Social Media Icons

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Tyttöjen välisestä ystävyydestä

2 kommenttia , , , , , , , , Share It:


Ensimmäiset kaveruussuhteet luodaan jo pieninä. Sosiaalisia hetkiä ja leikkikavereita on löytynyt vauvavuoden varrella melkoinen nippu, entuudestaan lähipiiriini ei lapsiperheellisiä yksilöitä ennen kuulunutkaan. Ensimmäisen kerran Helmi ja Visuaalisesti vaativa-blogista tuttu O-nimimerkkiä kantava tyttö tapasivat viime kesänä, taaperomme ollessa vielä pieni vauva, vain kuusi viikkoa vanha.

Kun Helmi oppi istumaan tuetta, koki tyttöjen välinen ystävyys melkoisen mullistuksen. Tai ehkä varsinaisesti sai alkunsa. O kantoi Helmille leluja leikittäväksi, esitteli perheen kissat ja piti huolen, että pienempikin vieras sai osansa juhlapöydän antimista. Hiljalleen leluilla leikkiminen samassa huoneessa on muuttunut yhteisleikiksi; parkkitalolelun tutkailuksi, potkumopon kimppakyydiksi, kirjojen yhdessä lukemiseksi. Lelujen jakamiseksi, eväiden syömiseksi yhdessä tuumin saman pöydän ääressä. Saman sylinkin voi jakaa, ainakin jos toisella polvella on tuttu kaveri.
Luulen että ystävyyssuhde on vaatinut enemmän kahdeksan kuukautta vanhemmalta O:lta, joka on uskomattoman hyvin sisäistänyt, että pienempi kaveri on toisinaan tahtomattaan hieman kovakourainen, tahtoo viedä lelut kädestä ja joka ei toisinaan ihan pysy menossa perässä. Tulevaa pikkusisarusta ajatellen toivon hartaasti myös Helmin olevan yhtä empaattinen ja mustasukkaisuuteen taipumaton.

Vaikka ensi alkuun vierastin ajatusta muihin äiteihin tutustumisesta vain äitiyden vuoksi, on minun pakko myöntää, että tarvitsen näitä hetkiä. Hetkiä, jolloin en ole kiipeilypuu ja halikone, hetkiä jolloin kahvi ei jäähdy ja puhe pulppuaa - useimmiten jostain muusta kuin lapsista; tänään päivän polttavina oli häiden teemavärit, sisustus, kosmetiikka, shoppailu ja muoti. Hyvässä seurassa vietetty aamupäivä pitää sisällään monenlaisia sivuvaikutuksia; pitkiä päiväunia, kasvanutta ruokahalua, mielialan äkillistä kohoamista ja oman jaksamisen parantumisena.  

Tyttöjen välisestä ystävyydestä puhutaan usein melko ikävään sävyyn, ainakin teini-iän kynnyksellä ja ala-asteen bestistaisteluiden tuoksinassa. Nyt se on onneksi vielä helppoa ja hellyyttävää, sitä että pyykinkuivaustelineeltä varastettu kalsarisaalis jaetaan tasan ja että vauva-ajan lempparikirjan voi antaa sitä enemmän arvostavalle. 

2 kommenttia:

  1. Ja aina sanotaan että alle 2-vuotiaat eivät muka osaa leikkiä keskenään. Että voivat leikkiä vierekkäin mutta eivät yhdessä. Höpsis!Meidän tyttö alkoi leikkimään alle 2-vuotiaan serkkuni kanssa siitä hetkestä kun alkoi käyttää kävelytuolia. Isompi esitteli kävelytuolin nappeja ja toi leluja, joita pienempi sitten ihmetteli ja leikki. Nyt kun kipitetään ihan omilla jaloilla (vaikka vielä tukia pitkin) leikkiminen on tietysti yhdessä vielä enemmän saanut syvyyttä. Kyllä tosiaan ne pikkuset leikkii jo ihan pienestä pitäen. :) Nytkin meiän tyttö leikkii 6kk kaverinsa kanssa, vaihtelevat ja ihailevat yhdessä leluja :)

    VastaaPoista
  2. 4-vuotiaana ilmenee tytöillä sitä ettei kolmisi leikit oikein suju..

    VastaaPoista