Social Media Icons

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Arkiruokaa ja tyhjeneviä lautasia

7 kommenttia , , , , , , Share It:

Yhteen väliin arkeamme täytti enemmän tai vähemmän huoli riittävistä ruoka-annoksista, kasvukäyristä ja lusikkalakoista. Ruoka ei uponnut, ruokailu ei kiinnostanut, painokäyrä laahasi. Mitään erityistä syytä kuukausia kestäneelle huonolle ruokailulle ei löydetty.



Nykyään tilanne on vallan toinen. Lautaset tyhjenevät reippaaseen tahtiin (joskin annokset ovat edelleen melko pieniä), taapero lusikoi itse ruokansa suuhun, maistelee ennakkoluulottomasti erilaisia ruokia eikä mainittavia inhokkeja ole. Nuudeliravintolan antipastopöydästä upposi sinihomejuustolla kuorrutettu munakoiso siinä missä artisokansydämet ja chililihapullatkin. Kotona tarjottava ruoka saa olla mausteista, mutta ei suolaista - tandoorikana, sushi ja thaiwokki häviävät lautaselta hetkessä, makaronilaatikkoa hän pyöritteleekin hetken. Ala carte-listalta löytyy (kylmien nakkien lisäksi) bratwursti ja suolakurkku, joita hän on sai maistaa pitkällisen ruinaamisen jälkeen. Tähän astisista tarjotuista ruoista yksikään ei ole nimettävissä inhokiksi, toisia hän vain syö verkkaisemmin, mutta syö kuitenkin.

Meillä yhteiset ruokailut ja ruokalajit ovat näkyneet selvänä laadunparannuksena; lisääntyneenä luomuruoan ja kasvisten kulutuksena, monipuolisuutena ja pölyyntyneiden keittokirjojen esiin kaivamisena. Kaikki puolivalmiitkin einekset ovat jääneet historiaan ja yhden puhdin leipäkin leivottiin itse. Ruoan täytyy olla kohtuullisen kevyttä, maistuvaa ja vaihtelevaa, joka aterialla, joka päivä. Vaikka myönnettäköön, välillä laiskottaa ja lounaalla koreilee kaupan pinaattiletut tai pastakastike tulee nopeasti purkista.
Meillä ruokalistalla on melkoisen usein erilaista riistaa, kauden vihanneksia ja juureksia, ja pakkasesta löytyy (kiitos anoppini!) lisäkkeeksi usein myös kotimaisia itse kerättyjä sieniä ja marjoja.

Ruoanlaitto ei varsinaisesti lukeudu suosikkiajanviettotapoihini enkä edes leivo kuin äärimmäisen himon vallassa (köh, miltei viikottain), mutta koska pyhällä hengellä ei elä, on to do-listalla auttamatta. Minä olen ruoanlaittajana perinteikkäämpi ja vähemmän viitseliäs, bravuureihini lukeutuu vain lihapullat ja tonnikalapasta, kun H. taasen on kokeilevampi ja innostuneempi ja esimerkiksi ristiäisten voileipäkakuista vastasi hän. Puolustuksekseni täytyy todeta, että minä kokkaan arkisin lapsi kantoliinassa tai häntä alinomaan viihdyttäen ja arkiruoan on oltava kohtuullisen pienitöistä, helppoa ja nopeaakin. Uuniruoat ovat helppoja & pienitöisiä ja viileässä syysilmassa ei tarvitse pakolla jumittaa puistossa koska kotona on saatava ruoka pois uunin lämmöstä (tai ainakin niin uskottelen itselleni).
Yhteisiin ruoka-aikoihin ja menuihin tottuneena aika avocadoilla ja keitetyllä bataatilla sormiruokailevasta vauvasta tuntuu kaukaiselta, mutta tosi asiassa se alkaa uudelleen ensi kesänä. Toisen lapsen kanssa sormiruokailu noussee aivan eri tavalla esiin tietynlaisen helppoutensa vuoksi. Sitä ennen kaikkien ruokalautasilla nähdään arkista kotiruokaa, toisinaan pienin lisätwistein.

Onko teidän ruokailunne tai ruokavalionne muuttunut lapsen/lapsien myötä? Jos, niin miten? Mikä on sinun bravuurisi? Millainen ruoanlaittaja sinä olet?

PS. Mitä mielenkiintoisimpana ilmoitusasiana todettakoon, että meillä meneillään on vähälaktoosisten maitotuotteiden kokeilukausi, joilla toivottavasti saadaan vatsan toimintaan pientä lisäboostia ja helpotusta. Tähän astinen kokeilu on tuottanut hedelmää, ja enimmät vatsan väänteet ovat jääneet. Jäämme seuraamaan tilannetta.

7 kommenttia:

  1. Meillä on tullut muutosta siinä, että kasviksia syödään koko perhe enemmän verrattuna siihen kuinka vähän niitä söimme ollessamme kaksin miehen kanssa. Lisäksi ruokaa täytyy tehdä useammin, sillä varsinkin pienempi kyllästyy TODELLA nopeasti. Ensimmäisenä päivänä kelpaa lähestulkoon ruoka kuin ruoka (paitsi pinaattiletut ja maksalaatikko, niihin ei kosketa) mutta jos/kun samaa ruokaa tarjoaa seuraavana päivänä niin eipä enää meinaakaan maistua. Mielikuvitusta on siis käytettävä todella paljon enemmän, verrattuna siihen että ennen saatoimme syödä miehen kanssa samaa ruokaa vaikka koko viikon (töissä eväänä), kun tein vaikka ison kattilallisen keittoa kerralla...

    VastaaPoista
  2. Meillä muutos näkyy siinä, että nykyään me syödään! :D Ennen saatettiin Jupen kanssa molemmat vain vääntää päivästä toiseen leipää päivälliseksi, lämpöisen lounaan kun sai aina koulussa tai töissä. Sitten kun jäin äitiyslomalle, eikä kukaan ollut enää tarjoamassa sitä lounastakaan, taisi syöminen jäädä lähes kokonaan niihin leipiin. Kunnes sitten tämä jätkä on siirtynyt kiinteisiin ja nyt puolen vuoden sisällä myöskin näihin kotiruokiin, on vain pitänyt alkaa keittää sitä ruokaa. Ja nykyään meillä kyllä tehdäänkin ainakin se yksi lämminruoka päivässä, josta sitten riittää santsi annokset illallekkin ja Pojulle ehkä vielä seuraavallekin päivälle. Ja raskauden tuoma parannus on se, että nykyään kaapista löytyy aina salaattia! :D

    VastaaPoista
  3. Kannattaa kokeilla Hilja maitoa jos kokeilette vähälaktoosia vaihtoehtoja. Tuttavalle käy Hilja maito, mutta normaalisti joutuu käyttämään HYLA- tuotteita :)

    VastaaPoista
  4. Juuri lounaalla mietin lusikkalakkoilua, tajusin ettei meillä ole sellaista oikeastaan vielä ollut jollei lasketa niitä muutamaa päivää mitä poika kiukutteli ruokapöydässä tuossa vajaa kuukausi sitten. Nekin pikkuherran kiukuttelut loppui kun tajusin iskeä herralle lusikan omaan käteen, siitä lähtien tuo on saanut syödä itse sen mitä syö ja menestys on vaihteleva, ilmeisesti ruuasta ja nälästä riippuen. Ruokaa minä kyllä tykkään laittaa kunhan siihen olisi aikaa, vaan eipä siihen aina oikein ole kun poika roikkuu lahkeessa, joten nopeaa ja helppoa se meilläkin välillä on, perus arkiruokaa. Ongelmana on keksiä aina mitä sitä tekisi, olenkin miettinyt josko alkaisi seuraamaan paikallisten koulujen ja päiväkotien viikottais ruokalistaa, toki hieman vaihdellen jos ei ole oikein omaan suuhun sopivia tarjolla :) Meillä tosin pojan allergiat tekevät kokkailusta hieman haasteellisia, mutta onneks olemme nyt vihdoin saaneet pojan ruokavalioon perunan, helpottaa hieman tätä kokkailua. (Poika nyt 1v)

    VastaaPoista
  5. Meillä on kokoajan maistunut hyvin ruoka, mutta nyt 1v2kk lapsen ruokailuja varjostavat kipeä sekaisin oleva masu(vaivaa öisinkin) ja satunnaiset rajut puklailut(lapsi on siis puklaillut tosi vähän kiinteään ravintoon siirtymisen jälkeen). Ruoka täytyy tosin saada syödä itse omalla lusikalla ja omalta lautaselta. Meillä syödään perus kotiruokaa, sillä poikkeuksella että nautaa, riistaa, possua tai kanaa emme syö. Tykkään itse kokkailla ja leipoa, mutta tätä nykyä opiskeluihin palattuani aika on vähän kortilla. Enkä edes jaksa iltapäivisin kokkailla. Me syömme myös paljon uuniruokia. Kasviksia syömme lapsen saannin jälkeen yhtä paljon kuin ennenkin. Tuoretta salaattia pitäisi varmasti syödä enemmän, mutta tomaatit ja kurkut eivät talvella houkuttele ja porkkanoista alkaa tulla jo yliannostus :D Lapsen saamisen jälkeen myös meillä on vähennetty "leipää päivälliseksi" ruokailuja.-S

    VastaaPoista
  6. Voisitko listailla vähän teidän normaaleimpia arkiruokia? T.samanikäisen lapsen äiti kenellä ei riitä enää mielikuvitus mitä tuolle muksulle voisi syöttää ;)

    VastaaPoista
  7. Voisinkin tehdä ihan oman postaussarjan asiasta, aloitan vaikka heti viikonloppuna! ;)

    VastaaPoista