tuollaista aaaa-äännettä eri korkeuksilta. Sanoin tuon tarpeeni silloin tuskissani ääneen ja kätilö kannusti tekemään juuri siten kuin minusta tuntuu. Uskon siis että voi olla myös luontainen tarve käyttää ääntään laulun tyylisesti synnyttäessä. En ole mikään laulaja tai äänityöläinen tms, joten tuo yllätti itsenikin synnytyksessä. :)t. Minni

    VastaaPoista