Social Media Icons

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Missä äiti on - tyypillistä

5 kommenttia , , , , , , , Share It:


Kun viime jouluna mummoille lahjoitettiin appivanhempieni ja vanhempieni toimesta digitaaliset valokuvakehykset ja pyydettiin kuvia myös meidän perheestämme sinne laitettavaksi, tulin pikaisen selailun jälkeen varsin kinkkisen pulman eteen. Tiedostoista löytyi kyllä tuhansittain kuvia vauvasta, sukulaisista vauvan kanssa, koirista vauvan kanssa, isästä vauvan kanssa, vauvasta ulkona, vauvasta sisällä, vauvasta syömässä, vauvasta nukkumassa. Minusta otoksia lapsen oli vain muutama. Tapaninpäivänä katselin korvat punaisina helottaen itsestäni kuvaa sinisessä sairaalakaavussa, tukka pystyssä ja naama meikittä, vuorokauden vanhana äitinä. En edelleenkään tiedä häiritsikö minua enemmän viiden kuukauden juurikasvu vai jättimäinen maitoläiskä kaavun rinnuksessa. Onneksi meillä on valveutuneita isovanhempia, jotka eivät uskalla pitää kehystään päällä sähkönkulutuksen piikin pelossa...

Minua lähestyttiin juhannuksen aikoihin eräältä valokuvausstudiolta yhteistyöpyynnöllä koskien lapsen valokuvausta studiossa. Innostuin ajatuksesta, mutta ehdotin kuitenkin, että lapsen kuvaamisen sijaan pääsisimme koko perhe samaan potrettiin, mikä sopi vallan mainiosti heille, onneksi. Nyt mummotkin saavat vitriineihinsä sähköä kuluttamattomat, perinteiset paperikuvat koko poppoosta. Ei sairaalakaapuja, ei meikittömiä aamupalakuvia.

Perhevalokuvausajan lähestyessä alkoi jännittämään. En osaa olla luontevasti kameran edessä ja surullisen kuuluisa koulukuvahistorianikin on täynnä muljahtaneita silmiä, poskeen purtuja väkinäisiä hymyjä ja huonoa ryhtiä. Minun tekee mieli juosta pois alta kun H. yrittää ottaa asukuvaa (mikä selittänee niiden vähyyden). Osaisinko olla luontevasti tuntemattoman kuvaajan edessä? Menisikö hymy pyllyyn?

Jossain kohtaa alkoi vaivata myös vaatekaappidilemma. Mietin täydellistä asukokonaisuutta, sellaista jossa en näyttäisi pullottavan vatsani kanssa kesän rantautuneelta hylkeeltä, ja sellaista, jota jaksaisin katsella mummolan vitriinikaapissa pääsiäispäivällisillä ja jouluna. Sellaista, jota myös mummoni kehtaisi esitellä ystävilleen. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätimme mennä juuri sellaisina kuin olemme. Normaaleissa arkivaatteissa, hiukset luonnontilassa (mainittakoon, että oma asukokonaisuuteni vaihtui viime hetkellä epäotollisten käänteiden vuoksi...). Sellaisina, kuin meidät yleensäkin nähdään.

Lauantaina koitti suuri päivä. Kuvaustilanne oli rento ja aikaa meni alle puoli tuntia, joten Helmikin jaksoi hyvin. Hymy oli herkässä, ainakin meillä aikuisilla. Lähdimme hyvillä mielin pois. Nyt on enää odottavainen tunnelma. Myöhemmin tällä viikolla saatavat koevedokset jännittävät, jännittävät ihan hirveästi. Ne saatuamme kerron lisää kuvien kera - emme nimittäin käyneetkään aivan tavallisessa valokuvausstudiossa.

Oletteko te otattaneet perhekuvia tai lapsikuvia valokuvausstudiossa?

5 kommenttia:

  1. Me käytiin viikko sitten ottamassa 1-v kuvia ja samalla otettiin myös perhepotretteja. Tosin täytyy sanoa, että niistä perhepotreteista ehkä yksi on julkaisukelpoinen, koska kahdesta ei-niin-kuvauksellisesta aikuisesta ja yhdestä vilkkaasta lapsesta ei vain voi saada mitään loisto-otoksia. Yllätyin kuitenkin siitä, että vielä erikseen otetut isä-lapsi ja äiti-lapsi kuvat onnistuivat todella hyvin.

    VastaaPoista
  2. Me ollaan käyty ottamassa Väinön 1-v kuvat valokuvaamossa ja nyt käydää syksyllä ottamassa perhepotretti studiossa, kun kaveri tarvitsee raskauskuvia portfolioon. :---)

    VastaaPoista
  3. Käytiin sekä 1v- että 2v-kuvat otattamassa. :] 1v-kuvat onnistuivat hyvin ja olivat supersuloisia! 2v-kuvat eivät sitten taas olleet niin ihmeellisiä, harmi.. :/ Studio oli aika basic eivätkä olleet mitenkään erityisesti keskittyneet lapsiin. Vilkkaasta pojasta oli hankalaa saada hyviä kuvia.

    VastaaPoista
  4. Me saimme 1-vuotiskuvauksen lahjaksi ja kävimme koko perheen potretissa. Kuvaus tehtiin studion sijaan vanhan kaupungin museon pihalla, ihanassa miljöössä (esim. huvimaja, vanhat kiviportaat, takorautapenkki, punainen lato). Ihmeellistä kyllä, koevedoksissa on niin monta hyvää kuvaa, ettemme osaa niistä valita vain muutamia! Kerrankin näin... PS. Niin ja omia otoksiani tuosta pikkukaverista (1 v. 1 kk) on nyt kertynyt ekalle vuodelle jo n. 7000 valokuvaa! :D

    VastaaPoista
  5. Ennen ei meidän perhe ole käynyt kuvauttamassa itseään studiossa asti, mutta nyt pääsemme 2kk sisällä perhekuvaukseen, kun onnellisena voitin lahjakortin erääseen studioon :) Innolla ja jännityksellä odotan kuvaushetkeä, eli aika hyvään saumaan tämä postaus tuli luettavakseni :D

    VastaaPoista