Social Media Icons

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Maalaismaisemia ja harrastusmahdollisuuksia

5 kommenttia , , , , , , Share It:

Lauantai-iltapäivän ratoksi piipahdimme anopin & Helmin kera moikkaamaan tallilla päivän ahkeroinutta kummitätiä ja hänen hevostaan. Allekirjoittaneen sormia alkoi syyhyttää kun haistoin ihanan hevostallin ominaistuoksun ja kummitätönen lupasikin että kahdennuttuani pääsen ratsaille. Helmi pääsi hevosen selkään ensi kertaa jo tänään, mutta leppoisa kävely peltomaisemissa jäi haaveeksi päiväuniajan tuodessa omat haasteensa kaikenlaiseen yhteistyöhön. Talliympäristöstä löytyi kaikkea muutakin kiinnostavaa, kuten esimerkiksi vanha kartano, hellyydenkipeä tallikissa ja pari mutalammikkoa.

Pikkutyttö hevostallilla oli hellyyttävä näky, mutta sai minut miettimään lasten harrastusten tarpeellisuutta ja niihin kannustamista. Tietysti toivoisin, että lapseni löytäisivät aikanaan harrastuksen joka kantaisi pitkälle, mutta kiirettä asian suhteen ei ole. Me lähteneet kunnianhimoisista suunnitelmista huolimatta vauvauintiin ja ilmaisessa muskarissakin kävimme ehkä kolme kertaa. En ole soittanut vatsalleni odotusaikana klassista musiikkia enkä värikylvettänyt vauvaa.
Suurimpana syynä lienee inspiraation puute - minä olen ajatellut, että vauva-ja taaperoiän ajan riittävät arjesta saatavat virikkeet mökkijärvessä uinteineen ja äitienpäiväkorttiaskarteluineen perhekerhossa. Muutama päivä sitten tosin bongasin postitoimiston poistokorista vahaliidut pokaten samalla Vuoden mutsi-palkinnon plakkariin. Vahaliidut ovat siis kovinkin pop, mutta ikävänä lieveilmiönä mainittakoon niiden tuoma tilataidelisä leluissa ja lelulaatikoissa...
Jännittävämpää on seurata, mistä lapsi innostuu ja mistä hän on itse kiinnostunut. Avomieheni H. oli suurinpiirtein hankkimassa rinkkaa ja vaelluskenkiä odotusaikanani varastoon ja yhä edelleenkin saan hänet kiinni fiilistelemästä lasten kalastustarvikkeilla, mutta luulen, että ulkoilu ja retkeily tulee rakkaaksi osaksi arkea kotoa opittuna mallina, ei tuputtamalla. Itselle tuttuihin harrasteisiin on tietenkin helpompaa kannustaa ja auttaa tarvittaessa - väkipakolla ostaisin kotiimme pianon jos lapsi keksisi sitä vaatia, onhan minulla oma lehmä ojassa myös -  mutta tarpeen vaatiessa uskon venyväni myös esimerkiksi telinevoimistelukisakampausten väkertäjäksi (kenelläkään tuskin lienee minusta harhakuvaa vetreänä telinevoimistelijana - nousenhan aamuisin sängystä ylös täytetyn puuman notkeudella enkä epäröi paljastaa sitä). Joukkueenjohtajamutsityyppiä en ole laisinkaan, enkä näe itseäni leipomassa pullia lapsen harrastusseuran kevätmyyjäisiin velvollisuudentunnosta, en kerta kaikkiaan, mutta kannustuksen vuoksi voisin seisoa kentän laidalla tsemppaamassa.
Oman (o)saamattomuuteni edessä tulenkin todenneeksi, että onneksi tarpeen tullen lähipiiristä löytyy jos jonkinlaista harrastajaa himohiihtäjistä lentopalloilijoihin ja musikantteihin, vaikka lapsen kummitäti saakin toistaiseksi kouliinnuttaa lajiinsa vain ratsastusintoilevaa allekirjoittanutta.

Mitä teidän lapsenne harrastavat? Vai harrastavatko mitään? Miten te suhtaudutte lapsen harrastamiseen tai harrastuksiin? Onko perheellänne yhteisiä harrastuksia?

5 kommenttia:

  1. Korpisen talli! Mullakin oli hevonen tuolla muutamia vuosia sitten ja nyt oon käynyt tutun hepalla siellä köröttelemässä. :)

    VastaaPoista
  2. ei nyt liity aiheeseen, mutta aina kun avaan blogisi, mua naurattaa noi tunnisteet tuolla ylävasemmalla, kun niissä lukee peräkkäin ''yleinen vauva raskaus'' :-D

    VastaaPoista
  3. Ihania kuvia, varsinkin tuo missä saappaat ja vatsa peittää vähän näkyvyyttä :)

    VastaaPoista
  4. Mun vast'ikään 2 vuotta täyttäneen pojan kanssa käytiin puolisen vuotta muskarissa ja silloin tällöin perhekerhossa. Nyt lapsi on aloittanut päiväkodin ja siihen loppui ihan tarkoituksella kaikenlainen muu "harrastaminen". Vapaa-ajalla ollaan yhdessä kotosalla, köllötellään ja luetaan kirjoja sekä tietysti leikitään. Viikonloppuisin käydään lähinnä metsäretkillä ja pöllöillään muuten vaan. Ehkä patikointi on sitten se harrastus. Eikä sinne metsään mentäisi, jollei lapsi nauttisi siitä yhtä paljon kuin me aikuisetkin.

    VastaaPoista
  5. Naureskelen tuolle sinun täytetylle puumallesi. :D Sulla on niin mahtava tyyli kirjoittaa, ja ihaninta tässä on se, että tämä on selkeän aitoa, eikä semmoista tekemällä hauskaksi tehtyä.

    VastaaPoista