Social Media Icons

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Toivepostaus: toinen raskaus

20 kommenttia Share It:

Asiaan kuuluvaa reaaliaikaista tilannekatsausta kesäpötsiin ei ole, vaan kuva on viikon takainen, sillä kameran muistikortti katosi viikonlopun sateisena päivänä mystisesti kortinlukijasta. Joku on asialla. Meillä on etsintä päällä, mutta huonolta näyttää.
Maha pullottaa, mutta sen voi vielä toistaiseksi piilottaa väljän paidan alle, onneksi.

Toisen raskauteni pitkän kitkuttelun jälkeen julkistaessani sain kasan postaustoiveita ja yksi oli kertoa, onko erilaista odottaa toista kertaa ja onko erilaista "suunnitellusti" toisin kuin edellisellä rundilla, jolloin Helmi sai alkunsa H:n ollessa armeijan harmaissa.

On ja ei. Toisen lapsen odottaminen ensimmäisen ollessa pieni on ollut paljon rankempaa, vaikka kauheimmilta raskausoireilta olenkin välttynyt (koputan puuta). Alkuraskauden voimattomuus ja väsymys eivät varsinaisesti saaneet uuttaa pontta unikouluista, hampomisesta tai valvotuista öistä ja aikaisista aamuista. Pahoinvoinnin hetkinä olen silittänyt ja tyynnytellyt lasta pää vessanpöntössä. Hajuherkkyys (josta en muista kärsineeni viime kerralla laisinkaan) on ollut ihan omaa luokkaansa, ja hetkeksi aikaa luovuimme kestoilusta kokonaan (myös osa kosteusvoiteista, hoitoaineista, suihkushampoista ja kaikki hajuvedet joutuivat pannaan). Kahden vaippapaketin ja helpottaneen olon myötä olemme palanneet arkisiin rutiineihin, kestoiluun ja ulkoiluun. Kahvikin maistuu taas ja elämä voittaa.
Toisinaan kannan huonoa omaatuntoa siitä, etten ole jaksanut olla samalla tavalla läsnä arjessa. En ole jaksanut kontata lattialla, seisoa tuntikausia ulkona lasta keinuttamassa tai liiemmin stressata huonosti maittaaneesta ruoasta. Pelkään sysänneeni lapsen kasvamaan isommaksi kuin hän oikeasti onkaan. Leikkimään itsekseen, nukahtamaan itsekseen.

Vaikka raskaus olikin suunniteltu, en ikiaikaisena pessimistinä odottanut mitään tapahtuvan kuukausiin, sillä imetin edelleen eikä kuukautiskiertonikaan ollut vielä normalisoitunut. Siksi kaksi viivaa apteekin raskaustestitikussa sai sydämeni nyrjähtämään sijoiltaan ihan samalla tavalla kuin viimeksikin. Olin epäuskoinen, en käsittänyt koko asiaa. Kuin vanhasta tottumuksesta juoksin apteekkiin ostamaan raskaustestejä ison nipun ja tärisevin käsin tein päivä toisensa jälkeen aina vain selkeitä positiivisia testejä.
Toisella kerralla on uutuudenviehätys on karissut ja ensimmäisen kolmanneksen loputtua olen joutunut pinnistelemään muistaakseni meneillään olevat raskausviikot. Raskausviikkokatsauksia sikiön koosta meneillään olevaan kehitysvaiheeseen en ole seurannut enää viikkoihin. Neuvolankin unohdin merkitä kalenteriin.
Kaksi tärkeää etappia on kuitenkin tuloillaan; puoliväli, joka koittaa neljän viikon päästä, ja ensimmäiset selkeät liikkeet. Hienoista hipsutusta olen ollut tuntevinani, mutten pistä päätäni vadille asiasta.

Synnytys ja vauva-aika mietityttää jo nyt. Olen kauhulla lukenut mustasukkaisista isommista sisaruksista jotka ovat vielä kouluiässä halunneet listiä pikkuveljensä kuin torakan. Pelkään vauvan saavan puupalikasta tai nyrkistä. Toisaalta yritän ymmärtää näitä lapsia ja sitä sanoinkuvailematonta mustasukkaisuuden tunnetta uuden lapsen tullessa taloon.  Joku vertasi sitä uuteen vaimoon, jonka mies tuo kotiin. Vaimoon, joka on pieni ja söpö, nuori, jota kaikki tulevat hämmästelemään ja kummastelemaan. Joka muuttaakin pysyvästi vanhemman syliin, valtaa vanhempien parisängyn. Ja se on jäädäkseen eikä sille saa tehdä mitään.
En tiedä, miten näin pientä lasta voisi valmistaa vauvan tuloon. Vielä maha ei ole megalomaanisen suuri, potkut eivät tunnu ja Helminkin kanssa jankataan lähinnä mitkä eivät ole hänen tavaroitaan ja mihin ei saa koskea, joten asian selittäminenkin tuntuu tökeröltä.
Suurimmalta haasteelta tuntuu muistaa, että vaikka Helmi tulee olemaan vastasyntyneen rinnalla kovin iso ja osaava, on hänkin kuitenkin pieni, vailla syliä ja lohtua. Luulen, että vauva syntyy liikkuvaan junaan ja arki rullaa pitkälti edelleen Helmin ehdoilla. Olen yrittänyt valmiiksi harjoitella erilaisia vastasyntyneelle sopivia sidontoja trikooliinalla, koska kantaminen on helppo tapa pitää lasta lähellä, mutta samalla pystyy puuhastelemaan muuta.

Minä olen ollut vuoden ja yhdeksän kuukautta vanha kun pikkuveljeni on syntynyt, joten minulla ei ole muistikuvaa järjettömistä mustasukkaisuuskohtauksista tai ainoan lapsen paikan menetyksestä. Muistan vain lähestulkoon aina vieneeni etupenkkipaikan ja pantanneeni omia lauantaikarkkejani kun veljeni oli jo ahminut omansa. Mitään suurta draamaa en siis muista, mutta äitini tietänee paremmin, pitääkin kysyä.

PS. Viime kerralla olin tässä vaiheessa hankkinut jo vaikka mitä tulevaa vauvaa varten, mutta nyt olen lähinnä googlaillut hyviä kestovaipparatkaisuja vastasyntyneelle, opetellut sidontoja liinalla joka minulla jo on ja laittanut pois hiljalleen vauvamaisimpia leluja, pehmokirjoja ja helistimiä. Yhden hankinnan, sen suurimman olen kuitenkin jo tehnyt. Minä ostin tuplarattaat! Aion kuitenkin tylsästi todeta, että kerron niistä enemmän tuonnempana kun kankaat tulevat pesusta ja rattaat saa taas kuvauskuntoon.

20 kommenttia:

  1. luulen ettei noin pienellä ikäerolla jouduta kärsiin kauheista mustasukkasuus kohtauksista :) minä oon vuoden ja 11kk vanhempi ku veljeni ja äiti aina muistelee sitä kun olin tosi auttavainen ja kiva ja vaan joskus tuli niitä ongelmia kun molempien oli päästävä samaan aikaan syliin ;D

    VastaaPoista
  2. Heh he, anonyymin kommentti naurattaa sen takia, kun meidän nuorimmaisilla on ikäeroa 1v 3 vkoa ja koskaan missään milloinkaan en ole nähnyt niin järkyttävää mustasukkaisuutta sisarusten välillä. Poitsu olisi todella halunnut listiä pikkusiskonsa ja mun aika meni enimmäkseen vauvaa varjellessa. Kun imetin, poitsu kaivoi takasta tuhkaa lattialle ja lykkäsi leluja vessanpyttyyn, kun en oikein voinut tehdä mittän. Kantoliinailu jäi kauniiksi ajatukseksi, koska poika halusi välittömästi syliin, jos mulla oli vauva liinassa eikä siitä tullut yhtään mitään. Väsymys oli sitä lajia, että en osannut edes sanoa kestovaippa oikein saati käyttää sellaista. Pikkuiset nukkuivat aina eri aikaan, minä en nukkunut milloinkaan.Mutta mun kokemukset on aika marginaaliset suureen massaan verrattuna. Suurimmalla osalla kaikki menee hyvin. Ja etukäteenhän ei voi tietää miten menee, sen näkee vasta sitten :)

    VastaaPoista
  3. Täälläkin on mietityttänyt tuo mustasukkaisuus.. ja jarnahan siinä antoikin aikamoisen esimerkin! :D Mutta mutta, varmasti niin tilanne/persoonakohtaista. Pitää kasvatella käsivarsia, jotta saa kummatkin syliin ;)Hassua kuinka niin monella tämä raskaus meneekin siinä sivussa. Itse unohtelen ihan jatkuvasti raskausviikot, jopa mahani, jos olo on niin virkeä ja vetreä ettei raskautta edes muista. Tavallaan ne kahdenkeskiset ajat mahan ja vauvan kanssa ovat sitten muodostuneet tärkeämmäksi kuin esikoisen odotuksessa. Sitä aikaa kun ei ole kuin oikeastaan iltaisin kun mahassa metelöidään. Esikoisen odotuksessa kun "maha-aikoja" sai milloin hausi ;)

    VastaaPoista
  4. Olipa taas ihana postaus. <3Mulla on vastasyntyneen vaippoja, jotka ovat tällä hetkellä kaverilla lainassa, mutta palautunevat hyvissä ajoin teidän kakkoselle lainaan (jos haluatte). Ja onhan mulla myös vaippalainaamon nb-paketti. Jonka sisällön voin esitellä huomenna. :-)

    VastaaPoista
  5. Kiitän! :) Ja kyllä, kyllä! Kyllä meille nb-vaippoja, haluan ehdottomasti katsastaa ne huomenna. Minä kun myin meidän omat ihan pilkkahintaan kun kestoilu ei aluksi ottanut tuulta alleen vaan tukki vaan kaikki kaapit. Nyt harmittaa.

    VastaaPoista
  6. Täytyypä kommentoida ensi kerran, vaikka jo hyvän tovin olenkin ihanaa blogiasi seuraillut :) nimittäin noista raskausoireistasi vain, kun meillä esikoinen tyttö (pian 2v.) Ja poika 2kk ,niin poikaa odottaessa oli juurikin kuvailemiasi hajuherkkyyksiä nimittäin etenkin likan kakkavaippoja vaihtaessa oksensin lähestulkoon joka kerta alkuraskaudessa... Muutenkin kiva lukea blogiasi joka todellakin niin usein kuulostaa meidän elämältä ,onhan elämäntilanteet monilta osin samanlaiset (mekin nuoria,opiskelijoita jne.) Kaikkea hyvään tähän kakkosraskauteenkin, innolla odotellaan jatkossakin tietoja masun kasvusta ja helmin tempuista! T. Maria

    VastaaPoista
  7. Ihana Saskis taas kerran! Anteeksi kun olen laiska kommentoija :/ Olipa vaimovertaus hyvä. Hyvä ja raastava.. Voin vaan kuvitella miten tuleva arki mietityttää ja käytäntöä haluaisi jo opetella valmiiksi, kuten niitä liinasidontoja. Kyllä kaikki tulee hyvin sujumaan!

    VastaaPoista
  8. meillä isosisko 1v 8kk ei missään kohtaa ole näyttänyt kummempia mustasukkaisuuden merkkejä, kovasti on aina ollut vauvaa mukana hoitamassa ja aina on löytänyt paikan toisesta kainalosta tai jotenkin jonkin osan jolla on voinut tuntea osallistuvansa hetkiin joissa vauva on ollut pakko pitää sylissä itsekseen. Monta imetettyä nukkea ja pehmolelua meillä kyllä on ja monet hoidot on ehkä olleet himpun kovakouraisempia kuin äidin tehdessä mutta vahinkoa ei ole tehnyt pikkusiskolle varsinaisesti eikä kyllä tuntunut ymmärtävän varsinaisesti mustasukkaisuudesta mitään. Äidille tuo oli vihainen kun äiti hoiti vauvaa eikä hän saanut kaikkea tehdä,väsyneempi tuo oli aluksi kuin yleensä,yleisesti kiukkuisempikin, mutta kun muisti ottaa mukaan ja toiseen kainaloon auttoi se paljon.Nyt vasta tuntuu olevan se meidän haasteellinen hetki kun tuo tahtoikäinen 2,5vee päättää itse ja siskonkin 11kk puolesta mitä milloinkin halutaan tehdä ;Dvälillä himpun hämmentyneen siskon kommentteja puolesta päättämiseen odotan innolla, voi olla että kohta tulee siitäkin jo isosiskolle huutia ;)

    VastaaPoista
  9. Heippa ja paljon onnea raskaudesta, hyviä vointeja :)meillä kun esikoinen oli 1v7kk, kun tuli pikkusisko, ei minkäänlaista mustasukkaisuutta koskaan ollut, tänä päivänä ovat kuin paita ja peppu :D nyt siis isoveli kohta 4v ja pikkusisko melki 2v4kk :) meille syntyi kuukausi sitten kolmas lapsi, eikä kumpikaan isommista lapsista ole ollut mustasukkaisia, päinvastoin, kovasti auttavat ja tämän tästä haluasivat vauvaa syliin yms.. :) joten siis ei kannata ressata tuota, että on esikoinen mustasukkainen, ja asiaan auttaa myös se, että otat esikoistasi vauvan hoitoon mukaan, pyydät antamaan vaippaa tms, meillä nuo isommat ovat ihan innoissaan, kun pyydän heitä pakkaamaan vauvan hoitolaukun, kun jonnekkin lähdetään :) tsemiä :)

    VastaaPoista
  10. Muuten omaan tarinaani lisään, että isojen lasten kohdalla ei ollut mitään mustasukkaisuutta koskaan, ikäero 2,2v. Persoonakohtaista lienee. Toiset lapset vaan ovat mustasukkaisempia.

    VastaaPoista
  11. :)Meillä taas oikeastaan päin vastoin. Ensinmäinen raskaus meni sivussa, tämä ei.

    VastaaPoista
  12. Meillä ikäero 1v 10kk, tällä hetkellä poika 2v. 3kk ja vauva 5kk. Ja voin sanoa että yllättävän hyvin on mennyt :) Mustasukkaisuus juttuja ei ole ollut ollenkaan! Mutta voin sanoa että silti tässä talossa asuu kaksi väsynyttä aikuista ;) Siitä totuudesta ei päästä mihinkään. Viime yönä painuin kello kolme vierashuoneeseen ja sain nukuttua 4,5 tuntia putkeen, sitä ei ole tapahtunut PIITKÄÄN aikaan ja olo oli kuin uudestaan syntynyt. Siis se oli vaan 4,5h mutta tuntu että olin nukkunut 12 :D Yksin kun pyörittää arkea (kun mies on töissä) niin onhan siinä tekemistä MUTTA muista tämä; aika menee äkkiä, kaikki on hetkellistä, lapset kasvaa ja kaikki muuttuu kokoajan helpommaksi. Mä en kadu tätä tilannetta yhtään mutta voin sanoa että jos olisin tiennyt mihin ryhdyn niin empä tiedä olisinko ryhtynyt ;) Mutta sitähän ei tiedä kun vauvakuume pukkaan, mulla siis alko vauvakuume tulemaan kun esikoinen oli vajaa vuoden. Ja mä tiedän että tää lyhyt ikäero palkitsee TOSI monessa paikassa myöhemmin. Joten ota iisisti, kylä säkin/te pärjäät/pärjäätte ihan yhtä hyvin kun me kaikki muut :)Ja elämäähän tää vaan on joten eletään täysillä ja nukutaan haudassa ;) Ihanaa kun tulee vauva!

    VastaaPoista
  13. niin ja siis meillä mennään aina 4-5 viikkoa yksin äidin kanssa ja sitten isi on kotona (lue koulussa :D) kyllähän tuo on väsyttänyt välillä mutta yllättävän hyvin sitä on rytmittynyt elämä jotenkin kun etukäteen ajatteli ettei tästä voi tulla kuin katastrofi.Sen verran katastrofittomasti että kyllä se kolmaskin vielä siintää ajatuksissa... kunhan tässä ehtii miettiä että milloin sitten olisi hyvä... onko sellaista aikaa kun olisi hyvä... ja pysyisi samanmoisena koko 9kk... no eipä oo, joten sitten kun tuntuu ettei enää jaksa odotella ja miettiä ;D

    VastaaPoista
  14. mie oon varautunu aina pahimpaan et isoilla veljillä ois kauhee mustasukkasuus kun vauva on syntyny, mut hyvin on kaikkien kohalla menny :) ikäeroo on niinku isommat melko tasan 2vuoden välein ja pienimmillä 1v 6kk. (4poikaa). tietty on saatettu syöttää vauvalle jotn. leipää tms. kyllähän se välillä tietty kysyy hermoja kun suunnilleen kaikki 4 huutaa yhtä aikaa tms ja itelläkin on huono päivä. mut kerran nuo on vaan pieniä :)

    VastaaPoista
  15. Meillä ikäero 1v 3kk ja ei tää nyt niin kamalaa ole ollut kun odotin. Poika on toki mustis mut ymmärrettävää tuo on. Pikkuisen imetys oli haasteellisin asia tässä arjessa. Poika teki kaikki tuhot kun mä olin ekat 2kk täysin kiinni sohvassa vauvan kanssa. Nyt kun neiti on jo lähes 5kk alkaa tää elämä olla aika helppoa. Tytön voi ehkä jopa jättää hetkeksi lattialle ja touhata jotain muuta. Meillä haatetta tuotti se et poika halus hoitaa vauvaa mut on niin kovakourainen että. on vieläkin mut nyt sisko sietää jo paljon paremmin veljensä kohtelua kun ihan alkuun. Kun esikoinen oli pieni joka kitinä sai mut varpailleen mut nyt vaikka molemmat huutais kuorossa osaa jo antaa huudon mennä vähä toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Mut jos kiinnostaa lukea meidän arjesta http://milonmatkassa.blogspot.fi

    VastaaPoista
  16. Kiitos teille rehellisistä ja rohkaisevista kokemuksista! Luulen että meilläkin sisaruskateutta isommaksi ongelmaksi nousee väsymys, ainakin jos viimeaikaiset ennusmerkit pitävät kutinsa...

    VastaaPoista
  17. Odotan innolla postausta tuplarattaista. :) Olisi kiva kuulla myös, mitä vaihtoehtoja olette harkinneet ja miksi päädyitte juuri niihin tupliksiin mihin päädyittekään. Tuplarattaissa kun on niin paljon enemmän ulottuvuuksia kuin yhden vauvan rattaissa.

    VastaaPoista
  18. Meillä ikäeroa ensimmäisten väliin tuli 1v4kk. Alkuun havaittavissa ei ollut mustasukkaisuutta. Vanhempi poika oli niin villi jo ennen vuoden ikää joten en laita nuita villeyksissä tehtyjä asioita mustasukkaisuuden piikkiin. Olimme valmistautuneet hyvin vauvan ja esikoisen ensimmäisiin hetkiin. Synnytyksen jälkeen esikoinen sai toivomansa lelun vauvalta.Isä ja poika myös ostivat vauvalle lahjan. Kaikkia vauvaa katsomaan tulleita pyysimme ensiksi huomaamaan esikoisen,joka sitten esittelikin uuden pikkuveljen. Moni myös toi esikoiselle tullessaan jotain pientä. Muutamaan otteeseen vauva kuitenkin sai kovempia kosketuksia. Opastuksen, yhteisten vaipanvaihto operaatioiden ja esikoisen muun avustamisen jälkeen tilanne tuntui liiankin helpolta.Vauvan ollessa 2 kuukautta vanha kuitenkin tapahtui käänne. Muutto miehen työn perässä uudelle paikkakunnalle, äiti vauvan kanssa 400 kilometrin päässä pakkaamassa ja isä esikoisen ja töidensä kanssa uudella paikkakunnalla, lopulta muutto nosti kriisin pintaan. Käytös esikoisella muuttui sietämättömäksi. harkinnassa oli perheneuvola. Kuukautta myöhemmin minäkin aloin opiskella hiljalleen ja se suisti loputkin palat raiteiltaan.Kun vauva yllättäen alkoi 7kk iässä liikkua, sai vauvakin tuntea nahoissaan. Esikoisen lelut olivat vaarassa ja vauva sai kyytiä. Eikä ne jaa lelujaan tänäkään päivänä. Kun vauva siirtyi nukkumaan esikoisen kanssa, tunsi isoveli ylpeyttä. 4 kk ja tilanne alkoi rauhoittua jälleen.Virhe tuli siinä kohtaa kun kaikki suuret muutokset kasaantui samaan syssyyn.Ennen kuin vauva ehti puolenvuoden ikään kaikki oli muuttunut.nyt meidän 2. ja 3. väliin tulee 1v5kk ikäero ja täytyy myöntää että pelottaa. Toinen on niin kiinni äidissään edelleen,että kyläilykin on tuskaa. Esikoisen ja uuden vauvan kohtaamista en pelkää.Esikoinen on niin hyvin odotuksessa mukana ja tuntuu käsittävän että taloon tulee uusi ihminen "toinen empula vauva" esikoinen sanoo. Saa nähdä kuitenkin, sillä luvassa esikoisen elämään on taas samaan aikaan isoja muutoksia: pikkukoulu paikka lähitarhassa ja isän mahdollinen työttömyys jos sopimus ei tällä kertaa jatku.Ja yllättäen juuri vauvan syntymän tienoille. Isän kesälomakin tuntui olevan liikaa esikoiselle :D

    VastaaPoista
  19. Saara Revolle tiedoksi että sen profiilikuva on pöllitty: https://fbcdn-sphotos-b-a.akamaihd.net/hphotos-ak-snc6/206276_122188227929953_1621532913_n.jpg

    VastaaPoista
  20. Tässä parempi linkki: https://www.facebook.com/profile.php?id=100004163293825

    VastaaPoista