Social Media Icons

perjantai 5. lokakuuta 2012

Rokulipäivän aikaansaannokset

6 kommenttia , , , , , , Share It:


Huivi & villatakki / second hand
Tunika / Gudrund & Sjögren
Farkut / Mamalicious, Stockmann
Kengät / Ecco, Stockmann

Tänään on yksi niistä päivistä, jolloin olen turvautunut pakkasen ruokavarantoihin, kieltäytynyt tekemästä mitään järkevää ja maannut sängyssä puoli päivää lapsen kanssa. Viime viikkoinen kotimaanmatka ja sen jälkimainingit aina megaruokaostostelusta alkaen verottavat edelleen. Oikeastaan olen vain ollut tavallista väsyneempi. Kaksikymmentäkahdeksan raskausviikkoa takana tuntuvat ja näkyvät, megaisoksi epäillystä tulokkaasta vatsan sisuksissa nyt puhumattakaan. Olo on aika vetämätön alhaisen hemoglobiinin ja tiukan supistustahdin vuoksi, ja jo syyssää itsessään pakottaa turvautumaan pehmeisiin ja mukaviin lohtuvaatteisiin. Sellaisiin, jotka eivät kiristä eivätkä purista mistään, milloinkaan (vaikka myönnettäköön, raskaus tuo oman osansa vaatevalintoihin). Sellaisissa vaatteissa ei katsota kameraan eikä seisota ryhdikkäästi.  Ei kerta kaikkiaan.



Rokulipäivään kuuluu ehdottomasti paitsi yöpaidassa hiippailu kotona, myös ruokahuollon laiskistuminen tai ulkoistaminen. Me käytimme tänään jälkimmäistä ja suuntasimme anoppilaan iltakahville, jossa vastassa oli isäntäväen lisäksi myös perhetuttuja jättimäisellä villasukkatuliaiskassilla varustettuna. Allekirjoittanut nappasi pinosta pitkävartiset ja värikkäät syksyn pimeitä iltoja ja ankeita aamuja piristämään. Myös lapsille (huomatkaa monikko-muodon hypetys!) oli talvea ajatellen useampi pari reservissä ja lisää tuloillaan. Unski-tekonimeä kantavalle parikiloiselle luonnollisestikin sinisävyisenä, ehkä maailman pienimmässä koossa.


Anopilleni tyypilliseen tapaan pöytä notkui erilaisia herkkuja enkä voinut välttyä santsaamasta esimerkiksi sieni-kinkkupiirakkaa ja omena-puolukkapiirasta...

Rokulipäivissä parasta on pitkät päiväunet, niiden jälkeinen levännyt olo ja heti seuraavana aamuna iskevä tarmokkuus. Huomisen (tämän päiväisen) ohjelmassa olisi ainakin perhekerhoilua, ystävän työhuoneen avajaiskekkerit ja suursiivous, joten valmiista pöydästä tai pyjamassa hengailusta voinen tuskin haaveillakaan. Melkein lupasin jo pitää seuraavan rokulipäivän vasta synnytysairaalan lapsivuodeosastolla, mutta tiedä häntä, laskettuun aikaan on vielä yksitoista viikkoa ja illat pimenevät...

Minkälainen oli sinun torstai-päiväsi? Toivoa täynnä? Lennokas vai laiska?

6 kommenttia:

  1. Laiska oli. Poika sai iltapalaksi maissia pakasterasiasta olohuoneessa, kun en jaksanut istua pöydän ääreen valvomaan syömistä. :)

    VastaaPoista
  2. Kipeenä on vaikea olla tarmokas :( Odotan sitä päivää, kun pääsee taas vauhtiin, mut vielä kahdeksan päivän sairastelun jälkeen ei loppua näy.

    VastaaPoista
  3. Laiskahko, pakko myöntää. Esikon 5v uhma on ihan jäätävää ja henkisesti vie mehut ihan kaikesta tekemisestä - pakko kun on yrittää olla jatkuvasti looginen, perusteleva, johdonmukainen ja aikuinenkin vielä. Mantran lailla on itselleen hoettava, että vaihe se on tämäkin. Parempaa ja tehokkaampaa päivää sinne! Täällä ainakin on ollut parempi päivä, isot lapset lähti mummolaan ja minä jäin vauvelin kanssa laatuaikaa viettämämään. :)

    VastaaPoista
  4. Musta tuntuu välillä, että meilläkin keittiön pöytä on vaan koristeena. :D

    VastaaPoista
  5. Voi ei, pikaiset paranemiset sinne!

    VastaaPoista
  6. Ai kamala! Mitä isoimmat tsempit uhmaan! Olen kyllä joskus miettinyt, että eikö kaikkien näiden kamalien kausien vastapainoksi voisi olla superhelppoja kausia jolloin lapset valtaisi zeniläinen mielentila ja elämä rullaisi painollaan viikosta toiseen... ;)

    VastaaPoista