Social Media Icons

lauantai 1. syyskuuta 2012

Kaipuu

13 kommenttia , Share It:

On kulunut liki kaksi kuukautta imetyksen lopettamisesta. Aluksi tuntui huojentavalta voida liikkua vapaammin yksin ja hoitovastuukin jakaantui aiempaa tasapuolisemmin. Siinä on puolensa. Voin käyttää lähestulkoon millaisia rintaliivejä tai paitoja tahansa ilman huolta vaikeaksi käyvästä imetyksestä.
Toisaalta minä vihaan niitä aamuja, kun maito jääkaapista on käytetty aamukahviin. Inhoan niitä hetkiä, jolloin tajuan, ettei minulla ole enää idioottivarmaa keinoa, jolla saada lapsi tyyntymään huutoraivaristaan. Kaipaan yhteisiä hetkiä, hitaita aamuja ja läheisyyttä. Helmi ei ole lainkaan sylissä kiehnäävää tyyppiä, vaan enemmänkin käy halaamassa ja häipyy. Imetysaikana hän viihtyi sylissäni lukuisia hetkiä, minuutteja, tunteja. Minä kaipaan niitä valoisia kesäöitä, jolloin katsoin täydellisesti kaartuvia silmäripsiä, silitin pehmeitä poskia ja kuuntelin tasaista tuhinaa vieressäni.
Kun eilen pakkasin imetyspaitoja ja liivejä syrjään kaapista tilaa viemästä, valtasi minut lävitsetunkeva tyhjyys, haikeus ja riittämättömyyden tunne. Vaikka tiedän vuoden kestäneen imetyksen olevan hyvä saavutus, joka ei määrittele minua tai äitiyttäni hyvässä tai pahassa, kaipaan sitä ja sen loppuminen oli kovempi paikka kuin kuvittelinkaan. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että lopetin imetyksen supistusherkkyyteni vuoksi toisen raskauden aikaan. Tuntuu, että olen patistanut pienen lapseni kasvamaan isommaksi itsekkyyttäni.

Tämä saattaa jostakusta kuulostaa oudolta, enkä itsekään tiedä, mistä äkillinen kaipuu ja haikeat fiilikseni oikein kumpuaa, päätinhän itse lopettaa imetyksen. Kai tämä merkitsee jonkinlaista siirtymää. Minun esikoislapseni ei olekaan enää pieni vauva, vaan pieni taapero. Hän kävelee, tavailee sanoja, syö itse. Katsoo coolisti telkkaria sohvannurkassa röhnöttäen, puhuu puhelimeen ja lastaa laukut puupalikoilla.
Imetyksen loppuminen kävi todella kivuttomasti, mihin vaikuttanee myös toisen kolmanneksen kynnyksellä muuttuva maidon makukin, mutta ahdistun silti. Lapsi ei tunnu kaipaavan imetystä, mutta minä kaipaan, toisinaan.

Kohta minulla on taas sylissäni pieni ja avuton vauva, joka on täysin riippuvainen minusta. Eniten ajatuksia ja toiveita kohdistuu synnytykseen ja imetykseen. Imetyksen onnistuminen tuntuu aiempaa tärkeämmältä ja merkityksellisemmältä. Muistan sen tietynlaisen helppouden ja mutkattomuuden, läheisyyden ja tunnesiteen niihin ohikiitäviin hetkiin. Minä odotan uutta imetysaikaa ja olen ladannut siihen paljon toiveita, toivottavasti en turhaan.
Niin moni asia on muuttunut suhtautumisessani imetykseen ja vauvavuoteen. Ymmärrän äidinmaidon olevan melkoista superfoodia eikä ajatus lusikkalakoista seitsemän-kahdeksan kuukauden iässä hirvitä tai stressaa. Saahan hän ruokaa muualtakin. Huomaan myös suhtautuvani leppoisammin uteliaisiin urkkijoihin ja toimintatapojen kauhisteluihin. Vatsan taputtelijoiden vatsaa taputtelen itsekin tasa-arvon nimissä, ja perhepetiajatusta kauhisteleville vain kohautan olkiani. Jotenkin on paljon helpompaa olla tässä tilassa toista kertaa, tällä kierroksella vain itsevarmempana ja rohkeampana.

Millaisia ajatuksia imetys ja sen loppuminen on teissä herättänyt? Tai tuleva imetysaika? Onko suhtautuminen hommaan muuttunut ajan kuluessa?

13 kommenttia:

  1. Viimeksi tänä iltana tunsin tuon saman kaipuun, vaikka imetyksen lopettamisesta on kulunut vasta 2 viikkoa! Ne olivat vain minun ja pojan yhteisiä hetkiä ja nyt hän käy vaan nopeasti pyörähtämässä sylissä ja säntää takaisin leikkeihinsä. (Noh, kyllä hän välillä viihtyy pidempäänkin..etenkin aamuisin) Mutta toisaalta taas tuntui hemmetin hyvältä käydä ostamassa tänään Seppälästä uudet, NÄTIT(!) rintaliivit!

    VastaaPoista
  2. Kovasti toivon, että imettäisin nyt edes sen 6kk! Mutta nyt osaan lopettaa myös aikaisemmin, kuin viimeksi, jos ei ota onnistuakseen toisellakaan viikarilla.

    VastaaPoista
  3. Haikea olo on ollut täälläkin. Meillä jäi viimeinenkin päivittäinen imetyskerta kun pikku-a:lle iski korvatulehdus eikä enää huolinut rintaa. Onhan ikääkin jo se 14kk eli toisaalta oli helpotus että ei tarvinnut alkaa mitenkään huutovieroittamaan... Uusien liivien hankkiminen oli kyllä ihanaa :)Nyt kun vaan loppuisi maidon tihkuminen, ärsyttää kun on joka ilta liiveissä kuivuneita maitotippoja...

    VastaaPoista
  4. ihana lukea omia tuntemuksiaan näin selkosanaisesti ilmaistuna - tutulta kuulostaa. Yhden lapsen kohdalla on koettu myös imetyslakko. Se olikin outo kokemus, mutta oli pakko sopeutua. Nuo ovat aika päättäväisiä nuo pikkuiset, kun sille päälle sattuvat.

    VastaaPoista
  5. Olen imettänyt kumpaakin lasta siihen että ovat olleet reilu 6kk. Esikoisen kanssa ei ollut mitään ns suunnitelmia imettämisen kanssa vaan mentiin ihan lapsen tahtiin. Esikoinen paljastukin sitten olemaan enemmän lusikka ruokailija koska kun alettiin antamaan kiinteitä niin hän halusikin syödä ja reippaasti ja hän lopetti itse imettämisen kun oli vajaa 7kk. Minä yritin jatkaa koska olisin niin halunnut mutta kun poika vaan huusi ja raivosi kun yritin rintaa niin oli pakko luovuttaa. Nro kakkosen kanssa onkin sitten imettäminen jotenkin tuntunut paljon raskaammalta kun sitä aikaa siihen vaan olemiseen ei olekaan ollut kunnolla. Lasten välinen ikäero 1v 10kk ja esikoinen vaatii paljon huomiota. Maitoa tuli tällä tokakerralla paljon huonommin kuin eka, moni sanonut että johtuu siitä että en ole pystynyt lepäämää samalla tavalla kuin ekan kanssa... Ja kun olin täysimettänyt sen 4kk aloin antamaan kiinteitä vaikka suositus onkin täysimettää 6kk asti koska tuntua vaan jotenkin siltä että ei tää mene ihan hyvin. No sitten kävi niin että myös tyttö syönyt hyvin vaikka alku olikin vähän semmosta että suu ei auennut ja tyttökin ns lopetti itse. 4,5kk iässä tuli kaksi hammasta ja siitä lähtien on tyttö purrut rinnoista aina silloin tällöin ja mitä vähemmän rinta kiinnosti sitä enemmän harrasti puremista joka tosiaan ei ollut mitenkään kiva kokemus.Nyt sitten kun tää imettäminen on ohi tuntuu vaan siltä että enkö mä sit pystynyt parempaan ja välillä siltä että onneks on ohi. Tunteet on siis tosi ristiriitaset...Ja sitten mua mietityttää se että monet sanoo että vauva määrää tahdin, ei meillä vaan niin ole mennyt vaan kyllä se aikalailla on ollut taapero joka on määrännyt tahdin. Monesti ajattelen että ne hetket joilloin olen ehtinyt vaan olla vauvan kanssa rauhassa on ollut vähissä (tottakai silloin kun mies on kotona mutta siis päivittäin). Taapero kyllä aktivoi äitiään hyvin :)

    VastaaPoista
  6. Lopetin myös esikoisen imetyksen vasta toisen raskauden myötä, tyttö oli silloin 1v 8kk. Tässä vaiheessa tosin imetyksiä oli päivittäin enää 1-2 kertaa. Tavallisia paitoja ja liivejä olin käyttänyt jo pidempään, kun imetyskerrat alkoivat harvenemaan ja keskittyivät kotona vietettyihin hetkiin. Imetyksen lopettamisen päätökseen liittyi meillä jo ensimmäisessä raskaudessa todettu supisteluherkkyys ja imetyspahoinvointi. Tyttö muistaa edelleen nyt juuri 2-vuotta täyttäneenä rinnalla olon ja välillä ikäänkuin leikillään tulee maiskuttamaan suuta syliin mimikoiden imemishommia. Olen yrittänyt kertoa, että rintamaito on vauvoille, jotka eivät saa vielä syödä isojen tyttöjen ruokaa ja herkkuja. Saa nähdä miten tuo sitten reagoi kun vauva vuodenvaiheessa syntyy. Samoiten minulle toisen lapsen imetyksen onnistumiselle on ladattu ehkä liikaakin odotuksia, olen ottanut jokseenkin itsestään selvyytenä sen onnistumisen. Imetyksen ongelmat ovat olleet toistaiseksi vieraita, mutta eipä se ole kiveen kirjoitettua että tällä kertaa kaikki onnistuisi yhtä hyvin.

    VastaaPoista
  7. Tutulta kuulostaa. Imetin 8kk saakka, ja olen sittemmin monesti kadehtinut äitejä, ketkä imettävät vanhempaa lastaan. Tyttäreni ei myöskään ole sylissä kiehnäävää tyyppiä, vaan maailmaa pitää tutkia kokoajan ja sylissä vain piipahdetaan, ja omassa sängyssä nukutaan. Nyyh! Uusi raskasu on varmasti ihan hyvä syy, mutta ei taida olla järjen juttu tämä. Ja pääset kohta taas imettämään, ihana juttu!

    VastaaPoista
  8. Nyt on aivan pakko kommentoida kun taas koin ahaa-elämyksen :D Hahha. Aiemmin kun kirjoittelit sun hammaslääkärikokemuksesta, olin kokenut täsmälleen samat ajatukset ja fiilikset samana päivänä omalla hammaslääkärikäynnilläni. Nyt osuit taas nappiin. Imetin meidän tyttöä ensimmäisen vuoden ja nyt Felicia on 1v2kk. Itse kaipaan myös imetysaikaa. Tuntuu, ettei samanlaista läheisyyttä ole enää ollenkaan.. Mulla on kamala vauvakuume ja toivon, että pian mäkin odottelen jo seuraavaa, jota aion imettää vähintään yhtä kauan kuin ensimmäistäkin :)

    VastaaPoista
  9. mä imetin ekaa 2v4kk ja tokaa 1v3kk, olisin imettänyt kauemmin mutta jätkä alkoi puremaan tissiä ihan kunnolla... koska oli törkeät raskauspahoinvoinnit päällä, en hirveesti ehtinyt kaipailla imetystä. plus että yöheräilyt jäivät samalla lähes kokonaan pois, joka oli iso plussa miehelle (joka meillä hoitaa yöheräämiset)

    VastaaPoista
  10. Itse jäin kaipaamaan niitä imetyshetkiä jo hyvin varhain, kun neiti ei suostunut enää lainkaan rinnasta maitoaan ottamaan. Jotenkin se vaan on lapsen ja äidin yhteinen juttu ja tuntui kuin olisin täysin jäänyt siitä paitsi. Onneksi neiti on muuten sylivauva ja halailee paljon.

    VastaaPoista
  11. Minä imetin esikoistani (ja ainokaistani, ainakin vielä..) vuoden verran. Ja ikävä on, vaikkakin ensimmäiset puoli vuotta imetys oli kaikkea muuta kuin helppoa. Tissi kelpasi vain äidin liikuskellessa seisaallaan, tai jumppapallon päällä pomputellessa. Pientä kiusasi refluksitauti, ja puklailusta tuli kurja olo, mihin piti syödä, mistä tuli entistä kurjempi olo, ja tissiä ei haluttukaan sitten muuten kuin että äiti huijasi liikkumalla.. Oravanpyörä, missä meillä imetettiin päivällä puolen tunnin-tunnin välein.. Yöllä saatiin onneksi kaikki nukkua päivän väsymyksiä pois. Imetys loppui pikkuhiljaa lähtiessäni tekemään opintoja loppuun pojan ollessa 10 kk, ensin väheni ja 1 v iässä muutaman pitkän työpäivän jälkeen tissiä ei enää kaivattukaan. Toivon kovasti, että joskus toisenkin kanssa imetys onnistuu, en jaksaisi pullorumbaan ryhtyä. Imetys on kuitenkin helppo ja ihana tapa ruokkia lastaan, se on yhteinen tärkeä hetki, kun toinen tissi suussa tiirailee äitiä ja itse saa pitää pientä lähellä. Nyt 1.5 v iässä ne sylittelyhetket on enempi vauhdin lomassa halailemista. Mukavaa uutta imetysaikaa Sascia, ja ihanaa loppuraskautta :) kiitos blogista, löysin tänne vasta vähän aikaa sitten ja koukkuun jäin.

    VastaaPoista
  12. Meillä on 02/11 syntynyt tyttö ja seuraavaa ootellaan saapuvaksi marraskuussa. Mä imetän edelleen pari kertaa päivässä mutta tunnen todella huonoa omaatuntoa kun maitomäärä on vähentynyt. Välillä tosiaan tuntuu että sieltä ei tule yhtään mitään. Nyytille tämä ei tunnu olevan big deal vaan on ihan tyytyväinen maitopulloonsakin :)Monesti oon itekin miettinyt että miksi musta tuntuu tältä vaan vielä en siihen ole selvyyttä saanut... Pöh, kait ne on nämä hormoonit taas ;)

    VastaaPoista
  13. Minä imetin esikoistani kolme vuotta. Ja silti edelleen, vuosia myöhemmin, tulee silloin tällöin kaihoisia ohikiitäviä hetkiä, jolloin ikävöin imetyksen ihanuutta ja ihmeellisyyttä. Äitiys on ihmeellistä! Onnea odotukseen ja uuteen imetykseen. :)

    VastaaPoista