Social Media Icons

lauantai 6. lokakuuta 2012

Pullea cockerspanieli, Siivousjumala ja työhuone

11 kommenttia , , , , , , , , Share It:

Kun aikaa on vähän, tekemistä paljon, on myöhässä (silti, ehdin matkan varrella kuin ehdinkin hakemaan tuliaisiksi äärimmäisen blogiuskottavaa luomukuohuviiniä musta-keltaisessa pullossa), ulkona sataa vettä ja luottohiuslakka on kateissa, voi kampaukselle käydä kummia. Yhteenvedoksi facebook-päivitykseen matkalta päivittyi:

Voi sade mitä teitkään hiuksilleni! Tänään kaupungissa liikkuu pörröinen ja pullea cockerspanieli....

Cockerspanieli-lempinimi juontaa juurensa aikaan, jolloin erehdyksissäni kysyin avomieheltäni, että mitä eläintä muistutan (tietenkin toivoen hänen vastaavan että kepeää gasellia tai viehkeää rotukissaa), vastasi hän hetken mietittyään, että hieman pyylevää kultaisen väristä cockerspanielia. Koiranpentukatseneineni ja lonkkasärkyineni (olin viimeisilläni raskaana!) kuulemma istuin hyvin rotumääritelmään. Tasapituisen otsatukan leikattuani en kuulemma tuonutkaan mieleen suomenruotsalaista lauantaipurjehtijaa vaan laiskahkon shetlanninponin
Opin yhtä jos toista paitsi itsestäni myös hänestä, kihlatustani. Ensinnäkään en voi odottaa imartelevia kehuja tai mairittelevia kielikuvia. Toinen fakta on, että täytettyä puumaa vastaava olotila välittynee myös ulkopuolisille enkä mitä ilmeisimmin liiku kuin perhonen (mutta isken kuin ampiainen). 

Kummitätini, yksi suorasanaisimmista ihmisistä joita tunnen, lohdutti minua sanomalla että hänen miehensä luonnehti häntä kysyttäessä halpisversioksi kung-fu pandasta. Aitoa ja alkuperäistä pandaa ilkeämmäksikin vielä. Jäin sanattomaksi. En ole tutustunut lastenelokuvatarjontaan enkä matkusta lentokoneella, joten siis tunne kung-fu pandaa, mutta kahdenkymmenen avioliittovuoden ja kahden lapsen jälkeen ilkeäksi pandakarhuksi luonnehtiminen saattaisi ajaa miehenretaleen ulkoruokintaan valovuosiksi. 

Eilen vietettiin siis Kottaraisen megamakean työhuoneen avajaisia Siivouskaupalla Helsingissä ja allekirjoittanut lähti mukaan juhlintaan ilta-aikaan, pullean mahan ja pörröisen turkin kera tietenkin - odottelin autokyytiäni vesisateessa. Tästä vääryydestä suivaantuneena kaivoin lompakkoni ensi töikseni esiin perille päästyäni ja pyysin päästä ostoksille. Kottarainen oli kertonut ummet ja lammet Siivousjumalasta sekä jouluntuoksuisesta yleispuhdistusaineesta ja minä tietysti halusin nähdä molemmat. 



Siivousjumala, siis toinen paikan omistajista, tarjoutui personal shopperikseni ja laihdutinkin kukkaroani kassillisella ekopuhdistusaineita. Lisäksi sain monta hyvää vinkkiä arkisiivoukseen ja esimerkisi vesi-fairy-seos suihkepullossa tuli jäädäkseen meidän keittiöömme, valkoisesta välitilalaminaatista kun rasva irtosi aiemmin aika huonosti.
Mitä tulee omaan siivoushistoriaani, on se vain pakon edessä tapahtuvaa toimintaa - uuni täytyy pestä joka kuukausi, ikkunat kaksi kertaa vuodessa, imuri laulaa päivittäin ja pöytä treffailee siivousliinaa viitisen kertaa päivässä, mutta lopputulos ei juuri tee oikeutta tehdylle työlle, ei ainakaan kauaa. Jotain maagista Siivousjumalan sanoissa ja Siivouskaupan tarjonnassa kuitenkin oli; tänään heti aamupalan jälkeen aloitin vessan täyspuunauksella ja aamupäivällä huomasin hinkkaavani jo kontallani lattialistoja, ensin käytyäni läpi niiden yläpuolelta löytyneet pinnat.

Tällainen ostostelu on paitsi melko terapeuttista, yleishyödyllistä myös uskottavaa - minun ei tarvitse perustella, miksi halusin kaksi erilaista yleispuhdistusainetta, mutta selontekoa odotetaan aina (niinä harvoinakin kertoina) kun ostan uuden paidan. Miehet.

11 kommenttia:

  1. Siis pitääkö munkin alkaa siivoomaan, jos meille tulee joskus vauva?! Ollaan asuttu nykyisessä asunnossa puoli vuotta, uuniin en oo rätin tahi puhdistusaineen kanssa koskenutkaan, ikkunoista puhumattakaan, kyllä niistä läpi näkyy :D pöydän tosin pyyhin kerran päivässä -jos muistan. Imuroinut oon kerran, mutta tuo miekkonen imuroinee kyllä ehkä viikoittain.. kai? Pölyjä en oo pyyhkinyt vuosiin (eli sen jälkeen kun muutin pois kotikotoa), mutta senkin hoitaa mies imurilla. Mutta! vessa. murheenkryyni ja hyiällötys, vähintään joka toinen päivä puunaan, suihkutan ihan brutaalisti joka paikan puhdistusaineella ja pistelen suihkien, kuivukoot omia aikojaan :D

    VastaaPoista
  2. En halua olla pilkun nu...viilaaja, mutta pisti silmään tuo "saattaisi ajaa miehenretaleen ulkoruokintaan valovuosiksi"-lausahdus. Valovuosi kun on matka, jonka valo kulkee vuodessa, eli valovuosi on pituuden yksikkö. Mutta jos mies joutuu vaikka kävelemään valovuoden ennen ku pääsee sisäruokintaan, niin meneehän siinä tovi, valovuosi kun on reilut 9 biljoonaa kilometriä :DMutta ennen kaikkea, kiitos tästä. Oli ihanaa huomata, että 10 kuukauden kotona oleskelun jälkeenkin minussa on vielä luonnontieteilijää sen verran, että muistan valovuoden merkityksen :)

    VastaaPoista
  3. Huh, oot ahkera. Mie lähinnä itkisin sen perään, että "joku muu" siivoaisi joskus. Ai että miten ihana olisi tulla kotiin kun nurkissa tuoksuu pesuaine ja pyykit olisi jo valmiiksi narulla ja tiskikone tyhjennetty. :D Saahan sitä haaveilla!

    VastaaPoista
  4. Meille on tulossa jo toinen vauva, mutta mä en siivoa siltikään. :D Uunia en oo pessyt kertaakaan elämässä ja meidän ikkunoissa on vieläkin rakennuspölyt ja p*skat, vaikka ollaan asuttu tässä jo puoli vuotta. Imuri ei meillä kovin usein laula ja nyt se tosin jopa pimahti. Tavaroita keräilen silloin kuin huvittaa ja vasta kun joku ilmoittaa tulevansa kylään niin koti näyttää tiptop kuvastomaiselta. ;D

    VastaaPoista
  5. Pistetäänpä tähän vielä, että meilläkin oli tänään suursiivouspäivä. Oikein otettiin matot pois lattialta ennen imurointia ja pestiin kaikki lattiat. Lisäksi hieman järjesteltiin huonekaluja uudelleen. Mut ikkunoita ei oo pesty (muutettiin 5kk sitten) enkä muuten pese ennen ku ehkä keväällä tai sit en millonkaan :D Heti kun on varaa, palkkaan ikkunanpesijän 2 kertaa vuodessa, se kun on kaikista kamalin kotihomma mitä tiedän. Silitys on hyvä kakkonen.

    VastaaPoista
  6. Hei milloin esittelet remontoidun keittiön? :)

    VastaaPoista
  7. Mua ihan hävettää kun siitä(kin) on pitänyt postata sata vuotta jo, mutta ajattelin odottaa että saadaan keittiö ns. valmiimmaksi - pari päivää sitten saatiin viimein verhotangot seinään ja avomiehen vanhemmat antoi meille etukäteisjoululahjaksi paperinarumatot, nekin saatiin vasta hetki sitten lattiaan. :D Meillä on siis ruokailuryhmän kunnostusprojekti päällä ja käsittääkseni se olisi yhtä hiontaa ja paria vahakerrosta vaille valmis, mutta reissut ja kiireet on sekoittaneet aikatauluja ja se vaan seisoo. Toivottavasti H saisi sen piakkoin valmiiksi niin mun keittiönikin olisi valmis! ;)

    VastaaPoista
  8. Heh, minäkin itken tuon perään! :D Meillä H tosin vastaa pääosin ruoasta viikonloppuisin ja tänään syötiin jänispaistia, punajuurikiusausta ja karpalo-valkosuklaajuustokakkukin on hyytymässä huomista varten. Ihana mies, mutta tarttuu moppiin äärimmäisen harvoin ja odottaa palkakseen aina seppelemerta ja enkelikuoroa. :D

    VastaaPoista
  9. Joo, tiedän mitä valovuosi tarkoittaa - meillä se on puhekielessä yleistynyt vain toooooodella pitkän ajan synonyymiksi, vaikka tarkoitus on vallan toinen. Puhekieli on vallan metka. Esimerkiksi H. aina vannottaa minua olemaan käyttämättä sanaa "ekologinen" sanan ympäristöystävällinen sijasta, sillä ekologia tieteenhaarana tutkii muunlaisia ilmiöitä. ;)

    VastaaPoista
  10. PS. Älkää tilatko ikkunanpesijää, ostakaa sellainen sähkökäyttöinen ikkunanpesijä! Anopiltani löytyy sellainen ja se on meilläkin ollut lainassa, ikkunanpesuun kului ehkä kolme varttia. Säästää aikaa ja hermoja. ;)Mitä tulee silitykseen, niin se on musta OIKEASTI todella terapeuttista puuhaa! Yhden puhdin kaikki vaatteet kävivät silityslaudan kautta, nykyään pyykkiä tulee niin paljon että silitän vain H:n kauluspaidat (jollaisessa hän kulkee poikkeuksetta lähes päivittäin) ja Helmin vaatteet, joskin kuivausrumpu on helpottanut työtaakkaa merkittävästi.

    VastaaPoista
  11. Meillä kyllä näyttää AINA siltä, ettei olisi koskaan siivottukaan! :D Älkää erehtykö luulemaan mua miksikään pirttihirmuksi, kyseessähän on nimittäin maailman turhauttavin puuha jonka jäljet ei koskaan kestä varttia kauempaa. Luulen, että myös lapsi persoonana vaikuttaa työn määrään - meidän vessanpöntössä uiskentelee milloin mitäkin ja aina silmän välttäessä vesinokkiksen sisältö on keittiölaatikostossa, jonka sisältö puolestaan lojuu lattialla. Eteisestä kulkeutuu pitkin asuntoa kengät, hatut ja hanskat ja makkarin vaatekaappien sisältö on about viisi kertaa päivässä lattialla. Eli siis kyllä, meillä ainakin lapsi on nelinkertaistanut sotkun määrän. Vauva-aikana ei tarvinnut niin pingottaa, nykyään on ihan sama, mitä tekee, aina eletään kuin pellossa. :D

    VastaaPoista