Social Media Icons

perjantai 12. lokakuuta 2012

Kuvamuistoja

Ei kommentteja Share It:
Aiemmin kerroin konevanhukseni hinkaisseen viimeisen kerran ja pelkäsin, että kaikkien valokuvieni vuosien varrelta kadonneen. Tietokonenerokaverini onki kuvat talteen ja räätälöi minulle bloggaamiseen mitä parhaiten soveltuvan pöytäkoneen jättimäisine näyttöineen, ohjelmineen kaikkineen, ja koko lysti kustansi puolitoistasataa euroa. 



Vasta vanhoja ja vähemmän vanhoja valokuvia selatessani tajusin, mitä olin menettää. En vain kymmeniä tuhansia epäonnistuneita ja onnistuneita otoksia vaan myös ihan oikeita muistoja, kuvamuistoja. Vanhoja valokuvia selatessani huomasin ettei meidän olohuonettamme ole aina asuttanut karvamatto. Ja että kodin tyhjät seinät ovat täyttyneet hiljalleen, ne eivät ole aina näyttäneet tältä. Kännykällä otettua kuvaa katsoessani muistan sen tunteen, kun kannoin ensimmäisiä muuttolaatikoita tyhjyyttään kaikuvaan asuntoon. Muistan kuinka juhlallisesti asettelin lasit kaappeihin ja liinavaatteet hyllyilleen. Muistan miltä tuntui, kun ensimmäinen Ikea-hylly avattiin paketistaan. Kuinka me istuimmekaan kaksin kaikessa hiljaisuudessa eräänä helmikuisena yönä syömässä kaksin nugetteja ja ranskalaisia kylpytakit päällä kuunnellen ulkoa kuuluvia liikenteen ääniä. 
Sairaalakassikuvia katsellessani muistan sen kutkuttavan odotuksen ja jännityksen. Tunnin vanhasta, punakasta vauvasta sairaalan froteevaatteissa räpsäistystä kännykkäkuvasta muistan H:n ilmeen ja onnen kyyneleet kun lapsi nostettiin ensimmäistä kertaa rinnalleni. Hän ei ole ikinä näyttänyt niin liikuttuneelta ja onnelliselta. Pulleaposkisesta vauvasta on kasvanut viidessäkymmenessätuhannessa otoksessa taapero. Taltioituna on ensimmäiset hetket, hymyt, kantoliinakokeilut, lusikalliset, reppureissut, imetyshetket. Hassut ilmeet, tavalliset tiistaipäivät, sotkuinen keittiö, uniset aamut, väsyneet illat. Ensimmäiset hampaat, ensimmäiset askeleet. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti