Social Media Icons

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Blogista ja bloggaamisesta

9 kommenttia , Share It:


Kaksi vuotta sitten aloitin raskauspainotteisen blogin kirjoittamisen kirjatakseni omia tuntojani ja muistojani ylös, niin ikään vauvakirjan tapaan. Monta hetkeä kirjoitin vain itselleni, sittemmin teitä lukijoita on kasaantunut aimo kasa, ja olen iloinen teistä jokaisesta. Muistan kuinka ensimmäiset kommentit kutkuttivat ja kun ensimmäinen sata meni rikki tilastoissa.

Bloggaaminen on antanut minulle paljon enemmän kuin voitte kuvitellakaan - olin aina kuvitellut olevani liian tavallinen, hajuton, mauton ja väritön blogatakseni. Tai ettei ihmisiä kiinnostaisi, mitä minulla on sanottavaa. Kirjoittamisen myötä olen rohkaistunut; en siedä, että päälleni puhutaan tai että asiani keskeytetään, luotan itseeni enemmän ja saan suuni auki kun sen aika on. Omanarvontunteeni rakentuu erilaisista asioista kuin ennen ja itsetuntoni on kohentunut.
Monista tämä varmaankin kuulostaa itsekeskeiseltä ja itserakkaaltakin, mutta tosi asiassa olen aiemmin ollut se tyyppi, joka on lähtenyt itkien kampaajalta kehtaamatta reklamoida, joka on saanut vuosikausia päälleen yhtä ja toista kuraa uskaltamatta sanoa vastaan ja joka ei ole koskaan saanut suutaan auki isossa porukassa luullen ettei ole mitään sanottavaa.
Kommenttiboksin kommentit odotetuista teksteistä ja kuulumisista ilahduttavat aina, sillä silloin todella tuntuu, että ainakin jossain piireissä sanomisillani on jotakin painoarvoa, viihteellistä sitten vaikka. Minut bonganneet lukijat vetävät aina hieman sanattomiksi, joskin hyvällä tapaa. On mukava saada tutuille nimimerkeille kasvot, ikään kuin saada palanen ruudun toiselta puolen.

Kahden vuoden aikana olen saanut lukuisia yhteistyötarjouksia, ja osaan olen tarttunutkin. Syksyllä sain postia, joka pisti miettimään bloggaamistani ja sen luonnetta pitkään. Nimittäin tarjouksen siirtyä blogiportaaliin kirjoittamaan.
Perinteisesti olen ajatellut portaaliblogien olevan kiiltokuvamaisia lifestyleblogeja rennoin arkiasuin varusteltuina, enkä ajatellut sopivani joukkoon. Nykyiset päivänasuni ovat luokkaa goretex-kengät, ulkoilutakki ja velourhousut, päivät täyttyvät rutiininomaisesta puistoilusta, arkiruoasta ja siunatusta päiväuniajasta. Hiusteni aurinkoraidat eivät muistuta suomenruotsalaista raikasta kevättuulahdusta, eivät ainakaan puolen vuoden kampaajatauon jälkeen. Keittiön pöydällä on kukka-asetelman sijaan hapankorppuja ja makuuhuone muistuttaa lähinnä varastotilaa kaappeineen ja lipastoineen, joten sisustusbloggarinkaan vikaa minussa ei ole. Opettelen vasta kuvaamaan käsisäädöin. Mutta portaali, johon minua pyydettiinkin, on nimenomaan erilaisten äitiysblogien täyttämä ja sisältöä löytyy trenssitakkilookeista raskausajan fiilistelykuviin ja vuorotyö-yksinhuoltajuus-kombokokemuksiin. Hiljalleen aloin uskomaan, että sovin joukkoon, juuri tällaisena, eikä muutto uuteen osoitteeseen tarkoita minun tai blogini muuttumista.



Tällaista tekstiä kirjoittaessani tajuan, kuinka pienestä kaikki on joskus alkanut ja mihin mittakaavaan se onkaan paisunut. Ensimmäisissä kuvissa koreilee viidentoistatunnin vanha esikoislapseni, joka juuri nyt tyhjentää keittiön lusikkalaatikkoa. Kohta sylissäni on toinen vauva, luultavasti vain vaaleansinisellä rannekkeella. Tekstini eivät varmastikaan ole yhtä henkilökohtaisia kuin aluksi, mutta kävijätilastotkin näyttävät erilaiselta. Kirjoitan silti yhä edelleen elämästäni - ilahduttavista löydöistä ja ostoksista, lapsen kasvusta, äitiydestä, perhearjesta, minulle tärkeistä asioista. Aamukahvi tuntuu valokuvattuna juhlavammalta ja tavallisissa puistoreissuissa on astetta enemmän nostetta.
Mutta mitä tulee portaaliasiaan, niin tammikuun alussa blogini siirtyy siis Kideblogien puolelle, joka on ensimmäinen äitiysblogiportaali Suomen maan kamaralla. Toivottavasti seuraatte meitä myös sinne!

PS. Kideblogit-facebooksivulla pääsette seuraamaan portaalin kuulumisia ja kaikkien julkaisupäivään mennessä tykänneiden kesken arvotaan ihania ja supermahtavia palkintoja yhteistyökumppaneiden valikoimista.

9 kommenttia:

  1. Hei vau! Mainiota! Onnea paljon, hieno juttu :) Minä ainakin otan "muutoksen" avosylin vastaan! Ja ihanaa saada tällainen äitiysblogiportaali, aivan mahtavaa! Tykkään!

    VastaaPoista
  2. Vaatiko uuden blogin lukeminen facebook profiilin? :o

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että olit rohkea ja otit haasteen vastaan. Mukana ollaan silti :)

    VastaaPoista
  4. Ei tietenkään! :) Alusta (osoite) siis vain vaihtuu tammikuun puolella, facebookissa pystyy seuraamaan itse blogiportaalin tapahtumia, osallistujia jne.

    VastaaPoista
  5. Tosi kiva, että siellä on selkeästi ollut tilausta tällaiselle portaalille! Mekin odotetaan innolla että mitä se tuokaan mukanaan. :)

    VastaaPoista
  6. Oi kun kiva! Ja onhan se kiva, jos bloggaamisesta saa sitten pietä tilintäytettä kuukausittain ilman affimainoksia, kyllä sekin bloggausmotivaatioon vaikuttaa ainakin mulla, ettei tarvi kokoajan miettiä meniskö osa-aikatöihin, kun tämä kotihoidontuki ei ole mikään mahtis kellään :) :)

    VastaaPoista
  7. Mä oon lukenut sun blogiasi lähestulkoon sen alusta asti ja se on edelleenkin yksi mun lempiblogeista. Sun hauska ja mukaansatempaava kirjoitustyyli, kivat kuvat ja henkilökohtaisetkin aiheet saa mut aina parin päivän välein tarkistamaan oletko päivittänyt blogiasi, ja aina on yhtä kiva huomata että täällä on jotain uutta. :) Mutta lähikuukausina on hieman alkanut häiritsemään tai harmittamaan se, kuinka tunnut melkein joka postauksessa mainostavan jotain nettikauppaa, blogia, kilpailua tai muuta. Itselläni ainakin on alkanut hieman mennä maku sellaiseen, ja vaikka helppohan niiden yli tietysti on hypätä eikä lukea niitä eikä sitten sen kummemmin sitä miettiä, mutta jotenkin vaan on alkanut tuntua että sun blogillasi ei ole enää sitä samanlaista tuntua kuin ennen. Silloin sä kirjoittelit samaan tyylin kuin olisit vanhalle kaverille jutellut, suorasukaisesti ja rehellisesti. Mä ymmärrän että se on varmasti mahtavaa saada yhteistyötarjouksia ja tulla huomatuksi miljoonien blogien joukosta, ja mä olen kyllä aidosti iloinen sun puolesta siitä. Ja varmasti se oikea elämä, perhe ja raskaus vie voimia eikä sitä jaksa enää samanlaisella intohimolla kirjoitella. Ajattelin silti kommentoida kun asia on mielessäni jo jonkun aikaa ollut. Toivottavasti et ota tätä pahalla, ja niinkuin sanoin, tää on ehdottomasti yksi mun lempiblogeja enkä aio lopettaa lukemista. Tämä nyt vaan on yksi mielipide muiden joukossa. :) Tsemppiä ja hyvää syksyä!

    VastaaPoista
  8. En tietenkään ota pahalla, ihan asiallista palautettahan tässä oli. Ja kiva, että pidät blogistani silti. :)On totta, että viime aikoina blogin sisältö on muuttunut enemmän pintapuoliseksi, mutta siihen ei oikeastaan vaikuta yhteistyöpyynnöt tai muut, sillä niitä olen saanut tasaiseen tahtiin aiemminkin. Tällä hetkellä meillä on melkoisen kurja kausi päällä, josta olen ajatellut kirjoittaakin, jos vain rohkaistuisinkin. On helpompaa kirjoittaa vähemmän henkilökohtaisista asioista juuri nyt, mutta otaksun tämän menevän ohi, toivottavasti ihan omalla painollaan.

    VastaaPoista