Social Media Icons

perjantai 19. lokakuuta 2012

Kolmekymmentä ja risat

12 kommenttia Share It:

Maaginen kolmenkymmenen viikon rajapyykki on jo ylitetty ja ohitettu. Mikäli ennusmerkkejä ja lääkäreitä on uskominen, se jäänee myös viimeiseksi kymmenluvuksi - tai sitten minun tuurillani ei. Laskettu aika ja vauva alkaa olla totisinta totta, mutta kaikki on vielä vaiheessa. Viikot menevät nopeasti ja alkavat hiljalleen käydä vähiin. Maanantaista perjantaihin tuntuu kuluvan vain kaksi päivää ja viikonloppu taasen tuntuu kestävän neljä tuntia. Seuraava neuvolakin on kahden viikon päästä, mikä tarkoittaa lapsenhoitojärjestelyjen välitöntä pohtimista. Ja kohta ne ovatkin taas jokaviikkoisia sirkushuveja, neuvolakäynnit siis.

Vaikka lähdön hetki ei oletettavasti ole vielä muutamaan viikkoon, on minun saatava koko maailma valmiiksi. Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa! Taaperon kanssa kotona kaksin puuhaillessa kaikki vie triplasti enemmän aikaa ja esimerkiksi vaatekaapin suursiivous venyy päivien mittaiseksi projektiksi. Kylpyhuoneen peilikaapin nupit ovat odottaneet paraatipaikalle pääsyä kaksi viikkoa. Ikkunainpesu vei viikon. Keittiön peseminen toisen. Verhot pitäisi lyhentää, joulukortit askarrella (jos yhtään tunnette minua niin tiedätte kyllä miksi aloitan lokakuussa), matot pestä, ruokailuryhmä hioa ja vahata valmiiksi, kylpyhuoneeseen raivata tilaa kestovaipoille ja vaipanvaihtoalustalle... Jossain vaiheessa pitäisi vielä eksyä kampaajalle - kävinhän viimeksi kesäkuussa ja beibin synnyttyä ei sellaiseen ole saumaa. Ihan vain muutaman asian mainitakseni. Uskokaa tai älkää, minua ei kuitenkaan stressaa - olo on enemminkin tarmokas, aikaansaava, ainakin hetkittäin, ja tehtävälistani paisuu päivä päivältä kunnianhimoisemmaksi.
Osa vauvanvaatteista odottaa jo lipastossa ja sairaalakassin raakile odottaa eteisen kaapin viimeisimmässä nurkassa (oikeastaan siellä on vain pienen pieni toppahaalari jota en viitsinyt enää viedä kellariin enkä ripustaa naulakkoonkaan). Tuplarattaatkin ovat käyttövalmiina ja kantovälinearsenaali alkaa olla hallussa. Olen kaivanut imetysvaatteet kaapin perältä (ja ostanut uusiakin Kelan äitiyspäiväraha-arvioista hurmioituneena, myönnettäköön), Helmi on muuttanut pinnasängystä juniorisänkyyn jo pari kuukautta sitten vapauttaen eksänsä tulokkaalle ja vadelmanlehtitee koreilee ostoslistalla.

Reilut yhdeksän viikkoa laskettuun aikaan. Niin paljon, mutta niin vähän. Maanantaina kolmen viikon vanhaa tyttövauvaa sylissä pidellessäni tajusin, että kohta minunkin vauvani lepää käsivarsillani, mahan toisella puolen.

Harjoitussupistukset ovat kulkeneet matkassani alkumetreiltä saakka ja liitoskivutkin alkavat hiljalleen tehdä comebackia. Olo on toisinaan aika raihnainen, ja jo pieniä ylämäkiä rattaiden tai kantorepun kanssa noustessani olen pelännyt synnyttäväni raittiiseen syysilmaan, siihen paikkaan. Kauppareissuilla tahti on hidastunut ja toisinaan pysähdyn hyllyn kulmiin nojailemaan. Kaipa joka raskaudessa on omat vaivansa - jossei turvotus ja selkäsärky, niin sitten alieninpesää erehdyttävästi muistuttavaksi muuntuva vatsa joka käänteessä.
Tänään neuvolakäynnillä epäilykseni todettiin oikeiksi ja kohtuullisen ahtaissa oloissa oleva beibi on nyt ollut pää alaspäin kääntyneenä jo pari viikkoa. Neuvolalääkärin hienovaraisen arvion mukaan vauvan syntymäpainoarvio lähentelee viittä kiloa (!), mikä tarkoittaa synnytystapa-arvioon joutumista ensi kuussa. Isolta tämä tuntuukin, isolta ja vahvalta. Ja erikoisen aktiiviselta tyypiltä - jytääminen on jo hieman epämiellyttävää ja sitä jatkuu aamusta iltaan ja aamuyöhön.

En millään malttaisi odottaa, että näkisin valmiin tekeleen. Olen nähnyt unia ruskeasilmäisestä ja tummatukkaisesta poikavauvasta, mutta tällä geeniperimällä ajatus tuntuu hieman hullunkuriselta. Nimi on jo mietitty valmiiksi, tai ainakin meillä on nimi sille pojalle, jolta tämä tuntuu. Nähtäväksi jää, onko hän myös mietityn nimen näköinen.

Kyllä, meille taitaa todella tulla ihan oikea vauva.

12 kommenttia:

  1. Blogin perusteella Helmi on samanlainen omatahtoinen menijä kuin Eelikin. Kuinka ihmeessä sä sait sen opetettua taaperosänkyyn (ja nimenomaan PYSYMÄÄN siellä)? Kaks viikkoa (!) yritettiin joka päivä ja ilta nukuttaa taaperosänkyyn, kun pääs kiipeämään pinnasängystä pois. Kahden tunnin ajan Eeli valehtelematta (ja tuhannella kunniasanalla) tuli pois sängystä joka minuutti. Sen jälkeen kiitin luojaa matkasängystä, josta Apina ei pääse kiipeämään pois (vielä).

    VastaaPoista
  2. Pitäisikin kirjoittaa aiheesta ihan erillinen postaus. Meillä tuo oppi tulemaan matkasängystäkin (pää edellä) pois niin päädyttiin juniorisänkyyn. Siirtymä oli kyllä aika kivuton - ehkä kuukauden päivät tuo kömpi yöllä viereen ja sinnikkäästi vain talutin hänet omaan sänkyyn, ja hampominen toi oman draamansa, mutta jotenkin Helmi tykkää omasta sängystään ja käy sinne ylpeänä illalla itse. Aamuisin hän toki saa tulla meidän viereeen (=2h lisää armoaikaa), mutta tiukasti vaan painotin että yöllä nukutaan omassa sängyssä. Erityisen helpotuksen iso sänky toi päikkäriaikaan; lapsi nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä ilman huutodraamaa. Mä olen itsekin hieman hämilläni tästä. :D

    VastaaPoista
  3. No hei, kuka sanoo tuota mahaa liian suureksi?? Musta tuo on juuri sen kokoinen, kuin noilla viikoilla yleensä onkin. :)Saitko tuon kokoarvion neuvolassa vai kävitkö jossain erikoistutkimuksessa? Mä haluaisin nimittäin myös vähän tietää, että millainen jötikkä tuolla mahassa kelluu, mutta kokoarvio on vasta rv37 ja se taas tuntuu liian myöhäiseltä. Eihän silloi ehdi sitten enää tehdä mitään sen eteen, että tulisikin vähän pienempi. :(Meillä Pojua veikattiin silloin 4,8kg ja se kuulosti oikeasti aika isolta, kun meidän perheessä kaikki lapset on ollut n 3,5kg.

    VastaaPoista
  4. Ja vautsi tuota juniorisänkyyn siirtymisestä! Mä itse olen miettinyt vain, että tuo isoveli saa pitää vielä pinnasänkynsä ja vauva tulee perhepetiin. Meillä menee nyt nukutukset niin mallikkaasti (ei pihinän pihinää sen jälkeen, kun ovi sulkeutuu) etten halua riskeerata tätä ihanuutta. Pelkään nimittäin, että kun sieltä sängystä pääsee itse pois niin tuo ei malttaisikkaan jäädä sinne makaamaan ja illat menee taisteluksi. :(Joten mä mieluusti odotan jonnekkin sinne 2v tienoille. :) Mutta vautsi! :D

    VastaaPoista
  5. Todella kaunis maha sinulla! Itsekin odotan, että omani kasvaisi. Nyt vasta ensimmäisen kolmanneksen rajapyykki takana, joten vielä joutuu hieman odottelemaan, ikävä kyllä :-D -Saana

    VastaaPoista
  6. Meillä nukutukset taasen alkoi käydä tosi levottomiksi, kun toinen tosiaan tuli sängystä pois, mutta Helmi oli ihan fiiliksissä jo kun uusi sänky kannettiin makuuhuoneeseen. Päivisinkin käy siellä pomppimassa ja köllöttelemässä nuken kanssa. Mä ajattelin, että se olisi ollut paljon vaikeampaa, mutta oikeestaan tosi helposti tuo kävi. Päivisin ja iltaisin jää vain omaan sänkyynsä vähäksi aikaa laulelemaan ja nukahtaa sitten. :)Meilläkin vauva tullee nukkumaan perhepedissä ensimmäiset kuukaudet, se vaan on imetyksen kannalta niin kätevää. Alkuun meillä on vauvalle "turvapaikaksi" (Helmiltä) kehto, mutta se kuulemma menee n. 4kk ikään saakka, jolloin kootaan pinnis, eli tosiaan Helmin ollessa n. 2-vuotias. Neuvolassa suositeltiin vain jo aikaisessa vaiheessa ennen vauvan syntymää eriyttämään ne tavarat jotka meinataan kierrättää isommalta sisarukselta vauvalle mustasukkaisuusdraamoja välttääksemme. :)

    VastaaPoista
  7. Heheh, no, mun äitiäni lukuunottamatta KAIKKI ne jotka asiaa vaivautuvat kommentoimaan. :D Onhan maha iso, mutta on se beibikin jo ja viikkoja tosiaan tuossa kuvassa, öö, 30+1. Mä sain painoarvion rv 26 käsikopelolla ja se oli silloin 1800g, sf-mitta oli kaksoskäyrien yläpuolella ja lapsivettäkin on kuulemma runsaasti. Mä ainakin sain viime raskaudessa kaksi syntymäpainoarviota kummallakin lääkärineuvolakäynnillä, ekalla kerralla lupailivat n. 3800g vauvaa ja toisella 4,2kg. Kävin vielä kasvukontrolleissa tuolloin kun mulla tuli painoa ja sf-mitat ei pysyneet enää käyrillä. Helmi painoi syntyessään 4045g, ja oli koko raskausajan kaikissa kontrolleissa verraten iso, mutta tämä on kyllä ihan omaa luokkaansa. :D Rakenneultrassa pohdittiin jo lasketun ajan siirtämistä parilla viikolla eteenpäin, mutta se oli jo kertaalleen varmistettu oikeaksi niin niin ei tehty. Nythän menen tosiaan ensi kuussa synnytystapa-arvioon jossa ne kokeilee sekä käsikopelolla että ultralla sekä vauvan että mun tilanteen, saa nähdä, minkälainen ylläri sieltä tulee...

    VastaaPoista
  8. Voi kiitos! :)Muistan kyllä tuon tuskailun, kun odotti että maha alkaisi näkymään ja erottumaan kunnolla oikeaksi raskausmahaksi. Mulla se ainakin pullahti kummallakin kerralla ihan äkisti esiin ja sitten kasvoikin tovin hyvää vauhtia, kummallakin kerralla oon kyllä mennyt rakenneultraan pallomahana. :)

    VastaaPoista
  9. Hurja syntymäpainoarvio! Maha näyttää ainakin tosi sopusuhtaiselta, ei yhtään "liian" isolta, tai että siellä hirveän iso jötkäle asuisi ;D Mutta eihän se mahan koko kerrokaan koko totuutta. Ja kyllähän jotkut pystyy viisikiloisenkin synnyttämään helposti, toivottavasti sullakin kaikki menee hyvin :)

    VastaaPoista
  10. Joo, aika hurjalta se mustakin tuntuu - tosin se on arvio laskettuna aikana, musta tuntuu että tää syntyy ennemmin kuten edellinenkin. :) Musta tämä maha alkaa jo tuntua isolta, mutta ei vielä ole tiellä tai muuta, VIELÄ. Mä oon aika pitkäselkäinen niin varmaan vedän aikamoisenkin jötkön sisuksiini helposti. :D

    VastaaPoista
  11. Huh, mikä paino arvio! :D Jos baby meinaa isokokoinen olla, toivottavasti käynnistävät hyvissä ajoin ettei sektioon tarvitse vaan sen takia laittaa. :) Tsemppiä!

    VastaaPoista