Social Media Icons

torstai 30. elokuuta 2012

Hetkiä jolloin..

9 kommenttia , , , , , , Share It:
...Toivoisin olevani jonkun muun saappaissa.

Meillä on taapero. Hän kävelee, kävelee oikein reippaasti. Hän ei suostu istumaan vaunuissa tahi ostoskärryissä. Hän kävelee itse. Ja juoksee pirun kovaa - karkuun.

Eilinen monologi kierrätyskeskuksen illan hiljaisuudessa:

Älä koske siihen, se menee rikki.
Tulepas katsomaan, mitä äidillä on täällä.
Älä mene sinne.
Mennäänpäs yhdessä tuonne. 
Katsohan mitä täällä on.
Älä nyt karkaa mihinkään.
Hei, tule takaisin.
Älä mene sinne!
Tulepas katsomaan mitä äidillä on täällä näin.
Älä revi kirjoja hyllystä!
Anna sen lasivitriinin olla!

Olin kaksin lapsen kanssa liikkeellä, kuten tavallista. Jotta ymmärtäisitte minua paremmin, kerrottakoon, että tällä hetkellä meneillään on outo ujostelukausi, enkä saa olla hetkeäkään rauhassa esimerkiksi kerhossa, mummolassa tai edes kotona jos paikalla on vieraita ihmisiä. Hän roikkuu lahkeessani ja vinkuu syliin. Edellä mainitun haastavamman oloisen ujostelukauden turvin ajattelin voivani katsella käytettyjen tavarain tarjontaa kaikessa rauhassa lapsi lahkeeseeni liimantuneena. Vaan toisinpa kävi.
Juoksin ympäri kierrätyskeskusta, siivosin hänen jälkeensä jättämiä pehmodalmiksia ja hama-helmisettejä, marssin rimpuileva ja huutava lapsi kainalossani läpi hyllyjen. Luovin tieni kohti kassaa, hikoilin, puuskutin ja toivoin kaksi minuuttia kestävien, kovien harjoitussupistusten taukoavan. Pakkasin lapsen autoon, laitoin radion päälle ja itkin.
Kuvamateriaalia ei tietenkään ole, järjestelmäkameran esiin kaivaminen uhmaiän kynnyksellä ja karkailevan taaperon kanssa olisi voinut herättää kanssaihmisissä hämmennystä ja pahennusta.

Nyt uskallan julkisesti myöntää, että lapseni ollessa aivan pieni hämmästelin niitä vanhempia, jotka kantoivat jo käveleviä lapsiaan (kantovälineissä). Hämmästelin, mutten tajunnut, kuinka kätevää se oikeasti olisikaan. Vauvan kanssa oli kiva kiertää kirpputoreja kantoreppuillen tai liinaillen, kun ei tukkinut käytäviä vaunuilla ja päiväuniajan saattoi käyttää tehokkaasti ostoksia tehden vailla huolta itkuhälyttimistä. Nykyään kaupassa asioidessa lapsen kantaminen tuntuu ainoalta järkevältä vaihtoehdolta, ainakin jos mielii pitää huolta omasta mielenterveydestään ja budjetistaan kaikkien ulottuvilla olevien ihanuuksien edessä.
Meillä se ei vain käy kovinkaan helposti - en osaa ainuttakaan selkäsidontaa liinalla ja hikoilen hormonihirmuisen teinin tapaan, joten viisi metriä kangasta ja lämpöpatterilapsi ei edes tunnu kovin luontevalta kombolta. Tulan kantorepulla kannoin tähän saakka lasta selässä, mutta enää edes vöiden nostaminen mahan päälle ei auta - vatsa on tiellä ja reppu painaa sitä. Kymmenkiloisen kantaminen edessä tuntuu absurdilta, etenkin edessä on melkoinen etureppu jo ihan omasta takaa. Eikä vilkas taapero enää pitkiä aikoja edessä suostu olemaankaan, koska haluaa kuikuilla ympäröivää maailmaa. Minä joutunen ulkoistamaan kantamisen yksin sille miehelle joka asuu meillä, tai sitten yksinkertaisen suuntaamalla tavarain taikamaailmoihin mitä parhaimmassa seurassa, eli ihan yksikseni.



Kantamisesta ja kantokokemuksista on kuitenkin tarjolla taas näin syksyn korvilla isosti tarjontaa, sillä uusi Ipanaisen Annin järjestämä Kantokiertue, jonka grafiikoista vastaa luonnollisestikin taas Kottarainen, ja johon mekin osallistuimme viime vuonna, on taas täällä! Kantokiertueella matkaa siis ergonominen kantoreppu Tula, ja bloggaajat saavat sen testattavakseen hetkeksi ja kirjoittaa käyttökokemuksistaan, plussista ja miinuksista. Mukana ihania blogeja ja yksi isäbloggarikin. Kukahan innostuu kantamisesta, kuka ei, mitä luulette? Kenen kiertueosuus kiinnostaa eniten ja miksi? Itse odotan ainakin innolla Lähiömutsin ja But I'm a human, not a sandwich-blogin Iinan käyttökokemuksia. Myös Isyyspakkaus-blogin kirjoittajan kokemukset kiinnostavat, sillä meillä H. on kantanut Helmiä jo miltei vuoden päivät Tulalla ja pitää siitä kovin.

Kantokiertueella mukana ovat:

1.–9.9 But I'm a human, not a sandwich
11.–23.9 Äitilandia
25.9–7.10 Isyyspakkaus

9.10–21.10
CloVer
23.10–4.11
Vauva, älä itke tänä yönä
5.11–18.11
Lähiömutsi
 
Osallistuttehan Kantokiertueelle myös facebookissa, jolloin pääsette kätevästi ja nopeasti seuraaman Kantokiertueen kulkua ja postauksia.

9 kommenttia:

  1. Niin tuttua."Älä koske siihen.""Kuuntele, äiti sanoi älä koske.""Istu nätisti.""Syö nätisti.""Älä koske, ota tämä.""Kato mikä tässä on, ei sitä, älä sitä.""Taasko sä pistit sen pesukoneen pois päältä, Eeli ei, kato laitetaan näitä.""Kolmas kerta, kun sä laitat sen pesukoneen pois päältä, Eeli ei saa. Älä koske.""Kato! Miiikääää tää on! OHO! No, kato nyt. Älä mene sinne."Rimpuilua, löysäks heittäytymistä, vääntelyä, nopeita liikkeitä (kuinka ne voikaan olla niin nopeita), kiukuttelua, tekoitkua...... Ihan KAMALAA! Mun täytyy myöntää, että vaikka mä rakastankin poikaani enemmän kuin mitään, mä kerran laitoin oven sen nenän edestä kiinni, että sain hengähtää kaks sekuntia. Ja tää on vasta alkua......... Huoh.

    VastaaPoista
  2. Oletko kokeillut rengasliinalla kantamista lonkalla? Itseltä se ainakin onnistui taaperon kanssa raskaana ollessani! - Jonna

    VastaaPoista
  3. Mä yritin just käydä tällä viikolla opettelemassa selkäsidontaa, mutta lasta kiinnosti psljon enemmän uusi leikkipuisto kuin hengailu hitaan ja säätävän äidin selässä... Ei nyt sinänsä mikään stressi oppia kun repussa kulkee näppärästi, mut kieltämättä jos jossain vaiheessa olisi raskaana niin reppusidonta olis kyllä tosi kätsy. Että pakko kai vaan treenata vaikka koekaniini ei niin tykkäiskään...

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa niin tutulle. Sitä kun itsellä tekee milei aina lähteä tuon pikkuisen kanssa kaikkialle. Varsinkin kun se on nykyään niin helppoa kun jo itse kävelee ja vieressä temmeltää. Mutta heti jonnekkin kauppaan tai ties minne kirppikselle päästyä joutuu kokoajan olemaan vierellä ja kyttäämään tekemisiä. Eilenkin käytiin askartelukaupassa hakemassa kivoja ideoita syksyisiin väkerryksiin, niin ihan huomaamatta oli kaupa lattia täynnä lankakeriä. Oli ne tuo pikku herra huomaamattaan käynyt hyllystä alas vetämässä.On se tuon kanssa aika sählöystä välillä, mutta silti niin ihanaa :D

    VastaaPoista
  5. Meidän taaperon kanssa tuo älä koske, älä mene sinne, tule tänne jne. -monologi on erittäin tuttua. Toisinaan lastaan jopa häpeää, tai ei oikeastaan lastaan, vaan lähinnä sitä, ettei ole osannut kasvattaa lastaan ja kun ne muiden muksut on vaan niin nätisti...Sitten taas ajattelee uudestaan niin normaaliahan se lapsen käytös on, aina vaan ei tunnu siltä.Itsekkin haluaisin kantaa tyttöä, mutta jotenkin isomman lapsen kantaminen tuntuu haasteelliselta. Varsinkin kun neidin hermot eivät kestä äidin yrityksiä.

    VastaaPoista
  6. ostin lapselleni valjaat koska touhu oli samanlaista aluksi mentiin eri suuntiin mutta totuttelu tuotti tulosta nyt kauppa matkat ym menee mukavasti

    VastaaPoista
  7. Juuri tulin kierrokselta kauppakeskuksesta poikani (ikää vuosi ja 2 kk)kanssa! huh johan olikin taas!! Meillä tismalleen samanlaista, ja mikä huvittavinta taas musta tuntui että kaikki muut suurinpiirtein samanikäiset ipanat istuu KILTISTI omissa rattaissaan ja katselee vaan ympärilleen!! Mitä ihmettä! Ja joka kerta kun pääsen pois ajattelen että ens kerralla tulen TAKUULLA yksin, ja niin taas käy että kumminkin tuun sen pojan kanssa.. ;) Huojentavaa kuitenkin kuulla että muillakin on samanlaisia muksuja, vaikka kauppa- ja kirppisreissuilla oon aina täysin eri mieltä! Onnea toisen odotukseen, itsellä kans seuraava tulossa loppuvuodesta:)

    VastaaPoista
  8. Tiedän tunteen. Ajattelin yks päivä, että menenpä pitkästä aikaa käymään päivällä tytön (1v3kk) kanssa kaupungilla. On kätevää ottaa se mukaan, kun oon pari viime kertaa ostanut sille housut, jotka on kotona osoittautuneet ihan löröiksi vyötäröltä. Niin nyt voi kokeillakin....Semmosta sirkusta ja meteliä se piti, että hetkeen en lindexille aio jalallani astua. En vaan kehtaa! Ja minä ostin sinnillä ja hiellä ostokseni, kun kerran sinne asti oli lähdetty, ja kun se ei kuitenkaan ens kerralla tuu olemaan yhtään sen helpompaa.ODOTAN sitä hetkeä, kun tuo tyyppi oppii kävelemään esim käsi kädessä tai muuten vaan totellen. Nyt se on sitä, että taatusti väärään suuntaan ja äitiä juosten karkuun ja taatusti kaikki tavarat alas... Huoh!

    VastaaPoista
  9. Onneksi en ole ainoa, jolle taapero kiukkuaa ja uhmaa! Ja hirvein on kyllä se tunne, että on lapsenkasvatuksessaan tehnyt jotain peruuttamattoman pahaa ja huonoa, pilannut koko tyypin ja siksi se on tuollainen.

    VastaaPoista