Social Media Icons

torstai 23. elokuuta 2012

Villasukat jalkaan ja muita raskausvaivoja

Ei kommentteja Share It:
Juuri kun pääsin sanomasta, että olen elämäni kunnossa kivuttomia harjoitussupistuksia lukuunottamatta, että hehkun raskautta ja sen tuomaa energiaa, huomasinkin tulleeni äkisti vaivaiseksi ja puolikuntoiseksi. Jo nyt. Raskausviikkoja on takana vasta kaksikymmentäkaksi ja toivottavasti vielä paljon edessä.

Kuin taikaiskusta kivuttomat harjoitussupistukset muuttuivat napakoiksi ja jäin haukkomaan ilmaa ällistyneenä. Kaikenlainen rasitus aina vaunujen työntämisestä ylämäkeen tai kauppakassien ja lapsen kantamisesta kolmanteen kerrokseen saa minut paitsi hengästymään kohtuuttomasti, myös supistelemaan melko rajusti. Olen koko raskausajan syönyt magnesium-lisää, mutta öisin herään suonenvetoihin, joiden jälkeen jalat ovat kipeät päiviä. Vanhat, tutut liitoskivutkin ovat taas täällä, joskin vain menevien päivien päätteeksi iltaisin, eivätkä ne vielä itketä.
Neuvolasta sain ohjeeksi käyttää villasukkia ja venytellä jalkoja suonenvetojen ehkäisemiseksi, rautakuurin alhaiseen hemoglobiiniin (=vireystilaan), ja käskivätpä ottaa rennommin vaikkei se helppoa taaperoikäisen kanssa symbioosissa eläessä olekaan. Uhkakuvana mielessäni siintää viikkojen vuodelepo ja keskoslapsi, vaikka sellaisesta tuskin on vielä tässä vaiheessa huolta. Mutta kuka kantaisi ja nostelee lasta arkisin? Kuka ulkoilisi hänen kanssaan? Kuka kyykkisi pyykit ja tiskit koneeseen? Kuka imuroisi keittiön lattialle räjäytetyn riisipaketin? Kaikki askareet eivät voi kaatua avopuolison niskaan eivätkä odottaa iltaan.

Viime raskaudessa odotusajan vaivat ja krempat vain ketuttivat, nyt olen häpeissäni ja vihainen. Olen vihainen keholleni, joka osoittaa kisaväsymyksen merkkejä jo nyt. Häpeissäni, koska tuntuu etten osaa edes olla raskaana. Osani raskaushehkusta oli varmaan vain kiiltävämpi kuontalo, muuten tunnen oloni tiikerinraitaiseksi ja hikoilevaksi valaaksi.

Onneksi voin iloita hyvinvoivasta ja vilkkasti liikehtivästä poikavauvastani vatsani sisuksissa, uusia sanoja tavailevasta, voimakastahtoisesta ja sosiaalisesta taaperostani ja avuliaasta lähipiiristäni kotinurkillani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti