Social Media Icons

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Lounaita ja vapaapäiviä

16 kommenttia , , Share It:


Kun taistelutanner ja työpaikka on koti, on kaikki sen ulkopuolella oleva aika yksin ilman työnantajaa, esiuhmaikäistä puolitoistavuotiasta, vapaa-aikaa. Tiivistetysti sanottakoon, että sitä on tarvolla eriharvoin; viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut yksi kampaajareissu kesäkuussa, kaksi raskausajan ultraäänitutkimusta, kolme juurihoitoreissua ja ystävän uuden työhuoneen avajaiskekkerit. Kun siis Kaikki kauneudesta-verkkosivuston art directorina toimiva Kottarainen huuteli facebook-seinällään kiinnostuneita flyerinjakajia, laitoin kirkuen sähköpostia sormet ristissä vapaapäivän toivossa. Ja sellaisen sain, tosin korvauksen kera. Väsyneestä aamusta ja huonosti nukutusta yöstä jäi muisto vain kasvoille, hyvä tekemisen fiilis ja seura korvasi muun.



Mahtuipa päivään myös lounas ravintolassa, jossa hyvän ruoan lisäksi myös erityisen ihanalta tuntui valmiiseen pöytään istuminen ja tiskien ulkoistaminen. Minä tilasin Terra Novan härkää, maustevoita ja talon perunoita, ja ruokani jäähtyi vain koska lounasseuranani ollut Kottarainen oli kuunteluoppilaana aika ajoin. Kun vielä komea miestarjoilija hehkutti ravintolan uuden kahvikoneen täydellistä lattea ja jälkiruokalistalta löytyi taivaallinen suklaafondant vaniljajäätelön ja punaherukoiden kera, olin valmis jäämään toiseksikin päiväksi. Tai vaikka viikoksi. Tällaisia päiviä minä tarvitsisin enemmän, nyt sen vasta ymmärrän.

Ilmeisesti pienen pieni pesäero teki lapselle ihan hyvää, sillä poissa ollessani kotona karjalanpaistia oli kuulemma uponnut ennennäkemättömän iso annos, lapsi oli nukahtanut alta aikayksikön omaan sänkyynsä ja nukkunut kolmen tunnin päiväunet ihmisten aikoihin. Pyykkikonekin oli laulanut tavalliseen tapaansa vaikka olinkin poissa. Kaikki oli hyvin, ennallaan tai oikeammin ehkä vielä vähän paremmin.

Olen kotiäitinä ollut hoitovastuun pääosassa ja oikeastaan aika luonnostaan minulle on langennut kaikenlaisten lapseen liittyvien askareiden hoitaminen ja asiat, jotka ovat minulle itsestäänselviä, eivät aina aukea toiselle vanhemmalle, avopuolisolleni. On ollut vaikeaa puhua kestovaippojen puolesta vakuuttavasti kun kesken mummolavierailun housut ovatkin kastuneet likomäriksi koska lapsella on ollut jalassaan kosteusulullisen vaipan sijaan sisävaippa tai kun kosteussulullisessa vaipassa on ollut ainoana imuna lisäimu. Kun taannoin näytin hänelle kirpputorilta ostamaani potkupukua, totesi hän haltioituneena: "oi, pitkä body missä on töppösetkin. Tosi kätevää!". Tänään hän tarjosi Helmille yöpaidaksi fleecehaalaria, siis välikerrastoa. Hän kuitenkin tuntee särkylääkkeen annostelun, tietää lapsen vaatekoon ja kerran hämmästytti allekirjoittanutta puhumalla skeptiselle isälleen ergonomisen kantamisen puolesta aloittaen aina ihokontaktista ja vauvan vatsavaivoja helpottaneesta pystyasennosta. Ja osaapa tuo sitoa kantoliinankin.
Toisaalta, minä en käytä akkuporakonetta, vaihda auton renkaita tai ratkaise tietokoneongelmia. Kotitöistä matsataan, urheilusta ei - sitä ei seuraa kumpikaan meistä.

Meillä työnjako on uskoakseni aika perinteinen (ja ehkä epäreilukin - autonrenkaat vaihdetaan kahdesti vuodessa rengasliikkeessä ja akkuporakonettakin tarvitaan kohtuullisen harvoin mutta imuri laulaa joka päivä). Entä teillä? Milloin sinä kahmaisit viimeksi omaa aikaa? Onko sitä tarjolla tarpeeksi vai kaipaisitko omia harrastuksia & menoja?

Kuvat Kottaraisen.

16 kommenttia:

  1. Tällä hetkellä mulla on loistavasti omaa aikaa, kun poika on tarhassa 2pv/vko 6h kerrallaan. Sen lisäksi saan jumppaan hoitajan silloin kun tahdon, ainakin lähestulkoon. Mutta sitten on uusi outo ongelma, mä en osaa mennä minnekään ilman lasta! Lapsi on niin olennainen osa minua, että erilaisia tapaamisia on hankala hoitaa ilman lasta, jotenkin en vain osaa käyttää päätä ilman että kanniskelen yhtä showstopperia mukana. Oon siis muuttunut ihmiseksi, joka tarvitsee lapsen lähes kaikkialle.

    VastaaPoista
  2. Me ollaan Jupen kanssa puhuttu noista rooleista ihan viime päivinä ja ihan suoraan myönnän, että mä tykkään tästä perusjaosta, jossa mies tuo leivän kotiin (tai ainakin ne rahat, kaupassa meillä käyn minä!) ja nainen taas hoitaa lapset ja kodin. Enkä halua tähän mitään muutosta vielä pitkään aikaan! :DVoi tuo jälkiruoka näyttää herkulliselta, mutta mulle tulis noin pienestä annoksesta vain paha mieli. Tilaisin ainakin viisinkertaisena!! ;DD

    VastaaPoista
  3. Mikähän tuossa nukuttamisessa, nukahtamisessa ja nukkumisessa on - meillä ainakin iskän kainaloon kaikki lapset on aina nukahtaneet tosi hyvin, ja nukkuvat ne päikkäritkin sen vieressä kuin tukki. Joskus ihan naurattaa, kun oon ollut useemman tunnin (kerrankin) jossain yksin ja hieman huolissani kysäisen, miten meni, niin vastaus on lähestulkoon aina sama: herättiin ihan just äsken. Eli ovat nukkuneet koko sen ajan!

    VastaaPoista
  4. Vähän mä repesin tälle :"oi, pitkä body missä on töppösetkin. Tosi kätevää!" :D

    VastaaPoista
  5. Kaipaan!!! Eritoten omia harrastuksia jotka ovat fyysisyytensä vuoksi olleet telakalla, kamppailulajit ja raskaus ei kuulemma ole passeli yhdistelmä :P kevyemmät lajit, uinti ja kävely ym, ei vain tunnu enää hyvältä. Ikävästä huolimatta kovin ahdistavaa tämä ei ole ollut, jo kahden ison pojan äitinä tiedän että kyllä sitä omaa aikaa ja omia juttuja tulee kun se vauveli kasvaa. Ei ne lopullisesti telakalla ole. Vuoden päästä mennään jo ihan erijutuissa taas :)Lasten jutuista olen aina osannut irrottautua, jos lähden johonkin ilman lapsia niiin en jauha lapsista koko aikaa ja tätä samaa piirrettä kaipaisin osalle ystäväpiirin perheellisistä myös :P

    VastaaPoista
  6. Kerran viikossa 2h on vakio, neule(juoru) kerho kahvilassa ;)Vauvoina olen ottanut nuo mukaan, mutta siinä 1v jälkeen on jäänet isänsä kanssa koska sitten ei ole enää maltettu istua/nukkua/viihtyä rattaissa sitä aikaa.Vaan 1½v taapeeroa ottaa koville edelleen kun äiti lähtee, saati Hirveää kun pappa laittoi yksi ilta nukkumaan kun me oltiin stand uppia katsomassa. Ei nukkunut V omassa sängyssä ei :D

    VastaaPoista
  7. Mun pitää myöntää, että vähän sama vaivaa muakin! Kavereita tapaamaan mennessä lapsi kulkee aina mukana vaikka kotiin jättämisen mahdollisuuskin olisi. Jotenkin sitä on niin tottunut tekemään kaiken toisella kädellä, ettei osaa olla ilman. Meillä hoituu joululahjaostokset ynnä muut lapsi messissä..

    VastaaPoista
  8. Heh, meillä mun avomies opiskelee ja näin ollen minä "suurempituloisena" hoidan kauppalaskut, auton tankkaamisen ynnä muut, joten ehkä siksikin on toisinaan tunne, että arkea kannattelee yksin. Tuo jälkiruoka-annos näyttää tosi pieneltä kuvassa, mutta tuo lautanen oli todellisuudessa jättisuuri ja annos niin suklainen etten kaivannut enää mitään makeaa. :D

    VastaaPoista
  9. Muistan lukion psykologian tunneilla kuulleeni tutkimuksesta, jonka mukaan ei-yösyöttöjä TARVITSEVAA lasta nukuttamaan paras olisi isä, sillä lapsi ei osaa vaatia ruokaa isältään ja näin ollen nukahtaisi helpommin. Meillä ainakaan tuo ei herää öisin, ja tuntui todella turhalta kiskoa toista ylös kun itse oli jo hereillä. Sitäkin olen kyllä miettinyt - miten isät eivät herää lastensa suoraan huutoon, mutta tekstiviestiääni saa säpsähtämään hereille? :D

    VastaaPoista
  10. Pitää myöntää, että olin itsekin aika sanaton!

    VastaaPoista
  11. Hahaa, mua ainakin vaivasi juurikin tuo kurahousudilemma kun en aikoihin osannut puhua oikein muusta kuin superhyperihanasta ja erikoisesta lapsestani. Nyt musta tuntuu, että kaikki muu puhuttaa, aina kun mahdollista. Ehkä siitä lapsesta on tullut niin arkinen osa elämää, että kaipaa vastapainoksi keskustelua jostain aivan muusta.

    VastaaPoista
  12. Pitäisikin ottaa joku oma hetki, harrastus, johon olisi pakko vääntäytyä. Itse olen kyllä sellainen lusmu, että kahvakuulajumppa saattaisi jäädä väliin vaikka sellaiseen ilmottautuisinkin, mutta tuollainen juorukerhohan kuulostaa ihan mahtavalta! :D

    VastaaPoista
  13. Joo oon koettanut jumppaa sun muuta, mutta ei oo tullut lähdettyä.Neuleet on houkuttelevampi mulla :D

    VastaaPoista
  14. Onhan ne superhyperihania, isompanakin :) mutta ajan kanssa sen huomaa että elämään tarvii muutakin sisältöä ja keskustelunaiheita ettei se oma pyörä ala pyöriä turhan vinhasti. En toki tarkoitakkaan mitään sellaista ääripäätä että kun ollaan liikkeellä ilman lapsia niin sanaakaan niistä ei saa hihkua koska nyt on lapsivapaa!! Väkisinkin joissain jutuissa keskustelu kääntyy myös lapsiin mutta kun sitten on olemassa niitä ihmisiä ketkä saavat sen keskustelun käännettyä AINA jälkikasvuunsa, vaikka agendalla olisi sillä hetkellä kaverin viimeisin hoito tai maailmankaikkeuden pahin morkkis.

    VastaaPoista
  15. Aika usein on omaa aikaa, kavereita näen mieluiten ilman lasta (1v 8kk vilkas taapero ei ole parasta kyläilyseuraa) ja salilla käyn 3-4krt viikossa, joskus lapsen nukkuessa joskus ollessa hereillä :) Meillä tosin lastenhoito jakaantuu aikalailla 50-50, niin kuin kaikki muutkin työt, kun molemmat opiskelemme.

    VastaaPoista
  16. Mikä ihmeen oma aika!? :O Täällä just viime viikolla mäkätettiin miehelle, kun hän ei tee mitään! Minä käyn työharjoittelussa, siivoan, laitan ruuan, hoidan lapsen ja hän töiden jälkeen istuu sohvalle pelaamaan pelikonetta! Nousee siitä korkeintaan vessaan tai syömään! Ei mun mielestä ihan reilua. Tämän mäkätyksen jälkeen pelaaminen puolittui ja nyt hän jopa leikkii lapsen kanssa sen aikaa että saan tehtyä ruuan rauhassa. Ja viikonloppuna imuroi. Saisi kyllä ottaa tavaksi, ettei aina tarvitse riidellä että alkaa jotain tekemään.. :D

    VastaaPoista