Social Media Icons

tiistai 4. syyskuuta 2012

Alkaneella viikolla ilostuttaneet

12 kommenttia , , , , Share It:

Minä olen ahkera kirpputoreilla kiertelijä. Selailen myös verkkokauppoja, postimyyntikuvastoja ja käyn läpi tehtaanmyymälät, outletit ja alennusmyynnit. Suurimpia onnen hetkiä ovat tietenkin ne, jolloin koen löytäneeni jotakin aivan ihanaan vielä ihastuttavampaan hintaan. Sellaisia tulee vastaan harvoin, mutta harvoin ostankaan kassikaupalla tavaraa. Yhden reissun saalis voi hyvinkin olla pyöreä nolla (enkä tarkoita tiliotetta). Useimmiten mukaan tarttuu jotakin, yksi tavara. Sulhoni H. ei voi käsittää, miten viitsin suunnata aamutuimaan kirpputoreille penkomaan vain tullakseni takaisin kahden viidenkymmenensentin lastenvaatteen ja korvasta korvaan levinneen hymyn kanssa, mutta iloitsee tietysti siitä, että harrastukseni ei aiheuta budjettivajetta ja käsittää tarpeellisten tavaroiden hankkimisen edullisemmin ja ekologisemmin.

Joskus mietin, että mahtavatko kirpputorimyyjät tai hyväntekeväisyyteen lahjoittavat ihmiset oikeasti ymmärtää, että heille itselleen turha tavara saattaa saada uuden omistajansa sydämen pamppailemaan onnesta? Että heille pieneksi jäänyt lastenvaate saa hymyn nousemaan huulilleni monen päivän ajan? Tai raskausmallisen tunikan, kynttilänjalan, pinnasängyn uudinverhon - you name it.

Viikonloppuna tein mahtavia kirpputorilöytöjä, joita en ole saanut vielä aikaiseksi valokuvata postausta varten, mutta tämän viikon ilostuttavimmat ovat olleet meille ihan ilmaisia. Kuvassa näkyvän punaisen sydäntrikoomekon bongasin kerhomme kierrätyslaatikosta, johon saa tuoda ja josta saa ottaa vaatteita ja leluja. Siellä se odotti minua, pinon päällimmäisenä. Tietäisipä sen lahjoittaja, kuinka rakastavan kodin ja paikan suosikkivaatteiden joukossa tuo mekko saikaan!
Tänään saimme koiravieraita kotiimme, lenkkiseuraa samasta poppoosta jonka kanssa kävimme myös kirpputorivisiitillä (mutta lähdimme tyhjin käsin), kävimme anoppilassa, josta mukaamme saimme vielä kassillisen itse poimittuja, tuoreita kanttarelleja (eli mitä parhainta luomu-ja lähiruokaa, ja vieläpä ihan ilmaista!) ja luomuleipää. Eikä siinä vielä kaikki. Heidän kellaristaan tuplarattaittemme vierestä löytyi mitä ihanin ja kaunein yllätys - valkoinen pärekehto tulevalle vauvallemme, jonka he olivat bonganneet anoppini työkaverilta. Se oli niin kaunis, siro ja pieneen makuuhuoneeseemme mitä kompaktein ratkaisu, etten osannut edes kylliksi kiittää. Minut lävistänyt onnenpuuska oli nin sanoinkuvailematon. Pieniä asioita, suuria tunteita.

Kaiken kukkuraksi minä sain Helmin kummitädin pikaiselta vaatekaappi-inventaariosta selviytymättömät liian telttamalliset paidat rakastavaan osoitteeseen, omaan vaatekaappiini, jonka kaikkien paitojen pitää olla parisängyn lakanan kokoisia ja telttamallisia, jotta ne voisivat vetää alati paisuvan pötsini sisuksiinsa.

Minä puolestani raahasin kasan naistenlehtiä roskakatoksemme lehtien kierrätyspisteeseen ja kassillisen vaatteita hyväntekeväisyyskirppikselle. Toivottavasti jonkun suu leviää yhtä isoon hymyyn kuin minun on levinnyt tällä alkaneella viikolla. Koska siitä kierrätyksessä on mielestäni kyse.

12 kommenttia:

  1. Minä ostan pojan vaatteet ja lelut pääasiassa kierrätettynä, paikalliset kirppikset ovat vain hieman surkeita ja pieniä, paljon sellaista tavaraa myynnissä jota ei enää kukaan osta (likaisia ja kuluneita vaatteita suoraan kahdeksankymmentäluvulta). Onneksi löytöjä tulee kuitenkin välillä tehtyä. Tänään löysin vuosia etsimäni luistimet itselleni, toppatakin ja toppahousut ensi talveksi (ja myöhemmin töihin) "hiekkalaatikon reunalle". Pojalle löysin myös joitakin vaatteita, kumisaappaat, talvikengät, sekä Brion hyväkuntoisen vedettävän ankan, rahaa meni tänään hieman enemmän kuin normaalisti, mutta saalistakin oli kolme kassia :) Sitä välikausi- ja toppapukuahan en tietenkään löytänyt, mutta koska oma toppapuku löytyi halvalla voin ehkä jopa ostaa pojan puvun uutena ja siten käyttää siihen tänään säästämäni rahat :) Tai sitten odottelen vielä ja katselen tulisko jostakin vielä myöhemmin vastaan oikean kokoinen puku (80:stä näyttää täällä olevan mahdoton löytää, 86 kyllä on jo useampia).

    VastaaPoista
  2. ihanaa!!! ja päresänky vauvalle kuulostaa ihanalta!!

    VastaaPoista
  3. Minä lahjoitin tällä viikolla ison kassillisen (arviolta liki 100 vaatetta) pojan pieneksi jääneitä vaatteita seuraavalle käyttäjälle. En jaksanut nähdä kirpputorimyynnin vaatimaa vaivaa ja näin pääsin eroon vaatteista, joita ei meillä enää tarvita. Ja mikä tärkeintä, eräs pieni poika sai paljon vaatetta :)Itse nautin myöskin kirpputorilöytöjen tekemisestä. Harmi vaan, että paikallinen kirppis tarjoaa paljon kuraa (miten voi pyytää 2 euroa rikkinäisistä ja likaisista vauvan housuista?). Mutta onneks välillä tulee tehtyä löytöjä kuten vanha, mutta kunnoltaan kuin uusi, äp:n makuupussi parilla eurolla :)

    VastaaPoista
  4. Tuli niin hyvä mieli tästä tekstistä jo pelkästään sinun ilosi vuoksi :) Ja eritoten olen erittäin kateellinen noista kanttarelleista! Mää en ole löytänyt saatika syönyt tänä syksynä yhden yhtäkään kanttarelliä ja me sentäs asutaan Keski-Suomessa metsien keskellä! :D

    VastaaPoista
  5. Ajattelin mainostaa arvontaa blogissani, josta voi voittaa lipun Odotus&Vauva messuille.http://pienessaperheessa.blogspot.fi/2012/09/arvonta.htmlTervetuloa osallistumaan, jos lippu kiinnostaa :)

    VastaaPoista
  6. Heippa! Ajattelin tulla antamaan anonyymin ylistyksen ja kiitoksen sinulle, olen lukenut blogiasi jo pitkään, jo ensimmäiseltä odotusajaltasi asti, omia lapsia ei minulle ole mutta silti jotenkin blogisi tempaisi mukaansa ja olen jäänyt vakituiseksi lukijaksi, joskin koskaan en ole kommentoinut koska en ole kokenut että minulla on sanottavaa blogisi aihepiiriin. :) Mutta kiitokset tosiaan sinulle mahtavasta blogistasi, paljon olen tästä saanut irti! Ehkä jatkossa uskaltaudun kommentoimaan useammin, nimittäin itse plussasin kaksi viivaa tikkuun maanantaina. jeij! :')

    VastaaPoista
  7. Ensinnäkin, mahtavan suuret onnittelut plussasta! Mä olen kai tullut vauvakuumeineni ja hyrräävine hormoneineni siihen pisteeseen, että kommenttiasi lukiessa pillahdin ilosta itkuun. Onnea odotukseen!Ja mukava kuulla, että olet viihtynyt blogini parissa niin pitkään - kiitos siitä. :)

    VastaaPoista
  8. Meillä onkin tuonne jo liput plakkarissa, mutta kiitos. :)

    VastaaPoista
  9. Ehkä sienimummot on keränneet metsät tyhjiksi? ;) Täällä meillä päin niistä kuulemma ihan oikeasti taistellaan!

    VastaaPoista
  10. Meiltäkin on lähtenyt kassikaupalla vaatetta kiertoon kavereille, mustakaan ei olisi kirppistelyyn, ei ainakaan kun kaikista ihanimmat unisex-kuosit-ja värit joita meillä pääasiassa onkin (tummanpunaista, vihreää, oranssia jne.) on säästössä toiselle lapselle, niin eipä kirppispöytään päätyisikään mega-aarteita. Tai mistäpä sitä tietää - toisen romu on toisen aarre. :)

    VastaaPoista
  11. Se ON ihana! Kuvittelin sen ensin paljon rumemmaksi, mutta se olikin valkoinen ja päällystetty sellaisella valkoisella kankaalla ja siinä oli valkoiset, puiset jalatkin... Ah! Kunhan sitä saadaan vähän tukevoitettua niin kuvaan sen kyllä blogiinkin. :)

    VastaaPoista
  12. Oi! Ihania löytöjä! Mäkin usein ostostelen kirppareilla niin, että kehtaan tehdä kalliimpia ostoksia uutenakin. :)

    VastaaPoista