Social Media Icons

maanantai 8. lokakuuta 2012

Ympäri mennään ja yhteen tullaan

7 kommenttia , , , , Share It:

Lapsen saaminen on epäilemättä karsinut kaveripiiriä pienemmäksi. Se on myös tuonut paljon uusia ystäviä ja tuttavia elämäämme. Perheellisyys on kun yhdistävä tekijä, äitiys asia jota toinen äiti ymmärtää. Meillä lapsen saaminen on myös tuonut vanhoja ystäviä vuosien takaa takaisin puhelimen muistioon ja joulukorttilistalle.

Viime syksynä, vuosi sitten vanha lapsuudenystäväni laittoi minulle viestiä facebookitse nähtyään taannoin jutun minusta lehdessä ja kuultuaan näin ollen raskaudestani. Hän antoi minulle hyviä lastentarvikekirpputorivinkkejä ja kuulumistenvaihdon yhteydessä kävi ilmi että hänkin odotti esikoislastaan, mutta tieto ei ollut vielä julkinen. Pikatreffit sovittiin Piilo-kirppikselle jo samalle päivälle ja väliin mahtuneet kymmenen vuotta kuitattiin hetkessä; joku meni naimisiin, joku erosi, joku sai lapsen, joku muutti uudelle paikkakunnalle, joku vaihtoi alaa.


Vanhaa tuttua lähestyttäessä voi olla ihan eri tavalla alusta saakka rennompi. Ei tarvitse jännittää eikä skarpata, ei pelätä kiusaantunutta hiljaisuutta tai miettiä ensivaikutelmaa, ihminen kun on tuttu ennestään.

Minulle uusien ihmisten tapaaminen on aina hieman kankeaa, ainakin ennen kuin juttu alkaa luistaa. Siksi välttelinkin pitkään suosittuja lastenleikkipuistoja, perhekerhoja ja erityisesti nettifoorumivanhempien kokoontumisajoja. Bloggaaminen tuo oman osansa jännitykseen - en ainakaan yritä antaa itsestäni todellisuutta vastaamatonta kuvaa vaikka tekstit ovatkin vain pintaraapaisu elämästäni, mutta pelkään sanovani tai tekeväni jotakin mikä dramaattisesti muuttaisi muiden käsitystä minusta ihmisenä. Koska esimerkiksi olen kirjoittanut kantoreppuilusta, on pelottavaa saapua paikan päälle vaunuin (ja niillä kuljetaan julkisissa liikennevälineissä päätä huimaavien seutulippuhintojen vuoksi). Laiskana aamuna kertakäyttövaipan mukaan pakatessani pelkään murskakritiikkiä hetkellisestä kestovaippailemattomuudesta. Tai ehkäpä saatoin asukuvassa näyttää vähemmän pullealta kuin yleensä. Niin. Vieraiden ihmisten, eritoten nettituttujen, tapaaminen jännittää ja pelottaa aina ihan kauheasti, vaikken uskokaan ratsastavani supernaisen tittelillä. Viime aikoina olen rohkaistunut kuitenkin, onneksi, muuten olisin montaa hienoa kaverisuhdetta köyhempi.

Helpompaa on kuitenkin turvautua kahviseuraa etsiessään vanhaan ystävään, sellaiseen joka muistaa sinun pelänneen sängyn alla vaanivia panttereita vielä vitosluokalla, tuntee taustasi, perheesi, no, sinut. Minut. Meidät.

Liikuttavaa on, miten hyvin myös perheidemme miesvahvistukset ovat tulleet alusta saakka toimeen. Luulen, ettei puhe pulppua ergonomisten kantoreppujen ympärillä (kumpikin siis ihan oikeasti kantaa sellaisella lastaan, omani Tulalla, kaverin mies Ergolla) saati hääjärjestelyissä, mutta samanlainen elämäntilanne (ja varsin onnistuneet kumppanivalinnat, kaksi ex-kirkkonummelaista) on yhdistänyt onnistuneesti myös heidät, kaksi toisilleen entuudestaan tuntematonta ihmistä. Yritin kerran mielenkiinnosta kuunnella, mistä isät puhuvat keskenään, mutta terat, mikrometrit, komponentit ja oudot kirjainyhdistelmät eivät koskettaneet sitä lapsiperheen elämänaluetta jota minä puhun sujuvasti.

Oletteko te löytäneet uudelleen kauan kadoksissa olleita ystäviä tai tuttavia perheellistymisen myötä? Jos ette, suosittelen tsekkaamaan facebookin kaveritarjontaa ja pitämään korvat ja silmät auki - kaikki voi nimittäin alkaa (uudelleen) kirpputorivinkistä tai seinälle postatusta ultraäänikuvasta.

7 kommenttia:

  1. Itse löysin ystäväni viiden vuoden hiljaiselon jälkeen. Raskaus toi meidät takaisin yhteen :) Hassua tilanteessa oli se, että lasketuissa ajoissa oli vain päivä eroa ja molemmat odottivat vieläpä poikia :D No lopulta minä sain pojan 12.7.-12 ja ystäväni sai 23.7.-12 :)

    VastaaPoista
  2. Mä tässä mietin onko mulla löytynyt yhtään kaveria äitiyden takia. Siis esim me ollaan kavereita mielestäni enemmän kuitenkin saman harrastuksen kautta, vaikka kummallakin on lapsi. Toki tunnen pihamme äidit paremmin mitä tuntisin ilman lasta. Oon silleen aika tylsä, etten innostu ultrakuvista eikä lapsistatukset saa sydäntäni pois raiteiltaan ja vaikka tietenkin onnittelen ja olen iloinen perheenlisäyksistä, en jotenkin osaa nähdä sitä minään uutena ystävyyden alkuna. kauheaa sanoa, mutta se onko ihmisellä lapsi tai koira on mulle aika lailla samantekevää :)Mutta mä oonkin ihminen joka ei ole vielä kertaakaan käynyt missään julkisessa perhekerhossa ja kaupungin leikkipuistossa olen käynyt kerran eikä mulla ole edes miestä ketä yhyttää parisuhdeiltoihin keskustelemaan formuloista :D

    VastaaPoista
  3. miksi et muta tuota "frofiiliasi" (kaksikymppinen) hassua, että helmikin on jo vuoden mutta sinun ikäsi ei muutu:D

    VastaaPoista
  4. Eikös kaksikymppinen-termiä voi käyttää vaikka olisi esim. 19, 20, 21 tai vaikka 22? Mielestäni tommoset kaksikymppiset tai kolmikymppiset ei oo täysin tarkkoja määritelmiä iästä :)

    VastaaPoista
  5. Pakko myöntää että olen vähän samaa mieltä. Mielestäni on ahdistavaa, että vain sen äiti-statuksen takia pitäisi synnyttää superystävyyksiä mammakerhoissa tai täytyisi kiinnostua kenen tahansa pirjopetterin vaipan sisällöstä, olkoonkin että oman poikasen vastaava onkin universumin tärkein asia.

    VastaaPoista
  6. ^Joo, näin minäkin ole ajatellut. Että kolmekymppinenkin voi tosiaan tarkoittaa vaikka 30 tai 35-vuotiasta, siksi en ole muuttanut sitä kohtaa. :D

    VastaaPoista
  7. Mulla ainakin vanhojen ystävien viikottainen tapaaminen on hankalaa ihan jo aikataulujen takia - meillä aletaan rauhoittumaan nukkumaanmenoon klo 18 jälkeen jolloin muut päivätyössä käyvät ihmiset vasta voisivat tavata. Itse kaipaan kotona yksin lapsen kanssa ollessani muita ihmisiä ja keskusteluja, joten kynnys lähteä perhekerhoon tai puistoon ei ole korkea. Mielestäni on melkoinen harhakäsitys, että perhekerhoissa tai puistoissa puhuttaisiin vain kakkavaipoista tai lastenvaatteista, tai no, se nyt riippunee paljolti porukasta, mutta tällaisten tuttavien kanssa itse ainakin juttelen ihan samoista asioista kuin lapsettomienkin ystävien kanssa - ajankohtaisista ilmiöistä, ihmisistä jne.

    VastaaPoista