Social Media Icons

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Levottomat jalat

Ei kommentteja Share It:
Jo pitkän aikaa Helmi on kävellyt tuetta, mutta kiireessä tai horjahtaessa hän ottanut nelivedon päälle, kontaten kun pääsee kovempaa. Nyt käveleminen on vankkaa, tukevaa ja askelen horjuessa vauhti vain kiihtyy. Kaikenlainen steppaaminen on pop ja tuntuu että lapsi kulkee elohopeana läpi asunnon, pysähtyy vain joko tekemään tuhojaan tai joraamaan hullun lailla telkkarin ärsyttävien mainosviisujen tahdissa. Kenkien kanssa käveleminen takkuaa silti edelleen ja ulkona hän ottaa vain muutamia hiirenaskeleita tuetta.

Helmi ei tunnu enää vauvalta, ei nyt kun hän kävelee itse. Hän on silmissämme lapsi, taapero, ei vauva. Oikea, tunteva ja tahtova ihminen.
Kun puhun kauppaan lähtemisestä, kävelee hän eteiseen ja pukee jo kenkiä jalkaan (yleensä vain eriparisia). Hän parkkeeraa keittiöön kun tahtoo ruokaa ja huutaa "anna". Hän "puhuu" puhelimeen ja tunnistaa mansikka-ja hernekojut ja anna-matra jatkuu. Hernepaloista hän poimii itse herneet, mutta mansikat menevät kantoineen päivineen suuhun.

Levottomat jalat löytyvät myös vatsani uumenista, ja jos mahdollista, tuntuu uusi beibi jopa kovemmalta liikkujalta ja polskijalta kuin vilkas isosiskonsa aikoinaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti