Social Media Icons

torstai 5. heinäkuuta 2012

Unikuulumiset

14 kommenttia , , , , , , Share It:
 Kuva lainattu täältä.

Meillä nukkuminen ja nukuttaminen on edennyt varsin hyvään pisteeseen. Yösyötöt ovat jääneet hienoisen vastaan hankaamisen kanssa pois ja päivän ainoa imetyshetki on illalla ennen nukkumaan menoa. Iltaisin toistellaan lähestulkoon orjallisesti rutiineja ja hyväksi havaittua järjestystä hoitaa asioita iltapalasta kylpemiseen ja viimeisiin haleihin. Iltakahdeksan-yhdeksän aikaan meillä hiljenee koko huusholli, aamukahdeksalta nahkavekkari jo iloisesti räpättää nallelleen.

Vaikka olinkin aiemmin kaikenlaisia unikouluja vastaan, olen imetykseni loppusuoralla tullut todenneeksi, kuinka paljon hormoneilla onkaan tekemistä oman unenlaatuni kanssa. En saa enää samalla tavalla unta öisin tai iltaisin, en nuku päiväunia. Yölliset taistelut ja sängyn laidalla kykkiessä kipeytetty selkäparka on kylmän rauhallisesti vaihdettu tassuttelu-unikouluun ja luomupuuvillaiseen apinaunirättiin. Jos näyttää siltä, ettei uni silityksistä ja tuutulauluista huolimatta tule silmään, olen jättänyt lapsen nukahtamaan itsekseen. Ja yllätyksekseni sinne hän myös jää. Pientä perääni parkaisemista lukuunottamatta myös miltei aina ääneti. Jos kymmenen minuutin päästä älämölö alkaa tai jatkuu, menen tarkistamaan tilanteen. Yhdeksänä iltana kymmenestä minun ei onneksi tarvitse.
Olen ajatellut, että minun hyvinvointini heijastuu myös lapseni hyvinvointiin. Kun minä saan nukkua ja käydä nukkumaan rauhassa, jaksan paremmin, en ole yhtä ärtyisä enkä vihainen. Mutta olenhan vuoden kukkunutkin. Vuosi on todella pitkä aika nukkua huonosti joka yö.

Yksi erikoinen ilmiö meitä kuitenkin vaivaa öisin; neljän-viiden aikoihin sängyn reunalta kurkkaa uninen taapero joka ei tahdo nukahtaa uudelleen enää millään (ylös nouseminen ei auta, kokeiltu on, se on vain itkuisempaa puuhaa). Ei auta tekeytyä kuolleeksi, ei piiloutua peiton alle. Mutta kun katoan huoneesta kymmeneksi minuutiksi, nukahtaa hän itsekseen. (Toisaalta yölliset vessakäyntini ahkerasta äänettömyysharjoittelusta huolimatta herättävät aina herkkäunisen Helmimme. Olenkin muuttunut vallan laskelmoivaksi ja ollut kuivin suin koko illan, etten yöllä heräisi vahingossakaan...)
Minulle se tarkoittaa yhtä piinallista ja hemmetin huonosti nukuttua tuntia yössä, sillä unen päästä kiinni saaminen on hankalaa kun on ensin maannut olohuoneen sohvalla koomassa varttitunnin. Imetyshormonit ja hetkelliset hyvät unenlahjat (joilla minua ei siis koskaan aiemmin ole siunattu), kuinka kaipaankaan teitä.

Tällaisina aikoina kaipaan lastenhuonetta. Sitä yhtä ylimääräistä huonetta, jota meillä ei ole. Edes ihan pikkiriikkistä, niin että makuuhuoneessa voisi taas kääntää kylkeä vapaasti, lukea illalla ja käydä vessassa vailla huolen häivää. Eikä tarvitsisi torkkua olohuoneen sohvallakaan.
Olen vakavissani miettinyt lapsen matkasängyn siirtämistä eteiskäytävään öiksi, sillä muuta paikkaa ei yksinkertaisesti ole. Ajatus sängystä kenkätelineen ja ulko-oven vieressä tuntuu silti kornilta.

Tänään olen kirjoittanut asuntohakemuksia. Me toivomme ihan mahdottomia, yksinkertaisesti, joten en herättele turhia toiveita muutosta ihan pieneen hetkeen. Me haluaisimme asua pääkaupunkiseudulla ryöstöhintaan, hissillisessä talossa ja kolmiossa. No can do.

14 kommenttia:

  1. Mä kaipaan niitä ihania raskausajan hyviä unia. Kun minä, 30 vuotta unihäiriöinen, nukahdin jopa kesken lauseen. Nyt, kun Aino nukkuu pääosin 19 - 05 heräämättä, itse herään tuolla välillä kymmenisen kertaa ja/tai valvon pari tuntia. Ihan kuin pää ja kroppa olisi jäänyt siihen moodiin, kun lapsen takia pitää nousta tusinan kertaa yössä. En tiedä, mikä tähän auttaisi, koska alan olla aika puhki.Haleja ja tsemppiä! Toivottavasti asuntokuvio selviää mieluummin ennemmin ja toivomallanne tavalla. Pidän peukkuja!

    VastaaPoista
  2. tsemppiä asunnonhakuun,muista hakemuksien lisäks soitella niihin paikkoihin:) toivotaan et saatte asunnon paljon nopeemmin kun me..

    VastaaPoista
  3. Meille lohkesi asunto vvo:lta tosi nopeasti, kun asunnon vaihtoon oli todellinen tarve kuten teilläkin näyttäisi olevan (kohta 2 lasta ja kaksio ilmeisesti). Asutaan hissitalossa, kolmiossa ja pääkaupunkiseudulla, uudella alueella. Ryöstöstä en puhuisi, mutta onhan tätä vuokraa tässä tosin maksettavana. Missäpä ei olisi.

    VastaaPoista
  4. Meillä vaivaa sama ilmiö, poju pomppasee sängystä ylös samoihin aikoihin joka yö ja vaikea saada uudestaan nukkumaan vaikka onkin selvästi väsynyt. Useammalta mammalta olen kuullut samaa tapahtuvan heidänkin lapsosten kanssa...Mikähän siinäkin on?! Pitääpä kokeilla tuota huoneesta poistumista.

    VastaaPoista
  5. Meillä on ollut aina ajoittain tuota samaa aamuöisin heräämistä. Talvella tähän auttoi se, että lapsi tosiaan siirrettiin pois meidän makkarista. Nyt se on vähän helpompaa käydä vain siellä rauhoittelemassa, jos sitäkään. Jos nimittäin kunnon huuto ei edes ala, ei niihin kaikkiin huutoihin edes reagoida. Ja lapsi nukahtaa yleensä uudelleen.Mutta ompa meilläkin heräilty ihan säännöllisesti silloin viideltä. Pirullista se on, mutta mitäs teet kun toinen ei vaan nukahda uudelleen. Nyt ollaan kyllä aikalailla päätetty, että jäädään vaan kuuntelemaan yltyykö huuto vai ei, ennen kuin mennään koko huoneeseen. Onneksi näitä herätyksiä ei ole ollut taas hetkeen. Mulle on ihan tarpeeksi se, että lapsi herää normaalistikin viimeistään 6.30 ;)Mutta sinuna siirtäisin sängyn kyllä sellaiseen paikkaan, ettei Helmi herää jokaiseen sun kääntymiseen tai vessassa käyntiin. Niitä vessakäyntejäkin kun on vaan tulossa koko ajan lisää. Ja hienoa kuulla, että unet muuten sujuu jo hyvin :)

    VastaaPoista
  6. Meilläkin asunnonvaihto edessä, vaikka tässä tilaa meille vielä olisikin, mutta remonttia (Kattava wc-keittiö) on tulossa kakkosen LAn aikaan, eikä siihen varmaan riitä huumorintaju. Vuokrataan kimppaan iso kartano! ;-) - Satu

    VastaaPoista
  7. Ettekös te tee jotain keittiöremponttia?! Miksi eka remontoida ja sitten muuttaa pois..? Vai onko multa nyt mennyt jotain ohi? :D

    VastaaPoista
  8. tuttava joutui joskus perumaan aamuisen sanomalehden, koska postinkantaja sai koiran kynnet rapisemaan laminaatilla, ja lapsi heräsi. mutta nykyään kuulemma nukkuu sikeämmin :D

    VastaaPoista
  9. Me luovuttiin kaksiossamme olohuoneesta josta tuli meidän makuuhuone, kyllähän sinne yksi nojatuoli mahtuu jos vieraita oli niin pystyi vähän edes viettämään aikaa siellä illasta. Pääasia, että lapsi sai meillä oman huoneen ja ei herännyt jokaikisestä kyljen kääntämisestä tai vessakäynnistä. Meillä nyt tytöllä ikää vuosi niin on nukkunut jo nelisen kuukautta omassa huoneessaan. :)

    VastaaPoista
  10. Ei tämä asunto meidän ole, me ollaan vuokralla. Mutta harmittaahan se, että joudutaan tästä jossain kohtaa yksinkertaisesti ja auttamatta pois, me asutaan siis hissittömän talon kolmannessa kerroksessa ja vaunukellarikin on kahden lukollisen oven takana. Nyt jo on siis kädet täynnä kun Helmiä kantaa, en minä saa toista lasta menemään mitenkään järkevästi...

    VastaaPoista
  11. Ihmeitäkin voi kuulemma tapahtua - siis asunnon suhteen nyt tarkoitan :) Ajattele, että se sattuu juuri Teille :)

    VastaaPoista
  12. Hmm, meillä ainakin 1v3kk on mennyt jo 3kk vai 4kk rappusia. Kontaten eteenpäin :) Hidastahan se on, mutta ei tarvitse kantaa. Se portaita konttaaminen oli pelastus, kun lapsilla on 1v3kk ikäeroa..

    VastaaPoista
  13. Voih. Toivottavasti saatte isomman asunnon pian.Meidän pikkupoitsu siirtyi omaan huoneeseen jo vähän vajaa 3kuisena ja siitä asti ollaan nukuttu valtaisan ihania 12tunnin, katkeamattomia yöunia :) edelleenkin; poitsu on jo 1v3kk. Olisi sula mahdottomuus nukkua kaikkien samassa huoneessa. Vaikka poika on ollut aina hyvä nukahtamaan ja nukkumaan, herää kuitenkin herkästi jos touhuiltais samassa huoneessa tms. Välillä mummolassa kun joudutaan nukkumaan samassa huoneessa, nukutaan sitten kaikki koiranunta :/ se on ikävää. Ja heti kun poitsu bongaa että AHAAA, noikin on täällä samassa huoneessa, tapahtuu välitön piristyminen.

    VastaaPoista
  14. Jos H on vielä opiskelija, niin olisiko mahdottomuus päästä HOAS:in asuntoon? Ne on aika edullisia ja hissillisiä kolmioita löytyy varmasti vähän joka puolelta pk-seutua. Ja perhekoon kasvaminen on aina painava syy vuokranantajan silmissä. Pidetään peukkuja, että löydätte kivan ja toimivan asunnon!

    VastaaPoista