Social Media Icons

torstai 18. lokakuuta 2012

Tuomiopäivän appelsiinimehu

26 kommenttia , , , Share It:


Parisuhderiitojen ytimessä kytee appelsiinimehu, tuo iloisen oranssi C-vitamiinipitoinen ystävä, jolla neuvolan tädit suosittelevat hulauttamaan rautatabletin kurkusta alas. Oikeasti se yhdessä hormonien kera on omiaan aikaansaamaan ennennäkemätöntä draamaa ja hampaiden kiristelyä. Kahisemassa oli minun lisäkseni tietenkin se (ajattelematon) mies joka asuu meillä.

Tapahtui yhtenä päivänä:

Minä: Missä on mun appelsiinimehuni?
Se mies, H: Ai, mä taisin juoda viimeiset jo aamulla. Sori.
M: Jaa! Vai että joit mun appelsiinimehuni?! Tiedätkö mikä tämä vihreä tetra on - omenamehua, sinulle, appelsiinimehu oranssissa purkissa MINULLE!
H: Okei, mutta miksi sä juot vain appelsiinimehua?
M: Etkö sä kuuntele koskaan? Sä oot just tollainen. Siksi tietysti että mun hemoglobiiniarvo nousisi edes kolminumeroiseksi taas. Etkö sä halua, että mä voin hyvin? Nautitko siitä kun mulla on näin sairaan paha olla?
H: Öh.... Haluatko että lähden hakemaan huoltoasemalta sitä appelsiinimehua?
M: No en todellakaan halua mitään appelsiinimehua kun haluan nukkumaan. Kun mä en saa koskaan nukkua. Mä olen univelkaantunut jo vuoden. Ja kohta se taas jatkuu. Sä et kyllä taaskaan tajua mistään mitään. 

Tapahtui seuraavana päivänä:

Minä: Mä ostin appelsiinimehua. Missä se taas on? 
H: Hei, sori, mä unohdin sen pakkaseen. Laitoin sen sinne viilentymään kun sanoit että kaikki huoneenlämpöinen oksettaa. 
Minä, kyyneleet silmissä: Mutta ei kai kukaan voi juoda jäätynyttä kalikkamehua?
H: Mitäpä jos puristaisit noista appelsiineista mehua mehulingolla?
M: Ei käy. Hirveä sotku. Sitä paitsi en edes syö appelsiineja vaan minneola-mandariineja. Appelsiinit on sun, appelsiinimehu mun - niin yksinkertaista tää on.

Tapahtui kolmantena päivänä:

H: Toin nyt sulle tällaisia C-vitamiiniporetabletteja. Enkä syö niitä.
M: Itse asiassa ne vähän närästää....

On hänellä kestämistä.

Juuri tällaisina päivinä (tai oikeammin iltoina) voisin erakoitua sohvannurkkaan yksin ja hiljaa. Jokainen väärä sana tai huolimaton ele tuntuu koko maailman kaatavalta henkilökohtaiselta loukkaukselta eikä paluuta entiseen ole. Pahaa tarkoittamattomat kommentit vatsan koosta muuttuvat möröiksi ja ketuttavat viikkokausia. Kaksosarvailut eivät naurata, appelsiinimehun loppuminen saa auringon katoamaan ja keittiön uudelle paperinarumatolle viilin paiskannut taapero saa minut vollottamaan lattian rajaan. Myöskään leikkimielinen kiusoittelu hormoneilla ei naurata, ei edes silloin kun on kyse juuri niiden aiheuttamasta tunnekuohusta (tai silloin kun sen taakse on kätevintä piiloutua). 
Onneksi suurimman osan aikaa olen oma itseni, en rantapallovyötäröinen drama queen. En siis tihrusta itkua pesuainemainosten edessä, mutta synnytysohjelmat saavat sydämeni nyrjähtämään (kenen nyt ei?).

PS. Kuvassa näkyvässä lasissa ei koreile appelsiinimehu (tietänette miksi) vaan virtsanäytettä erehdyttävästi muistuttava C-vitamiiniporejuoma. Ei se närästänyt sittenkään, on esanssisen makuista vain. Ja kahdenkymmenen tabletin paketti lähikaupassa maksaa noin kaksi euroa, eli säästyvillä euroilla voin ostaa suklaata. Vinkkinä todettakoon, että niitä ei kannata sekoittaa rautatablettiin ja koettaa hulauttaa vesilasillisella alas - yrjö tulee ihan varmasti kylään, uskokaa pois.

26 kommenttia:

  1. Oon lukenut sun blogia siitä kaurapuuro-blogista lähtien. Tykkäsin tosi paljon sun silloisesta tyylistä kirjoittaa, niistä ajatuksista ja avoimuudesta. Nytkin olen käynyt lukemassa ja joskus kommentoimassakin tässä blogissa. Vähän olen kuitenkin kaipaillut sitä entistä tyyliäsi, ja en tiedä miksi, mutta nyt tästä postauksesta tuli jotekin sellainen fiilis, että tälläistä olen kaivannut sinulta. Vaikka postauksen aihe olikin ketutus, niin minulle tuli sellainen jes-fiilis. Tietenkin tsemppaan ja onhan se ihan oikeasti ihan tosi ärsyttävää, kun mies juo kaikki mehut. Itse en enää edes imetä ja silti toi mies ja tyhjät appelsiinimehupurkit ärsyttää! Meillä käydään tästä taistoa aina illan väsyneinä hetkinä. Kiitos kuitenkin tästä "tunnustuksesta"! Kyllä se siitä, näin nyt vaan on. ;-)

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla että olet viihtynyt meidän matkassa näin kauan! Joskus olen miettinyt uuden blogin aloittamista anonyymisti ja kaikessa hiljaisuudessa, juurikin siksi että ketutus-fiiliksiä kehtaisi purkaa jossain, vaikka sitten appelsiinimehuista. ;) Lukijamäärien kasvaessa ja top 10-listat on vaan tehnyt osansa ja kaikki vähänkin henkilökohtaisempi jää pois. Välillä tuntuu, että meidän elämän epäoleellisempiakin kohtia ruoditaan keskustelupalstoilla aika härskisti, joten en edes haluaisi kuvitella, minkälaista tekstiä saisinkaan niskaani jos tyyli olisi henkilökohtaisempi. :/

    VastaaPoista
  3. Tuo on ihan täysin ymmärrettävää. Itsekin pidän mielessä koko ajan henkilökohtaisten asioiden julkistamisen aiheuttamat haitat, vaikka minulla alle sadan lukijan blogi onkin. Siksi mitään sen syvempiä henkilökohtaisia asioita en halua blogiini kirjoittaa, vaan pidän jutut sillä tasolla, että samat asiat voisi sanoa jollekin ihan kasvotustenkin. Jostakin syystä tämä kyseinen postaus oli kivaa vaihtelua ja pisti hymyilyttämään. :-)

    VastaaPoista
  4. Hehh, saatoin vähän nauraa :--D vaikka ymmärrän kyllä että kyse oli vakavasta asiasta ;-D muistelisin itsekin olleeni aikamoinen draama queen raskausaikama :D

    VastaaPoista
  5. Tämä helpotti hieman omaatuntoani, täällä toinen hormonihirmu-drama queen, joka hetki sitten kiihdytteli avokille väärässä pyykkikorissa olevista pyykeistä. :D Onneksi mies on ymmärtäväinen, johtuukohan lie siitä että koko raskausajan on ollut pinna herkemmin kireällä, nyt viikkoja jo 32+4. Välillä tuntuu ettei mistään tuu mitään, tekisi mieli vaan hautautua peiton alle ja nukkua. :D Noh, onneksi la häämöttää jo, molempien helpotukseksi. ;D

    VastaaPoista
  6. Tutulta kuullostaa..:-DHei, mitä rautaa nappailet? koitin ite tossa viikon syödä retaferia ja oksensin komeasti sen joka päivä ulos.. Ehkä joku toinen rautavalmiste vois olla paikallaan, kun vielä nippanappa sadan yläpuolella on arvot.

    VastaaPoista
  7. Heh, kuulostaa tutulta. Mä sain raivokohtauksia kylppärin lattialla olevista sukkanöyhtäpalleroista, väärinpäin pyykkikorissa olevista sukista, väärässä paikassa olevasta kahvikupista... Ihan kaikesta :) Mutta onneks mies kesti ja mielialavaihtelut helpotti synnytyksen jälkeen.

    VastaaPoista
  8. Mä koitin raskausaikana tablettimuodossa olevaa Obsidania ja nestemäistä Maltoferiä. Kummastakin sain oksennustautioireet. Maltoferiä otin vain 5 tippaa mehun joukossa ja koko seuraavan päivän kärsin "oksennustaudista". Onneksi en ottanut sitä suositeltua 30 tippaa... Mä sit kärvistelin ilman rautalisiä sairaslomalla kotona nukkuen. Pelottaakin ajatella toista raskautta, kun sillon on tuo esikoinen häiritsemässä jatkuvasti nukkuvaa äitiä :O

    VastaaPoista
  9. Tuttuja oireita :) Mä eilen kilahdin miehelle ihan totaalisesti, kun se ei aamulla herättänyt mua ja poikaa ajoissa. Mulla oli kyllä herätyskello soimassa niinkun aina on, mutta kun on tarpeeksi monta yötä nukkunut huonosti ja kerranki saa unenpäästä kiinni, ei se herääminen ookkaa nii helppoa. Niimpä sitten heräsin varttia vaille kasi ja samalla mies käveli olohuoneesta vessaan. Ärsytti ihan hullusti, siinä sit vartissa itelle ja pojalle päälle ja kohti tarhaa polkemaan, että ehtii poika saada aamupalaa. Kyllä sai mies kuulla kunniansa.....

    VastaaPoista
  10. Mä meinasin yks ilta revetä itkuun, kun Jupe ja sen pikkuveli oli syönyt mun jälkiuuniruisleivät. Mun aamu alkaa niillä ja ilta loppuu niihin ja nyt pussissa oli enää yksi kappale, enkä osannut päättää, nauttisinko sen sitten illalla vai aamulla. :( Ja kaikista pahinta oli se, kun Jupe ei edes tajunnut, kuinka tärkeitä ne on mulle!!Aamu menee myös pieleen, jos jääkaapissa ei ole edes pientä lirua maitoa, jonka voisi lirauttaa teehen!

    VastaaPoista
  11. Mulla hemoglobiinia pitää parhaiten ylhäällä spiriluna. Vaikka onkin levä niin sitä uskaltaa pieniä määriä ottaa koska on laboratoriossa kasvatettu eikä sisällä jodia. Apteekin kaikki rautavalmisteet saa mut kipeäksi, tuo ei ja oikeasti auttaa. Maku on kamala mutta parin mehun seassa sen kestää hörpätä.Mä olen oman raskauden aikana kokenut eniten ärsyttäväksi justiinsa noi kommentit mahasta. Milloin se on kamalan pieni ja milloin kamalan iso. Kukaan ei kuitenkaan kysyttäessä osaa vastata että minkäkokoinen sen sitten pitäisi olla?

    VastaaPoista
  12. Mä oon tosi herkkä pahoille mauille, mua alkaa oksettaa jo ihan monivitamiinitabletitkin. :DTuo vatsan koon kommentointi on todella ärsyttävää. En ymmärrä, mitä ihmiset kuvittelee saavuttavansa "sä oot ihan valtava" ja "odotatkohan kuitenkin kaksosia"-kommenteillaan, voisivat pitää mölyt mahassaan. Mua ainakin otti ihan simona päähän kun rv 29 (raskausviikoni tietäen, niistä puhuttiin hetkeä aiemmin) eräskin kommentoi, ettei tiedä kenenkään olleen näin iso "vasta puolivälissä", mihin kyllä totesin, että mä olenkin viimeisellä kolmanneksella ja saanut miltei kahden kilon painoarvion ja kaksoskäyrät ylittävät sf-mitat jo kolme viikkoa aiemmin, että kai se vatsa jossain kohtaa alkaa näkymään.Ja tosiaan, koskaan en ole kyllä saanut edes suuntaa antavia viitteitä siitä, minkä kokoinen sen vatsan pitäisi olla. Vielä toisen ultran aikoihin koko raskautta epäiltiin kun vatsa ei näkynyt tunikan alta ja nyt se on liian iso. Tai odotan kaksosia. Joku heitti vitsiä kolmosista. Ei naurattanut.

    VastaaPoista
  13. Ja raskaana ollessa jotkin maut tökkii tosi pahasti, niin ne suosikit on oikeasti todella suosikkeja, symppaan tätä vääryyttä! :D

    VastaaPoista
  14. Voi, kiire ja väsymys harvoin jalostaa kenessäkään niitä parhaita piirteitä.. :D

    VastaaPoista
  15. Meillä mä olen varmaan se, jonka tavarat on väärillä paikoilla, mutta naputan silti. Mun suosikkimäkätysaiheeni on AVAINKAAPPI - tuon miehen oli pakko saada muuttaessa meille aivan susiruma avainkaappi (ei suinkaan sellaista kaunista, isoa, metallista ja kallista mistä minä haaveilin) jotta "avaimet löytyisi aina yhdestä paikasta". Tosiasiassa vain minä laitan avaimet sinne, ja aina auton tai pyykkituvan avaimia ulkovaatteet päälläni jokaisesta kivenkolosta kaivaessani kiroa koko sen pirun kukka-avainkaapin olemassaoloa, sillä ei ole funktiota. MUN suosikillani sen sijaan olisi..

    VastaaPoista
  16. Mä oon käyttänyt Retaferia ja viime raskaudessa tehokkaampaa Krauter Blut Saftia ilman sen kummempia sivuvaikutuksia, vaikka sitä 200mg päivässä uppoaakin. Viime raskaudessa se teki tosi huonon olon ja käytinkin vaan tuota Krauteria.

    VastaaPoista
  17. Joo, täälläkin viikkoja kolkyt plus ja alkaa kyllä tuntumaan, kuten yllä olevasta tekstistä voinee päätelläkin. :D

    VastaaPoista
  18. Saa tälle nauraa! Aika absurdiahan tämä nyt on, sitä itse tajuaa vasta jälkikäteen, mutta tilanteen ollessa päällä ei kyllä naurata. ;)

    VastaaPoista
  19. :--------------D apuva. kuulostaa kyllä niin tutulta. ollaankohan kaikki naiset samallaisia? :D

    VastaaPoista
  20. Pikku vinkki joka toimi mulla :) otin rautatabletit yöllä kun heräsin vessaan. Ei tarvinnut kärsiä pahoinvoinnista kun vaan jatko unia :) ei vältis tietty kaikilla toimi.

    VastaaPoista
  21. Hahaa.:) Meillä sama. Miksi, oi MIKSI herra puoliso juo sen appelsiinimehun, vaikka hänelle on ostettu omenamehua. Vastaus: Appelsiinimehu oli avattu. (No, kuka sen omenamehun sitten avaa jos ei mies itse??)

    VastaaPoista
  22. Raskaanaolevat on julkista omaisuutta. Itse melkein mielelläni piilottelen vatsaa kuin annan sen näkyä, justiinsa kaiken kommentoinnin takia. Omalla kohdalla pahimpia on olleet lapsettomat naiset tai sitten naiset joiden lapset on jo aikuisia. Oon tyytynyt vastakysymään vaan justiinsa että minkä kokoinen sen mahan sitten pitäisi olla vaikka aika moneen kertaan on tehnyt mieli (anteeksi ranskani) sanoa että mitä helvetin väliä sillä on minkä kokonen se maha on?

    VastaaPoista
  23. Koitin tätäkin vinkkiä, ei toiminut :/

    VastaaPoista
  24. Ai niin, tän mie muistan ja nähtävästi olen kommentoinutkin! Ihanaa. :-D

    VastaaPoista
  25. […] appelsiinimehukeissin parin vuoden takaa? No, se oli vasta lopun alkua. Kesyä ja hormonihuuruista […]

    VastaaPoista