Social Media Icons

perjantai 10. elokuuta 2012
Ei kommentteja Share It:
"Siis kun meillä on ihan kauhea tämä elokuu, 
en mä kerkeä tehdä mitään muuta kuin olla raskaana."

(Hiljaisuus. Nauruntyrskähdys linjan toisessa päässä.)

"Niin, mulla on neuvola, sokerirasituskoe, ultraäänitutkimus, toinen neuvola,
sitten pitää ilmottautua haikaranpesään ja ehkä sinne hengitysharjoituskurssillekin.
En mä ehdi mihinkään, kun mä oon vaan raskaana. Ja supisteleekin, nyt jo."


Äitini oli vallan huvittunut raskausmonologini äärellä. Eniten häntä huvitti, että raskauteni yhdeksästä kuukaudesta yksi kuluu pelkästään raskaana olemisessa. Okei, myönnän, saatoin olla tyylilleni uskollisesti hieman melodramaattinen, mutta olen kotiäitiaikani myötä oppinut vihaamaan tiukkaan aikataulutettuja menoja joiden siirtäminen on hankalaa tai jotka vaativat jonkinlaisia erikoisjärjestelyjä. Kalenterin elokuun sivulle oli hetkessä kertynyt asioita, joista ei voi luistaa fiiliksen ollessa pohjamudissa tai koska väsyttää. Toisaalta lukuisat merkinnät kalenterissa muistuttavat minua lähestyvästä (vaan ei vielä toivottavasti käsillä olevasta) synnytyksestä ja sen tuomasta elämänmuutoksesta. Konkreettisemmin siitä muistuttanevat silti puristavat farkut, jotka kaipaavat siirtymää äitiysmallisiin pikimmiten.

Kun viimeksi minulla oli tässä kohtaa plakkarissa vaatekerrasto ensimmäiselle puolelle vuodelle, pienen pieniä fiilistelyvaatekappaleita esillä, d-vitamiinitipat & nenä-Friidakin hankittuna ja kertakäyttövaipatkin (kestoja hankin vasta odotuksen viime metreillä) jo odottivat siistissä nipussa lipaston laatikossa, on olo nyt hankintojen ja vauvatavaroiden suhteen maltillisempi. Varastossa odottaa kasa setvittäviä vaatteita, harsoja, vaippoja, vauvatarvikkeita rintapumpusta liivinsuojiin, mutta kiirettä asian suhteen ei vielä ole. Onhan joulukuuhun aikaa.
Sen sijaan synnytystä, imetystä ja pikkuvauva-aikaa olen miettinyt kaikkina (vähäisinä) vapauden hetkinäni. Olen harjoitellut vastasyntyneelle sopivia kantoliinasidontoja vaikka luultavasti päädyn alun kehtosidontojen sijaan käyttämään rengasliinaa. Ilmottauduin Kätilöopiston Haikaranpesän synnytysosastolle ja aion osallistua myös sen yhteydessä järjestettävään synnytyslauluiltaan. Myös AvoNaisen synnytysvalmennusteemaillat edullisine hintoineen polttelevat, odottelen niistä vain lisäinfoa saapuvaksi nettisivuille. Kun tiedän, mitä edessä on, tai ainakin osaan olettaa, osaan myös valmistautua paremmin. 

Nyt elän energistä keskiraskautta, ja ainoa vaivaava tekijä on toistaiseksi harjoitussupistukset, jotka ilahduttavat minua tilanteesta riippumatta pitkin päivää aina hampaiden pesusta pyykkien ripustamiseen ja portaiden kipuamiseen. Kengät mahtuvat jalkaan, sormus sormeen, naama on normaalin näköinen, turvotus ei siis vaivaa. Viime raskauden painonnousu, liitoskivut ja selkävaivat ovat muisto vain (koputan puuta). Koppuraiset ja kuivat hiukseni ovat muuttuneet minun mittakaavassani pehmeiksi, sileiksi ja kiiltäviksi. Maha on vielä sopusuhtaisen kokoinen. En kuulosta hengittäessäni flunssaiselta mopsilta. Vaikka en hehkukaan kilpaa auringon kanssa (maanantaisesta timanttimikrohiontakasvohoidosta huolimatta), on tämä minun osani siitä kuuluisasta raskaushehkusta - kohtalaisen normaali olotila kiiltävällä kuontalolla varustettuna. On siis aika kivaa olla vain raskaana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti