Social Media Icons

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Raskauspäivitys

2 kommenttia , Share It:



Tasapuolisuuden nimissä on kaiketi aika päivittää kuulumisia oman navan ympäriltä, eli toisen raskauden tiimoilta. En tiedä miksi toinen raskauteni on tuntunut niin paljon henkilökohtaisemmalta kuin ensimmäinen. En mielelläni puhu asiasta nokkelin sanankääntein enkä ole jakanut odottamisen iloa edes lähipiirin kanssa samalla tavalla kuin viimeksi. Olen kirjoittanut jo lukuisia postauksia aiheesta, mutta en saa niitä julkaistuksi. Ne tuntuvat liian yksityisiltä, yksityiskohtaisilta.

Kai pelkään, että raskauden tuomista (kohtuullisen vähäisistä) vaivoista valittaminen provosoisi ihmisiä marmattamaan pienestä ikäerosta ja sen tuomista haasteista, toisaalta olen hiukan häpeissäni kun katson itseäni möhköfanttiolemuksessani ja mietin kauppakasseja kantamisesta aiheutuvien kipeiden supistusten aikaan kuinka paljon viikkoja olisikaan vielä edessä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta en ole saanut ikäviä kommentteja vatsan koosta, enemmänkin kehuja, mutta itse en ole riemuinnut viime viikkojen aikana esiin pullahtaneesta, selkeästä raskausvatsastani. Se näyttää kovin isolta, muttei onneksi tunnu siltä vielä.

Ehkä suurin syy ujosteluuni raskauteni suhteen ovat ihmiset, joiden raskausmuistot aika on uskoakseni ehtinyt jo kullata; kommentit siitä minkä kokoinen vatsani pitäisi olla, miltä minusta pitäisi tuntua ja kuinka kommentoijat ovat itse olleet elämänsä kunnossa samoilla viikoilla. Koko sanoma luonnollisestikin kiteytyy energiseen ja hehkuvaan keskiraskauteen (tai sen poissaolollaan loistamiseen tapauksessani) ja siihen että vauvasta puhuminenkin on vielä toistaiseksi vain ajanhukkaa sillä viikkoja on vasta kaksikymmentäviisi koossa. 

Mitä tulee raskauteen ja sen tuomiin oloihin, niin vauva vatsani sisuksissa liikkuu ja muljuu äärimmäisen vilkkaasti ja toisinaan niin alhaalla, että oloni on suoranaisen epämukava. Harjoitussupistukset, nuo tutut kivistykset, ovat olleet matkassani jo toistakymmentä viikkoa, ja varsinaiset hikijumpat olen joutunut jättämään taakseni. Liiemmiltä vaivoilta olen onneksi säästynyt ja olo on suurimmman osan aikaa hyvä. Paremminkin sanottuna normaali. Askel ei paina tavanomaista enempää, mutten myöskään tunne olevani vetreämpi, liikkuvampi tai hehkuvampi kuin koskaan. Vatsa on iso normaaliolotilaan nähden, mutta kurottelen sujuvasti sen yli ja käytän toisinaan vielä vanhoja housujanikin. Raskaus ei siis ole muutamia poikkeuksia lukuunottamatta hidastanut tahtiani tai syönyt voimiani - sen ovat tehneet hampomisepisodit, unikoulut ja flunssa. Tiedän kuitenkin, etten voi olla jalkojeni päällä ja liikeessä kaupungilla kokonaista päivää ilman harjoitussupistuksia, turvottavia jalkoja ja illan tullen iskeviä liitoskipuja, mutta eipä sellaiseen juuri nyt ole hinkuakaan.

Peiliin katsominen on yhä edelleen melko traumatisoivaa, ja ainakin omissa silmissäni lukeudun niihin ihmisiin joita raskaus tai iso vatsa ei pue. Tuntuu että näytän muodottomalta muumilta. En ole halunnut ottaa tällä kierroksella juurikaan nk. mahakuvia, sillä vatsan kasvun seuraaminen on lähinnä kauhistuttavaa. Tyyppi sen sisuksissa kiinnostaa enemmän. Tästä raskaudesta en ole tehnyt numeroa, se on oikeastaan mennyt kaiken sivussa, omalla painollaan.
Tälläkin kertaa kasvava vatsa on ollut melkoinen puoleensa vetävä magneetti, joskin koskemaan on intoutunut ainoastaan Helmi. Hän taputtaa vatsaa, antaa sille suukkoja ja silittää sitä. Voin vain arvailla, mitä hän miettii asiasta, yhteisiä sanoja kun ei juurikaan ole. Vielä.

2 kommenttia:

  1. ymmärrän tuon, ettei niistä huonoista hetkistä ja kivuista oikein uskalla valittaa. En minäkään uskalla, vaikka tällä hetkellä olo on mitä huonoin. Tosin oma vikahan se on, tiedän ;)

    VastaaPoista
  2. Itse odotan tällä hetkellä kolmatta lasta, ja itse yllätyin omissa ajatuksissani sitä että tietyllä tavalla häpeän tätä raskauttani. Tiedän että se on vain minun omassa päässäni, mutta kuvittelen muiden ihmisten ajattelevan että "Taas se on raskaana". Aivan kuin se kaksi lasta olisi jokin normi, missä pitäisi pysyä.Mutta tosiaan ahdistavaa kun itse omilla ajatuksillaan estää itseään nauttimasta raskaudestaan täysillä.Olipas sekava sepustus :)t. Se jolla sama laskettu aika kuin sinulla.

    VastaaPoista