Social Media Icons

perjantai 21. syyskuuta 2012

Tilapäivitys sairastuvalta

17 kommenttia , , Share It:
Viimeiseen hiljaiselossa vietettyyn viikkoon on mahtunut paljon, niin paljon. Vai mitä sanotte Habitare-messuista, kahdesta vatsataudista, avomiehen harrastusreissusta, seitsemästä samaan aikaan puhjenneesta hampaasta, neuvolalääkäristä ja lastenvaatekutsuista (mukaan lukien kaikki tavanomaiset kerhopäivät, puistoilut, sukulaisvisiitit)? Luottotappioiksi luettakoon lukuisia nenäliinapaketteja,  katkonaisia yöunia, paketillinen särkylääkettä ja toinen mokoma teetä.

Tälläkin hetkellä allekirjoittanut makaa reporankana sohvalla peiton lämpimässä syleilyssä teekuppi hyppysissä. Lapsen pelastajana toimintakyvyttömyyden iskiessä ovat toimineet lastenohjelmat, vanhemmiltani lahjaksi saadut nukenrattaat ja (sokeroimattomalla) pillimehulla lahjominen. Kodinhoito pyörii pitkälti (myöskin) vanhemmiltani saadun kuivausrummun ja pakastepinaattikeiton voimin.
Tällaisina hetkinä huomaan toivovani että saisin sairastaa yksin, rauhassa. Kaipaan niitä hetkiä kun kuumelääkkeen ja lempisarjan tuotantokauden väliin ei tarvinnut mahtua viittä ateriaa, päiväunirumbaa tai vaippaihottumaa. Haluaisin vain käpertyä sängyn viimeisimpään nurkkaan ja nukkua kolme päivää. Kotiäidin sairaslomaedut ovat naurettavan huonot, suorastaan olemattomat (tuntuu että valvovan silmän lepsuessa työmäärä nelinkertaistuu kun lattialta löytyy yllättäen pissalammikoita ja silputtuja leivinpaperirullia). Onneksi lapsia on toistaiseksi vain yksi. Ajatus tuplamäärästä työtä nuhakuumeessa saa ihoni kananlihalle.

17 kommenttia:

  1. Oi! Paranemisia!Saanen kertoa sekä kauhu- että tsemppitarinaiseni?Viime talvena, juuri samaan aikaan kun automme hajosi (ja kun mies ajoi sitä huoltamolle, pakoputkikin tipahti :)) alkoi ensin ensimmäisellä (kahdesta lapsesta) naperolla kova kuume. Jonka arvasin olevan influenssaa. Sitten sairastui toinen, joka sitten kärvistelikin 40 asteen kuumeessa, huolimatta särkkäreistä. Sitten tauti iski MINUUN! Jo 37.5 riittää minulla siihen, ettei taju pysy samassa päässä hiusten kanssa ja voit vaan kuvitella, kun minunkin kuumeeni huiteli 40 molemmin puolin. Itseasiassa silloin, kun läpi lumen ja hirmupakkasten rullasin lasta vaunuilla ja bussilla lääkäriin, lääkäri mittasi minulta 39 vai oliko se 39,5 astetta kuumetta. Olin kotimatkalla varma, aivan varma, että kuolen. Pakkanen sattui keuhkoihin, kuume oli valtava ja kotiin oli vielä pitkä matka. Kotona en kyennyt tehdä muuta kuin maata sohvalla. Lapset alkoivat virkoamaan, minä en. Ja sitten sairastui mies.Mutta ettei tämä menisi kauhukertomukseksi, voin kertoa, että siitäkin selvittiin. Muutama päivä kovaa kuumetta, ei tukiverkkoja auttamassa, ei mitään. Kahden aikuisen voimin hoidettiin kaksi lapsipotilasta ja toisemme kuntoon. Pelottavimpina hetkinä sitä silti pystyi luottamaan Toiseen ja siihen, että tästä selvitään.Että tuli vaan tosta mieleen, kun kirjoitit, että onneksi lapsia on vain yksi. Onhan se onni. Mutta sinut "tietäen" (hih, mitä olen blogiasi lukenut :-)) tulet selviämään pahemmistakin taudeista paremmin kuin loistavasti ♥Toki toivotaan, ettei hirmutaudit iskisi teidän perheeseen. Aika vahvasti samaa toivon ensi talvena meidänkin kohdalla. Nuhakuumeet vielä menee mutta influenssa oli aika kovaa kamaa meille sairastelukonkareillekin.Toivon aurinkoista viikonloppua teille ja sitä, että elämä voittaa pian ♥

    VastaaPoista
  2. Kauhu-ja tsemppitarinat on kovin tervetulleita! Onneksi kaikesta todella selviää - jossei hyvin niin ainakin hyvin huonosti, hih! :-D Viikko on tuntunut bloggaamisen kannalta aika mahdottomalta jo pelkästään selaimen aiheuttamien hankaluuksien vuoksi, ja sainkin yhden huolestuneen sähköpostin, josko meille on sattunut jotain kamalaa kun mitään ei kuulu. Onneksi viikkoon on mahtunut hurjan paljon myös niitä valopilkkuja, esimerkiksi ne lastenvaatekutsut ja kodin sisustusrintamallakin on tapahtunut, joten ihan toimettomaksi en ole heittäytynyt (ainakaan koko viikoksi). :D Raskaus alkaa hiljalleen tuntumaan niin että tahtia on hidastettava eikä kaksi kuukautta kestänyt rautakuurikaan nostanut hemppaa kuin huimaan 116-arvoon, mikä nyt ei varmaan vireystilaa kohenna.. :/

    VastaaPoista
  3. tiesitkö sen että sokerilliset limut ovat pahempi pommi kuin sokerilliset niin myös mehut!

    VastaaPoista
  4. Viittaatko nyt makeutusaineisiin? Tarjoilemani pillimehut olivat täysmehulaatua (ja osa vieläpä luomua), eli niissä oli vain hedelmän omaa sokeria. Meillä juodaan todella vähän mehua tai limua ylipäätään, mutta light-colaan tai fun lightiin en tartu koskaan jo ihan maun vuoksi.

    VastaaPoista
  5. voih, paljon paranemisia! Vielä muistissa parin viikon takaa meidän koko perheen sairastelut. Mä mielelläni olisin ollut yhtä aikaa lapsen kanssa kipeä, enkä siten että lapsi oli siinä vaiheessa jo tervehtynyt. Mutta niimpä, kaikesta on selvittävä jotenkin :D

    VastaaPoista
  6. Tuota minä aina jaksan ihmetelläkin, miten raskaanaolevat paahtaa ihan satasella vaikka hempat vetelee ties miten paljon normaalilukemia alempana :DTykkään sun asenteesta muutenkin. Vaikka olisi pää kainalossa, sää aina löydät valopilkkuja sieltä täältä. Oot aika ihana, yksi suosikkibloggaajistani. Napakka, positiivinen ja semmoinen Tahdonvoimakas :)

    VastaaPoista
  7. meillä tais olla samaa vatsis-flunssis comboa. taaperolla ei mitn, mulla yks päivä kurkku kipee ja sitten viikon vatsa kuralla, mies makasi muutaman tunnin vessan lattialla kuvotuksessa ja sillä oli kurkkukipua, esikoisella oli sitten ihan kuumetta 2vrk, voimakasta kuvotusta, pään- ja nivelsärkyä ja viikon päästä yks ripulikerta. pitkää, semilievää, omituisoireista tautia siis. adenovirusta veikkaisin.

    VastaaPoista
  8. Samoja tunnelmia ollut täälläkin, joskin omalta osalta sairastelu taitaa olla jo ohi. Mutta pojalla tuo näyttää olevan sitkeämpi. :(Tosiaan, jos äiteydestäkin voisi saada sairaslomaa, olisi elämä vähän leppoisampaa. ;)

    VastaaPoista
  9. Voi teitä! Pikaisia toipumisia! Ihanan positiivinen jaksat olla aina, oli tilanne mikä tahansa - ihailtava asenne, jolla varmasti selviät kahdenkin lapsen kanssa. :)Me oltiin tuollaisessa taudissa koko viisihenkinen perhe heinäkuussa. Ei ollut kivaa potea koko jengillä. Onneksi isi pääsi vähimmällä ja toimi kauppa- ja ruokapalveluna.Pahin tähän astinen perhesairastelumme on ollut sikalenssun aikaan, jolloin mies aloitti, sitten minä, sitten meidän tuolloin 10kk ikäinen vauveli ja lopuksi vähimmällä päässyt 2,5v. Jos aikuisella on kuumetta n.40C ja lapsella vähän sen päälle ja joka paikkaa särkee ja viluttaa hurjasti ilkeän yskän lisäksi, ei voi olla kovin tehokas olo. Onneksi vanhempani uhmasivat tautia juuri otetun rokotteen voimin ja toimivat apuna ulkoiluttaen vielä alkuun tervettä esikoista ja laittaen ruokaa. Minä ja mies sairastimme samaan aikaan ja samoin 10kk:n ikäinen pienokainen. Omassa olossa oli kestämistä, mutta pahinta oli huoli vauvelista. Etenkin kun osuimme sairastamaan tautia sen ensi kerran tullessa Suomeen ja pahimpaan piikkiin marraskuussa. Tieto taudista oli vielä vähäistä ja lääkäriin piti raahautua pikkuisen vuoksi. Kello soi tunnin välein öisin, jotta sain tarkistettua hengittääkö pieni kunnolla. Oli kauheaa. Sairastimme kovaa kuumetta 3-4vrk, jonka jälkeen yskää ja lämpöä n.37,5C riitti pari viikkoa. Se, jos mikä oli rasittavaa. Mutta siitäkin selvittiin ja kaikesta oppii aina jotain, jos se kuuluisa silver lining pitää löytää. :)Isot tsempitykset sinne ja onnellista odotuksen jatkoa! :)

    VastaaPoista
  10. Huh...raskasta on tainnut olla :). Tästä taas vahvempana eteenpäin ;). Ajattelinkin jo että onko jotain sattunut kun uusia postauksia ei kuulunut :). Tekstisi on näet yhtä odotettuja kuin naistenlehti työviikon jälkeen :). paranemisia !

    VastaaPoista
  11. Toivottavasti olotila on jo paranemaan päin. Täällä naisväellä pää täynnä räkää ja yskää. Kuumetta pienemmällä, isommalla alilämpöä. Huspois kaikki pöpöt teitä ja meitä kiusaamasta!

    VastaaPoista
  12. Kiitos tsempeistä, tulivat tarpeeseen! Hassua, itse en muuten ole koskaan ajatellut itseäni mitenkään erityisen peruspositiivisena tyyppinä, enemmänkin huolettomana. Toisinaan on helpompaa vaan olla välittämättä, tässä tapauksessa pyykkivuoresta ja ylitsevuotavasta to do-listasta. :DMuistan tuo sikainfluenssakauden kauhulla, kuinka siitä peloteltiinkaan ja kuinka ihmiset olivat tosi huolissaan ja varovaisia. En siis todellakaan kadehdi koko perheen sairastelua ja pienimmistä huolen kantamista tuon epidemian aikaan, huh!

    VastaaPoista
  13. Voi miten kiva kuulla, että tekstejä odotellaan siellä päässä noin! Tulin tosi hyvälle mielelle. :)

    VastaaPoista
  14. Yh, teillä varmaan tuo hoidon aloittaminen tuo oman lisänsä kausiflunssiin. Pikaiset paranemiset ja tsempit sinnekin!

    VastaaPoista
  15. Kiitokset! Tosin luulen, että me tuotiin isämiehen kanssa tämä jylläävä tauti töistä. Oli miten oli, pääasia, että menisi nopsaan ohi.

    VastaaPoista
  16. Paranemisia! Kun itse olin kipeänä makasin sohvalla ja olkkariin oli koottu arsenaali leluja ja kirjoja ja pikkukakkosta katsottiin yle areenalta putkeen kiitettävästi. Sairastaminen yksin olisi kyllä kova juttu, mutta toisaaltaan niistä pikkuhoitajan haleista tulee niin hyvä mieli, että paranee melkein samantien :)

    VastaaPoista
  17. Tervetuloa osallistumaan arvontaan: http://dayafterday2012.blogspot.fi/2012/09/ensimmainen-arvontani_22.html:)

    VastaaPoista