Social Media Icons

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Hammaslääkäri kuin unelmakätilö

8 kommenttia , , , Share It:
Monet varmasti tietävätkin, kuinka inhoan ja kammoan hammaslääkäreitä. Nukun huonosti viikkoja ennen tarkistusaikaa tai perun ne naurettavilla verukkeilla koska en halua mennä. Siitä syystä minä olen joutunut treffaamaan hammaslääkäriä tänä kesänä neljä kertaa.
Julkiselta puolelta sain ihan oikean ajan juurihoitoon kun vinguin ja anelin puhelimessa, ja minut paiskattiin toiseen hammashoitolaan (kuitenkin kohtuullisen lähelle) jonkun toisen hammaslääkärikammoisen peruuntunutta aikaa paikkaamaan. Kun astuin huoneeseen tuskan hiki otsalla, tärisevin käsin, oli vastassani melkoisen ihana superkaksikko. Meillä synkkasi heti yhteen. Pahin pelko karisi jo ennen puudutusta kun empaattinen hammaslääkäri selitti rauhallisella äänellään mitä tekee ja miltä se tuntuu. Ei ole mitään pelättävää. Myönnän silti ulisseeni lohduttomana puudutusta pistettäessä. Mutta vähemmän ja äänettömämmin kuin yleensä.

Epämieluisiin, epämukaviin ja pelottaviinkin hetkiin kuten synnytykseen ja juurihoitoon tarvitsisin samanlaisen tyypin tuekseni. Sellaisen, joka ei kiellä pelkoani tai sitä, että minuun sattuu, mutta sellaisen, joka ei lässytä eikä silitä päätä. Hän ei myöskään saa olla tyly, huonotuulisen oloinen tai näyttää kyllästyneeltä tuskasteluuni. Tarvitsen ihmisen, joka pitää minut ajan tasalla tapahtumien kulusta, puhuu ja toimii painokkaasti ja napakasti. Hän kannustaisi, muttei kuitenkaan kuten urheiluvalmentaja tai ryhmäliikunnanohjaaja. Hän kestää sen, että ennemmin tai myöhemmin vaivun puhumattomaksi kipumöykyksi ja itken yksin. Silloin jos joskus kaipaan empatiaa, en kannustusta tai vinoilua.
Löysin täydellisen ihmisen synnytykseeni tueksi - harmi vain että hän on hammaslääkäri.

Viimeksi synnytyksessäni oli äärimmäisen kiireinen kätilö, joka kävi vain sitomassa minut piuhoihin ja tekemässä sisätutkimuksen kunnes painoin kutsunappia ja huusin, että minun on ponnistettava. Hän oli jämäkkä ja napakka, ilmeisen huumorintajuinenkin. Hän heitti vitsejä asioista jotka eivät naurattaneet, tilanteissa jotka tuntuivat elämäni hirveimmiltä. Itse synnytyksestä jäi kuitenkin ihan hyvät muistot, kätilöstäni en ehkä sanoisi samaa. Haastavaa työstä tietysti tekee se, että jokainen synnytys on asianomaiselle henkilökohtainen & tärkeä kokemus, ja jokainen nainen on ainutkertainen tapauksensa, mutta kätilölle se on työtä. Aamuvuoroja, iltavuoroja, yövuoroja. Lisiä, pyhäpäiviä. Jokaisella on työssää huonoja päiviä, myös kätilöillä.
Jos synnyttäisin yksin, haluaisin mukaani doulan. Jonkun joka ei jättäisi minua hetkeksikään. Minä en pärjäisi yksin, minä murtuisin yksin. Oikeastaan minä haluaisin doulaksi napakan, empaattisen, räväkän ja sanavalmiin ystäväni Annin, joka pitäisi puoliani, ymmärtäisi, muttei paijaisi.

Millaisen kätilön sinä tarvitsisit? Tai millaisen sait? Mistä tykkäsit hänessä, mistä et? Voisitko synnyttää doulan kanssa?

8 kommenttia:

  1. Jos tänne saadaan ryhmään tarvittava määrä ihmisiä kasaan, niin minä ilmoittauduin doula-kurssille :)

    VastaaPoista
  2. Jos minulla ei olisi miestä, varmasti olisin kääntynyt doulan puoleen. Mies oli kuitenkin täydellinen tuki ja turva, osasi olla panikoimatta, heitti huumoria oikeaan aikaan ja pääosan ajasta käyttäytyi hyväksyttävästi (paitsi sairaalassa torkuilta herättyään venytteli ja vanutteli ja totesi hieman valittavaan sävyyn, että olipas huono ja epämukava sänky nukkua, kun itse olin kärvistellyt ne yön tunnit supistusten kourissa suihkussa). En voi kuvitellakaan miten olisin selvinnyt ilman miehen henkistä ja fyysistä tukea.

    VastaaPoista
  3. Meillä on tulossa doula :)Olen ollut aikeissa kirjoittaa siitä omaan blogiin juttua jo jonkin aikaa, nyt teksti on jo puolessa välissä. Eli eiköhän se pian tule julki sekin. Itse kaipaan vähän erilaisempaa tukea, ja nimenomaan toista naista sinne synnytykseen. Ei miehessäkään vikaa ollut, mutta ei hän silti ymmärtänyt tapahtumaa ihan samalla tavalla. Pelkäsi minun kipuani liikaa, ja ehkä hieman panikoikin. Minäkin kaipaan sitä turvaa ja tukea, jotain toista joka tietää miltä se tuntuu ja ettei siihen kuole.Ja doulahan ei siis sulje miehen osallistumista synnytykseen. Sinne voi tulla molemmat, jos mieskin ehtii vain paikalle :)

    VastaaPoista
  4. Mulla oli maailman parhaat kätilöt <3. Toinen oli koko ajan ihanan rauhallinen, vaikka saliin tultiinkin kiireellä. Tää kätilö auttoi vauvaa sitten maailmaan ja neuvoi koko ajan tosi hyvin mitä pitää tehdä. Toinen kätilö piti mua kädestä sen aikaa, kun Eevert laitettiin kauemmas istumaan, kun raukkaa alkoi pyörryttää. Jos joskus vielä synnytän uudestaan, niin mä aion kysyä toista näistä kätilöistä, jos sattuisivat olemaan töissä.

    VastaaPoista
  5. Mulla oli kätilönä aivan ihana, nuorehko mutta niin äidillinen ja suojelevan tuntuinen nainen. Ei voisi kohdalleni parempaa kätilöä voinut osua. Aina synnyttäneiden osastolle asti minut viedessään vaihdettiin vielä ajatuksia synnytyksestä ja vauvasta. Voisin sanoa, että kyseinen naishenkilö on tehnyt muhun lähtemättömän vaikutuksen ja olen ikuisesti kiitollinen hänelle kun auttoi saattamaan poikani maailmaan :) Vaikkakin hän vain teki työtään. Jos olisi mahdollisuus, varaisin hänet seuraavaan mahdolliseen raskauteen/synnytykseen :D

    VastaaPoista
  6. Minulla oli nuori kätilö ja olin varsin tyytyväinen häneen. Ei mitään ylimääräistä hössötystä vaan ystävällinen ja asiantunteva ote hommaan. Olin synnyttämässä yksin ja en kyllä kokenut tarvitsevani ketään tueksi. Toki synnytys oli helppo ja nopea joten eipä tuota kauaa tarvinnut kärvistellä.

    VastaaPoista
  7. Mulla oli ihan hirvee kätilö!! Ei kuunnellu ollenkaan, esim. pyysin päästä huoneeseen, jossa on allas, ei onnistunu, kun oltiin jo tultu toiseen huoneeseen. Synnytystukea (sitä isoa kuntosalilaitteen näköistä) olisin halunnut kokeilla, ei onnistunut, kuulema hankala raahata toiseen huoneeseen. Ja ei ollut huoneessa paljon yhtään, oli vissiin useita synnyttäjiä yhtäaikaa. Sit se käski rueta ponnistamaan ja lähti huoneesta!! Ite olin että täh? mitä mä teen!! Ei näyttäny ees soittokelloa, se roikku kaukana seinällä, en mitenkään ois ylettäny ite siihen. Miehen kans sitte arvailtiin, että onkohan tää se soittonappi. Huoh. Jos ens kerta tulee, en varmasti ota sitä kätilöä.

    VastaaPoista
  8. 4 lasta oon synnyttäny, kenenkään synnytyksessä ei oo mies ollu mukana, enkä tiiä oisinko ottanukkaan :D kahen ekan synnytykses oli tukenani MIES puolinen ystäväni, hänestä tuli myöhemmin lääkäri. ekan lapsen aikaan kätilö oli myös aivan ihana, perhetuttuni mut ihana et hän oli mukana. vaikka kysyi kyllä ennen kun minun kätilöx tuli et kai se minulle käy, koska ennestään tunnettiin. tokan aikasta kätilöö en ees muista mut synnytyskin oli niin nopee (poika synty tunnin päästä sairaalaan pääsystä). kolmannen synnytykses mukana oli naispuolinen ystäväni, kätilö oli joku nuori joka ei ymmärtäny mun ja kaverin juttuja yhtään :D :D neljäs synty sairaalaan ensiapuun et siinä ei paljon kerenny katella et ketä oli mukana, ambulanssipoitsua aattelin sen verta sääliä et en ihan ambulanssiin synnyttäny :D oli nimittäin semmonen nuori jannu ja just sen näkönen et ois varmaan ollu sen eka ambulanssi synnytys :D nelosen kohalla ei siis kukaan kerenny mukaan. Ite olin aikoinani ennen omia lapsia kummipoikani synnytyksessä mukana, eikä jääny mitn. "traumoja" et ois oma synnytys jännittäny tms. Mut en itse vois ajatella et menisin doulax ihan vieraalle ihmiselle, jonkin hyvän kaverin mukaan voisin vielä vaikka lähtee :)

    VastaaPoista