Social Media Icons

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kolmas kerta toden sanoo

23 kommenttia , Share It:
Tai sitten ei. Tänään painelin aamutuimaan auringon porottaessa pilviseltä taivaalta kohti sairaalan laboratoriota, paljon puhuttuun ja paheksuttuun sokerirasituskokeeseen. Kolmannen kerran. Kaksi kertaa kävin viime raskaudessa, ja ikävä kyllä, jos tulokset ovat tälläkin kertaa normaalit, joudun toistamiseen vielä myöhemmin juomaan sokerilitkuja sukurasitteeni vuoksi.

Muistikuvat ovat varsin hatarat; muistan että ensimmäisen verikokeen ottamisen ja pika-arvon saamisen jälkeen jalkapohjiani alkoi kihelmöimään ja kaikki muuttui sumuiseksi ja valkeaksi. Seuraava muistikuva pitää sisällään kolme hoitajaa, mukaanlukien säikähtäneen harjoittelijan joka otti verikokeen, vinkuvan ja kohisevan äänen ja sekavan olotilan. Pääsin hetkeksi makaamaan sängylle ja minulle ehdotettiin, että varaisin uuden rasituskoeajan myöhemmin viikolle. Ilmoitin olevani kurkkuani myöten täynnä paastoamista, sitä että järjettömällä helteellä ei saanut juoda vettä ja että illalla oli vaikeaa saada pahalta ololta ja päänsäryltä unta.

Muutoin rasituskoe meni hyvin. Sain juoda kammottavan makuisen sokerilitkun ja kerroin kuulleeni urbaanilegendan kokiksen makuisesta juomasta jota en vielä kolmannella kerrallanikaan puolentoista vuoden aikana ole päässyt maistamaan. Koko kokeen aikana en saanut nousta sängystä ylös ja verikokeetkin otettiin minun maatessa laverilla. Paastoarvo oli tosiaan pikatestin mukaan normaalin rajoissa ja välittömästi lisäsin uuden suosikkini, mudcake-jäätelön, ostoslistalleni. Syön herkkuja varastoon, kohtuuden rajoissa tietenkin, just in case. Ja jännään tuloksia, mustikkapiirakan äärellä.

Outoa. Raskauteni on tullut pisteeseen, jolloin synnytysosastovalinnat alkavat tulla ajankohtaisiksi, seuraavassa neuvolassa mukaan saa paperinipun Kelaa varten ja vointiakin kysellään erilaisin painotuksin kuin ennen. Onneksi maha on vielä melko pieni laatuaan, uppoaa hyvin tunikan alle, eikä kukaan kehtaa kysyä mitään ainakaan suoraan. Eletään energistä keskiraskautta, ja raskaus tuntuu hyvältä. Vielä.

23 kommenttia:

  1. Miksi sokerirasitus on paheksuttu? En mä ainakaan ole kuullut kenenkään paheksuvan terveyden hoitamista, varsinkin kun kyse on myös lapsen terveydestä.

    VastaaPoista
  2. Yäh! Saan puistatuksia pelkästä sokeriliemen nielemisen ajatuksestakin. Etenkin sellaisen taskulämpöisen.. Toivottavasti kuulet hyviä tuloksia, kunhan ne aikanaan tulevat! :)

    VastaaPoista
  3. Onhan noita ihmisiä jotka eivät mene rasitukseen kun se maistuu niin pahalta. Ajattelisivat vauvaa jos itsestä ei välitä.sitä kolan makuista voit tilata itse apteekkiin ja viedä sen sit labraan mukanas. Itse olin rasituksessa kolmesti yhden raskauden aikana ja join ihan hyvällä halulla sen sokerijuoman- kamala jano oli.

    VastaaPoista
  4. Mulla kyllä oli se kokiksen makuinen juoma, nyt ovat kuulema vaihtaneet vadelman makuiseen... Sen sai vielä valita kylmänä tai lämpimänä (no hei haloo!!!) ja minusta se ei kyllä eronnut yhtään siitä, miltä esim. kaupan limpparit maistuis jos ne olis hapottomia...

    VastaaPoista
  5. mulla on aina ollut sitä vadelmaa, ja vielä mukavan lämpöisenä. Nyt viimeisellä kerralla teki ensimmäistä kertaa tiukkaa sen juomisen kanssa, muutoin on ollut aina niin jano, että olen juonut sen nopeasti.Ja tsemppiä! Itsekin kävin taas rasituksessa kaksi kertaa. Viime raskaudessa narahdin, tällä kertaa kaikkien yllätykseksi sokeriarvot ovat kuitenkin pysyneet ihan normaaleina. En tiedä miten se on mahdollista, sillä herkkuja syön kyllä samaan tapaan kuin viimeksikin. Ehkä sitä tulee sitten vaan liikuttua enemmän lapsen perässä, ja siten sokerit pysyy aisoissa? En tiedä, mutta käy mulle.

    VastaaPoista
  6. Hui kun tuli ihan huono olo pelkästä muistelemisesta! itsekin olin rasituksessa juuri viime kesän hellekeleillä, ja olo jo ennen koetta oli aika heikko.. Selvittiin kuitenkin ja tuloksetkin oli ok :) Parasta tuossa kokemuksessa taisi olla se, kun laboratorio oli täpötäynnä kiukkuisia jonottajia odottamassa ovien avautumista, ja sitten minut kutsuttiin ihan ensimmäisenä ilman mitään jonotuslappuja, voin vieläkin kuulla sen jupinan korvissani.. :D

    VastaaPoista
  7. Ekalla kerralla litku ei tuntunut niin pahalta, mutta kun myöhemmin jouduin uudelleen rasitukseen, sain kyllä silloinkin juotua sen litkun helposti, mutta näin jälkeenpäin sen muisteleminen sai koko kropan ihan kananlihalle ja vieläkin ällöttää pelkkä ajatus sen juomisesta vaikken edes ole raskaana! :D yäk!

    VastaaPoista
  8. Siis yök. Esikoisen raskausaikana kävin kaksi kertaa ja nyt tästä juniorista on vasta edessä. Ekalla kerralla oli sitä muka kolanmakuista. Aamupahoinvointi+paasto+litku+piikkikammo= siis niin yök. Meinasin oikeesti yrjötä sen litkun moneen otteeseen ja sisulla sain just just sen alas siinä vaaditussa ajassa. Toka kerta oli jo helpompi. Ei enää pahoinvointia ja litkukin oli jotain keltaista ja paremman makuista. Molemmilla kerroilla onneksi puhtaat paperit ;).

    VastaaPoista
  9. meetkö kättärille synnyttämään?ite voin suositella haikaranpesään,nyt jopa pääsin sinne ja oli kyl aivan loistavaa henkilökuntaa niin synnytyspuolella ku vuodeosastollakin

    VastaaPoista
  10. Mä olin tänä kesänä ensimmäistä kertaa elämässäni sokerirasituksessa. Kaikkien kauhutarinoiden perusteella kuvittelin, että vähintäänkin pyörryn, oksennan ja/tai synnytän siihen paikkaan. Mutta sehän olikin ihan jees! Sokerilitku maistui appelsiinilta, lähinnä muistutti väljähtänyttä jaffaa. Täällä myös ainakin labran ohjeiden mukaan sai juoda illalla ja aamulla lasillisen vettä, joten mikään kamala janokaan ei ollut ehtinyt tulla. Hoitaja myös lohdutti, että kyllähän siitä litkusta saa paljon energiaa, vaikkei se mahaa täytäkään... Mulle siis ne kaksi tuntia RAUHASSA lehtiä lukien oli lähes luksusta, eipähän tarvinnut olla kotona hoitamassa aamutoimia :D Arvot oli onneksi sallituissa rajoissa, tämän herkuttelun tarkkailu kävisi jo päivätyöstä!Mä en alunperinkään ymmärtänyt, miksi siitä rasituksesta tehdään raskaanaolevien keskuudessa niin kamala haloo. Ja puhutaan juurikin "kiinni jäämisestä", jos arvot ovat pielessä. Juu eihän se pahoinvointiselle ole kiva paastota tai hengata labrassa, mutta pari tuntia nyt on aika pieni hinta terveemmästä vauvasta. Eihän se raskausdiabetes mikään äidin syyllistämiskeino ole, vaan riski vauvalle. Neuvolassakin mulle sanottiin, että kiva että voi laittaa eteenpäin hyvänkin kokemuksen rasituksesta, lääkäri taas hyvin asiallisesti kertoi miksi kannattaa sukurasitteisena tarkkailla omaa mässäilyään. (Tämä nyt ei liittynyt varsinaisesti sun alkuperäiseen tekstiin, vaan tuli ekoista kommenteistakin mieleen.)Toivottavasti sulla on sokeriarvot kunnossa, niin ei tarvii ainakaan kokonaan luopua mutajäätelöstä :)

    VastaaPoista
  11. Mulle sokerirasitus teki tosi tiukkaa, koska raskausaikana heräsin melkeinpä joka yö aamuyöstä hirveeseen nälkään. Ja syödähän ei sitten saanut :/ Itse litku uppos helposti, nälkä ja jano kun oli, mutta se verikokeitten otto... Mulla on muutenkin huonosti löytyvät suonet ja pitkä paasto sai ne vetäytymään entisestään. Mua pistettiin kumpaankin käteen useita kertoja (teki muuten kipeetä) sillä seuraamuksella, että muistutin pari viikkoa narkkaria. Toiseen kyynärtaipeeseen tuli kämmenen kokoinen mustelma, toiseen vähän pienempi. Töissä oppilaat hieman ihmetteli ja sainkin useampaan otteeseen selitellä mustelmien alkuperää :D

    VastaaPoista
  12. Heyyyy! Masukuvia !?

    VastaaPoista
  13. Itse asiassa tuloillaan asukuvia! Tai kuva! Me ollaan oltu reissussa remonttihommissa ja kotiuduttiin vasta, mutta huomenna.. :)

    VastaaPoista
  14. Mulle se on ainakin kidutusta! Liikaa piikkejä, paastoa, huonoa oloa joka päättyy lopulta oksentamiseen, jonka seurauksena taas uusinta koko jutulle! :(Mutta hyvähän se on, että noita tehdään. :)

    VastaaPoista
  15. Ainakin monet nuoret äidit tuntuu pitävän sokerirasituskoetta vaan vanhojen ja läskien hommana, koska ne harvoin joutuu sinne. Ja niiden silmissä se on paheksuttu siksi. :D

    VastaaPoista
  16. Minua peloteltiin ja luin joka puolelta huonoja kokemuksia sokerirasituksesta. Sinne mentäessä olin takuu varma että kärsin koko sen ajan mutta toisin kävi; ei tullut pahaolo eikä pyöryttänyt ja litkukin oli ihan jees. Sokerirasitus meni paremmin kuin hyvin ja ajattelin testin jälkeen että tässäkö tää nyt oli. Tuli samalla semmoinen olo että taidetaanko sokerirasitusta hieman liioitella vaikka toki onhan se varmasti jokaisella ihan eri kokemus. : D

    VastaaPoista
  17. Sinnehän pitää mennä kaikkien yli 25-vuotiaiden! Alle kolmekymppiset on vielä nuoria :,(

    VastaaPoista
  18. Täällä 33v kahden pienen 2v ja 6kk äiti jolle ei koskaan edes ole puhuttu kokeesta raskauksien aika. Joten ei kaikki sinne joudu....

    VastaaPoista
  19. Itse kävin kaksi kertaa ja se litku oli kyllä ällöttävää ja hiukan oli kuvottava olo, mutta päällimmäiseksi jäi muistot odotustilasta, jossa mummot ja papat jonottelivat, juorusivat ja tappelivat. Hyvin mielenkiintoista seurattavaa siis.

    VastaaPoista
  20. Luulen että se, miten sokerirasituksen kokee, riippuu monesta asiasta. Sanotaan, että on ihmisiä jotka ei kestä sitä etteivät voi nukkua, ja sitten on niitä jotka eivät kestä syömättömyyttä. Minä kuulun ehdottomasti jälkimmäiseen ryhmään ja oloni on heikko jo jos nukun pitkään ja edellinen ruokailu on ollut illalla (myönnän, alkuraskaudessa jouduin nousta yöllä ylös syömään sillä heräsin oksettavaan ja heikkoon oloon verensokerin laskettua). Toiset kestävät paastoa toisia paremmin, toisaalta minä porskutan kolmen tunnin yöunilla vaikka läpi harmaan kiven jos tarve vaatii, eikä vauvavuoden yövalvomiset tuntuneet koskaan niin ylitsepääsemättömiltä että olisin laittanut H:n nousemaan puolestani, ei edes unikouluaikaan. :)

    VastaaPoista
  21. Niin on! Mutta niin tässä kuin monessa muussakin asiassa, on järjellisellä ajattelulla kovin vähän tekemistä paheksunnan kanssa. :/

    VastaaPoista
  22. mä olen 38-vuotias odottaja enkä ole päässyt/joutunut sokerirasitukseen kertaakaan. tokaa odottaessa (36-vuotiaana) mulle tehtiin neuvolassa joku riskipisteytys, jossa ainut riskitekijä oli ikä (esim. BMI:stä, ekan lapsen koosta ja sukurasitteesta ei ollut riskiä), joten mua ei laitettu rasitukseen. tällä kertaa mulla otettiin väsymyksen takia mm. paastosokeri ja koska se oli ok, niin sokerirasitusta ei mätkähtänyt. eli ei tossa ikä oo ainoa tekijä, nuorillakin odottajilla voi olla raskausdiabetes...

    VastaaPoista
  23. Toki voi olla! Ja monella onkin. Joskus kirjoitin siis keskustelupalstalla, että mulla on sokerirasituskoe ja vastaukseksi sain "ootko niin vanha tai lihava että joudut sinne", mihin totesin että mun kaikilla isovanhemmilla on diabetes, siksi joudun siihen rasitukseen.

    VastaaPoista